Kaisa Mäkäräinen hurahti käsitöihin kisa- ja leirimatkoilla: ”Olen saattanut tuhota monta urheilusuoritusta neulomalla liikaa”
Entinen ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen, 42, löysi käsityöt, kun hän kaipasi rauhoittavaa tekemistä kisa-aamuihin ja pitkille reissuille. Välillä hän neuloi salaa, jos oli saanut hartiajumien takia neulontakiellon.
Kun suomalaiset seurasivat Kaisa Mäkäräisen ampumahiihtosuorituksia talviurheilukisoissa, harva arvasi, mitä hän oli tehnyt ennen kisoja. Kaisalla oli tapana neuloa, virkata tai tehdä ristipistotöitä, jotta hän saisi mielensä tyyntymään ennen kisoja. Kaisa reissaa yhä paljon ja käyttää matkustusajat neulomiseen. Lopputuloksen ei tarvitse olla täydellinen, ja joskus paidasta voikin tulla liivi.
Mikä on käsillä tekemisen lempilajisi?
Selaan paljon ohjekirjoja ja lehtiä ja tykkään aloittaa työt. Minulla on yleensä monta projektia kesken, vähän liiankin monta. Tällä hetkellä puikoilla on kolme eri paitaa.
Kyllästyn, jos on tylsä vaihe: esimerkiksi sileä neule toistuu pitkän aikaa tai täytyisi tehdä toinen täysin identtinen sukka tai lapanen. Olen vähän hätäinen ja tietyissä asioissa kärsimätön, mutta olen oppinut venyttämään pinnaa. Olen opetellut myös olemaan armollinen oman kädenjäljen suhteen.
Mistä käsityöintosi sai alkunsa?
Perhepiirissä käsitöitä on tehty paljon. Yläasteella meillä oli huikea käsityöopettaja, ja käsityö oli lempiaineitani. Saimme ommella paljon: t-paitoja, collegepaitoja, jopa valkoisen satiinisen pitkän aamutakin. Taskujen tekoa opettelimme tekemällä reisitaskuhousut.
Noin 15 vuotta sitten aloitin käsityöt uudestaan. Urheiluaikoina matkustamista ja hotellissa hengailua oli paljon, ja tarvitsin tekemistä. Silloin ei ollut vielä somea kännyköissä. Yhdellä leirillä tein lapaset, ja niistä tulikin ihan hyvät. Sen jälkeen olen neulonut paljon.
Kukaan joukkuekavereista ei innostunut mukaan, jätkät pelasivat pleikkaria. Kansainvälisissä kilpakumppaneissa oli kuitenkin monta neulojaa. Etenkin norjalaiset, ruotsalaiset ja saksalaiset tekivät kisareissuilla käsitöitä.
”Olen aina ollut konkretiatyyppi. Tietokoneen tiedoston saa häviämään yhdellä napinpainalluksella, käsitöitä ei.”
Kisa-aamuina tarkan ristipistotyön tekeminen vei eri maailmaan, muuten ajatukset helposti pyörivät vain tulevan päivän kisassa. Varmasti olen liialla neulomisella tuhonnut monta urheilusuoritustani, kun niskat ovat olleet jumissa käsitöistä. Välillä hierojat laittoivat minut neulontakieltoon. Joululahjabuumin aikana en ainakaan tunnustanut, että neuloin silti. Huomasin kyllä ammunnan herkkyydessä, jos niskat olivat hyvin auki.
Mikä käsitöissä on ihaninta?
Pidän siitä, että syntyy jotain uutta ja konkreettista – langasta tulee muutamalla puukepillä asusteita. Olen aina ollut konkretiatyyppi. Tietokoneen tiedoston saa häviämään yhdellä napinpainalluksella, käsitöitä ei.
Käsityössä on aina oma jälki. Jos tuskailin virheiden kanssa, entinen avopuolisoni sanoi, että työ on uniikki.
Parasta on nähdä, että neuletyön lahjaksi saava oikeasti pitää sitä. Yksi miespuolinen ystäväni pitää vieläkin pipoa, jonka tein yli kymmenen vuotta sitten. On kiva tietää, kenelle tekee, koska sitten ihmistä tulee mietittyä paljon. Nyt, kun paitaprojekti on menossa veljen tyttökaverille, huomaan ajattelevani häntä.
”Kilpaurheilussa onnistumista mitattiin suhteessa toisiin, käsitöissä enemmän suhteessa itseen.”
Mistä onnistumisista iloitset?
Isotöisten projektien valmistumisesta kuten keinutuolin päällisestä. Tein ohuesta puuvillalangasta värikkäitä kuusikulmaisia paloja esimerkiksi Sotšin olympialaisissa 2014. Vähän vahingossa tuli vastaan vanha keinutuoli, jonka puuosat entisöin, ja päätin tehdä paloista sille päällisen. Onnistumisesta tuli hyvä fiilis, ja keinutuoli pääsi suvun pikkumökille.
Urheilussa onnistumisen fiilis tulee adrenaliinin kautta, ehkä ihan samanlaisia elämyksiä ei tule käsitöissä. Kilpaurheilussa onnistumista mitattiin suhteessa toisiin, käsitöissä enemmän suhteessa itseen.
”Olen riskinottaja ja lähden soveltamaan herkästi. Välillä työni elävät: kun pitkähihaiseksi tarkoitetusta neuleesta loppui lanka, siitä tulikin t-paita. Yhden paidan tekemiseen kyllästyin, ja siitä tuli liivi.”
Mikä on mennyt pieleen?
Pipon koko on yllättävän vaikea saada oikein, kun lanka venyy ja minulla on löysä käsiala. Kerran jouduin purkamaan miesten villapaidan, jota tein joustinneuleella. Olin neulonut sitä jo paljon, kun tajusin, että siitä on tulossa järkyttävän iso.
Olen riskinottaja ja lähden soveltamaan herkästi. Esimerkiksi islantilaiset villapaidat ovat mielestäni liian leveitä, hihat mukaan lukien. Teen sen kokoiset hihat kuin näyttää hyvältä ja yritän mätsätä silmukkamäärän kaarrokkeeseen. Välillä työni elävät: kun pitkähihaiseksi tarkoitetusta neuleesta loppui lanka, siitä tulikin t-paita. Yhden paidan tekemiseen kyllästyin, ja siitä tuli liivi.
Millaisia haaveita käsillä tekemiseen liittyy?
Haluaisin tehdä enemmän puutöitä, esimerkiksi ruokailuryhmän ulos. Myös keramiikka kiinnostaa. Kun rakensimme hirsitaloa, olin mukana maalaamassa ja sahaamassa. On kiva ryhtyä hommaan, josta tulee jotain näkyvää. Tekemällä asioihin kiintyy eri tavalla.
Kaisa Mäkäräisen vinkit neulojalle
- ”Kokeile rohkeasti. Ennen olin arka tekemään kirjoitetusta ohjeesta, kun tuntui, että ne ovat ihan hepreaa. Kun rohkenin tekemään paidan, tajusin, ettei se ole niin vaikeaa.”
- ”Tuntuu kivalta, kun huomaa, että voi oppia uutta. Minulla on periaate, että joka työssä pitää tulla jotain opeteltavaa, vaikka nappilista tai napinlävet.”
- ”Ei ole niin justiinsa, jos käsiala ei ole täydellinen. Islantilaisessa neuleessa käsiala tasoittuu heti, kun paidan kostuttaa.”
