Ryijyjä ja täydellinen skafferi – Kaisa hankki rintamamiestalon kotiseudultaan ja toteutti sisustushaaveensa

Punainen tupa ja perunamaa, sellainen on isokyröläisen Kaisa Havinan paratiisi. Rintamamiestalon sisustuksen luomisessa apuna ovat olleet hyvä mielikuvitus ja peukalo, joka ei ole keskellä kämmentä.

”Muistan tämän talon jo lapsuuden koulumatkoilta. Kuusiaidan takaa näkyi hyvin hoidettu rintamamiestalo, jonka koko takapiha oli täynnä viljelyksiä. Talossa asuivat Martti ja Martta. Tilan nimi on Toivola.

Olen paluumuuttaja Isoonkyröön. Elettiin korona-aikaa vuonna 2020, kun etsin uutta kotia minulle ja silloin 6-vuotiaalle pojalleni Wilholle. Halusin vanhan talon, koska niillä on sielu. Eihän tällainen ihminen, joka käy lavatansseissa, somistaa kotiaan vanhoilla tavaroilla ja ryijyillä ja pukeutuu huvikseen kansallispukuihin, voi asua muualla kuin vanhassa talossa?

Eteisen tapetti on Pihlgren ja Ritolan Sametti. Sateenvarjo on vintage-Dior, joka oli päätymässä roskiin. Silkkihuivi on äitienpäivälahja Wilholta ja Kaisan siskolta. Lattialla on Arabian sähkölämmittimestä tehty valaisin, joka antaa nykyisin lämpöä sisustukseen.

Kuvanveistäjä Väinö Aaltosen Keinumorsian on Kupittaan Saven valmistama.

Portaissa on ryijy Tietäjät, jonka on suunnitellut Margareta Ahlstedt-Willandt. Ryijyistä Kaisaa eniten viehättävät kansallisromanttiset ja kansanomaiset mallit. Toinen intohimon kohde ovat kansallispuvut, jotka edustavat Kaisalle menneen ajan kauneutta.

Olin haaveillut talosta, jossa on puuliesi, leivinuuni ja pönttöuuni. Nyt minulla on ne kaikki ja paljon muuta, kuten vanha pihapiiri ja maitokärryt, jotka löysin liiveristä eli aitasta. Kärryt ovat verrattomat, enkä enää tulisi toimeen ilman niitä. Liiveristä on löytynyt paljon muutakin tuiki tarpeellista. Monesti olen hymyssä suin ajatellut, että tämänkin se Martti on tänne ihan vain minua varten jättänyt tai valmiiksi minulle tehnyt. Kuin odottamaan oikeaa hetkeä.

En ymmärtänyt pelätä vanhan talon ostamista ja omistamista. Remontoin taloa itse, ja perheeni on tässäkin asiassa ollut korvaamaton apu. Taito ja into tehdä ja osata itse ovat periytyneet myös minulle. Koko perhe oli auttamassa ensin pintaremontissa ja myöhemmin vintin rakentamisessa asuinkäyttöön.

Kaisan olohuoneen katseenvangitsijat ovat kaksi uudelleen verhoiltua 50-luvun nojatuolia. Nojatuolit on saatu mummolan naapurista. Tuolit on tiikerikankaalla verhoillut vanha autoverhoilija Kaisan muuttaessa ensimmäiseen omaan kotiinsa. Ryijy on yhden hevosen versio Impi Sotavallan suunnittelemasta ryijystä Valkoiset hevoset.

Sohvapöytä on 1950-luvulta. Facebookin roskalavalta löytynyt kahden istuttava sohva on helppo sijoittaa minne vain. Tapetti on Boråstapeterin Dahlia Garden.

Ennen muuttoa revimme ja rapsutimme irti 90-luvun kohovinyylitapetteja. Höyry ja vesi auttoivat tapettien poistossa. Lattioihin jätin muovimatot, jotka maalasin. Nyt neljän vuoden asumisen jälkeen voin sanoa, että lattiat ovat kestäneet yllättävän hyvin käyttöä ja kulutusta. Remontissa ja ylipäätään asumisessa ajatukseni on, että ehjiä asioita ei vaihdeta. Yleensä aina löytyy jokin ratkaisu, jolla saan ne ei niin silmää miellyttävät asiat sopimaan kokonaisuuteen. 90-luvun mäntyportaat maalasin vaaleanpunaisella sävyllä, jota olen kutsunut myös kotoisasti jauhomakkaran väriseksi.

Högforsin valurautainen liesi tarvitsi ainoastaan käsittelyn liesimustalla.

Täyskiiltävällä huonekalumaalilla maalattu katto heijastaa valoa ja saa tilan näyttämään korkealta. Keittiön kaapit on hankittu Ikeasta. Välitilassa on Pukkilan kuusikulmalaatoitus, joka tekee päättyessään hauskan pitsireunan. Kattokruunu on Markslöjdin.

Skafferin kaapinovet Kaisan sisko löysi Vaasasta roskalavalta. Yläosan vitriinin ikkunalasi on aitan kätköistä. Kaapin ylimpään hyllylevyyn on porattu Otavan tähtikuvio, josta vitriinin valo siivilöityy läpi muualle kaappiin. Otava on ollut Kaisalle aina tärkeä.

Keittiön seinistä osa paneloitiin liiveristä löytyneellä paneelilla, jota myös teetätettiin lisää puusepällä ja maalattiin Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla, sävyillä F486. Lattiassa on Tarketin vinyylilankku. Hauska vanha kuparinen hiiliastia on pelastettu roskalavalta. Vintageseinävalaisin on Valinten kotimaista designia 1950-luvulta. Hana ja posliilinen allas on Ikeasta.

Työtaso on itse tehty. Kaisa liimasi 9-millisen tiikkilevyn vanerilevyyn. Lopuksi valmis levy on lakattu kolme kertaa venelakalla. Tason ilmeen viimeistelee messinkinen L-lista. Alakaapeissa on messinkiset lankavetimet ja yläkaapeissa saunapaneelin jämistä tehdyt puiset. Tapetti on Sandbergin Kvitten värissä Midnight Blue.

Ihan kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelin. Keittiön lattiaan halusin menneiden aikojen korkkilattian. Korkin päälle suositeltu lakka paisutti yön aikana korkkimaton Saharan autiomaan hiekkadyyneiksi. Jo kuivunut liima ja korkkimatto piti irrottaa pohjasta pala palalta petkeleellä. Nyt keittiön lattiassa on vinyylilankku.

Keittiö tehtiin uusiksi, mutta vanhat kaapit kierrätettiin apukeittiöön. Työtasot ovat tiikkiviilua, joiden reunassa on messinkilista. Olin nähnyt sellaisista unta joskus aikoja sitten. Tein tasot yhdessä isäni kanssa. Keittiön nurkassa oli juuri yhden unelmani kokoinen aukko. Siihen mahtui ruokakomero eli skafferi. Skafferi on tehty naisvoimin siskoni ja äitini kanssa. Sisarustenkin lapset osaavat jo etsiä herkkuja skafferista.

Kaisan unelma oli oma työhuone, jossa voi tehdä ja touhuta. Kaisa muun muassa muodistaa käytettyjä hääpukuja, jotka hän myy eteenpäin. Monessa Kaisan tekemisessä näkyykin käytetyn uudistaminen ja kierrättäminen. Kaisan harrastuksiin kuuluvat lavatanssit. Tanssijalka vipattaa myös kotona. Komeassa jukeboxissa soi ainoastaan ikivihreä iskelmä; Topi Sorsakosken Tuo onneton on yksi suosikeista.

Vintti oli kylmää tilaa, kun Kaisa osti talon. Vinttiremonttia tehtiin kuin Iisakin kirkkoa. Molemmissa yläkerran makuuhuoneissa on katto korkealla. Vanhat sängynpäädyt on ostettu työkaverilta ja muutettu parivuoteen päädyksi. Pihakirppikseltä löytynyt tarjoiluvaunu toimii yö- ja sivupöytänä. Seinien sävyn Kaisa on sekoitellut itse. Mäntylautalattian sävy on Tikkurilan 255L.

Jalkalamppu on löytö Isonkyrön Meijerikirppikseltä. Kaisa pitää valaisimesta, koska se edustaa ihan eri aikakautta kuin muu sisustus. Parolan rottingin Peacock-rottinkinojatuoli ottaa tilan haltuun. Kaisa pelasti sen nuotioon joutumiselta. Se natisee jo pelkästään ohi kulkiessa.

Valurautakamiina on Jotulin valmistama, ja se löytyi Peräseinäjoelta Wanha Pokki -kirppikseltä. Muuri on jätetty raa’alle rappauspinnalle.

Meillä on seinillä paljon tapetteja ja ryijyjä. Pidän kuvioista, struktuureista ja väreistä. Osa tapettimalleista on uusia ja osa vanhoja. Ryijyistä olen pitänyt pienestä pitäen. Mummani seinällä oli Maamiehen ryijy ja kummisedältäni sain lahjaksi Huurre-ryijyn. Nyt vanhempana hurahdin tietyn aikakauden ryijyihin äitini innostuksen myötä. Ryijyt ovat käsityön taidonnäytteitä.

Vanhassa talossa asuminen opettaa sietämään ja hyväksymään ne asiat, joita ei voi muuttaa. Taulun voi aivan hyvin ripustaa vähän vinoon, jos sillä saa nurkan näyttämään suoralta.”

Wilho sai nahkaisen tv-tuolin kummisedältään. Seinällä on Satu Peuran ryijy Ketunleipä. Wilho löysi sen kirpparilla ja vaati ostettavaksi. Kotona selvisi, että se oli huippukuntoinen ja hyvin harvinainen.

Wilhon huoneeseen on jätetty paljon vapaata lattiatilaa. Unipuu-sänky on Kaisan ja hänen sisarustensa vanha. Seinään upotetun kirjahyllyn Kaisa teki huoneiden väliseen oviaukkoon. Kaisan huoneen puolella aukkoa peittävät vanhat pariovet. Hyllyt ovat kiinteät ja kokonaisuus on maalattu samalla maalilla kuin seinät, Tikkurilan sävyllä F485 Damasti.

Kylpyhuoneesta tuli ihana pienillä muutoksilla. Kaisa lisäsi sinne uuden ammeen sekä ylelliset tekstiilit, joiden sävyt korostavat 1990-luvun marmorijäljitelmälaattoja.