Avotakka

Lomalla suvun mailla! Kaisa ja Aleksi remontoivat rintamamiestalosta kesäasunnon – "Tuntuu kuin esi-isät kävelisivät täällä kanssamme"

Lomalla suvun mailla! Kaisa ja Aleksi remontoivat rintamamiestalosta kesäasunnon – "Tuntuu kuin esi-isät kävelisivät täällä kanssamme"
Tänne kuulun, tuntee Kaisa kesäpaikassaan sukunsa mailla. Kaisan ja Aleksin rintamamiestalossa kodikkuus kohtaa modernin tyylitajun.
Julkaistu: 26.8.2021

Pihamaa viettää kohti avaraa, polveilevaa peltoaukeaa. Se on kaunis ja rauhoittava. Talon ja pellon välissä seisoo rivissä kivenmurikoita, jotka ovat pala historiaa, talvisodan alla Suomea puolustamaan rakennettua kivistä Salpalinjaa.

Kaisa Kuokalle tämä maisema on olennainen, sillä olemme hänen lapsuudenkotinsa naapurissa. Kaisa ja Aleksi Kuokan talo rakennettiin sotien jälkeen Kaisan isosedälle, joka ehti asustaa siinä kahden puolisonsa kanssa. Sen jälkeen taloon muutti Kaisan isotäti. Tämän kuoltua rakennus oli kylmillään kymmenkunta vuotta. Kaisan isä oli sitä mieltä, että joutaisi polttaa koko talo.

– Nuorempana minulla oli kauhea tarve päästä täältä pois. Kuten kaikki nuoret ajattelin, etten ikinä palaa takaisin. En voinut kuvitella, että vielä asuisin ja viihtyisin täällä, Kaisa muistelee.

Muhkea, massiivinen sohva ja koostaan huolimatta henkäyksenkeveä kattovalaisin ovat hieno vastapari.
Kaisa ja Aleksi Kuokka työskentelevät Aivan-designtoimistossa. Kaisa tekee lisäksi cateringia ja omaa Christmas with Kaisa -sivustoaan. Artflexin mukava sohva on Aerosta. Heidän piti ostaa vaaleanharmaa sohva mutta tulikin sinapinkeltainen. Vitran sohvapöytä on Ronan ja Erwan Bouroullecin suunnittelema. Valaisin on Quasarin Universe ja maalaus Ville Kylätaskun.
Taloon tullaan sisälle pihan puolelta kuistin kautta. Aleksi rakensi yksinkertaiset rappuset.

Vuonna 2007 Kaisa sanoi isälleen: anna talo minulle. Hän halusi oman paikan, jossa olla kotikonnuilla.

Kaisan puoliso Aleksi oli aluksi samaa mieltä kuin Kaisan isä. Pois vain koko talo ja uusi tilalle.

– Se oli surullisen näköinen talo pihan perällä. Siinä ei ollut kiva fengshui. Olin remontoinut kesätöinä vanhoja taloja, joten suurin piirtein tiesin, miten paljon työtä olisi edessä. Mutta talo oli terve ja paikalla rakennettu, ja siinä oli oikea kivijalka. Se käänsi pääni, Aleksi muistelee.

Lattioita peittivät muovimatot, seiniä lastulevy. Kun pari alkoi purkaa seiniä, he näkivät, ettei puutavara ollut sodan jälkeen parasta mahdollista. Ikkunat oli remontoitu 1970-luvun tyyliin. Yläkerta oli kylmää tilaa, ja ensimmäisen vuoden perhe asui alakerrassa. Keittiö remontoitiin, koska alkuperäinen oli pieni.

– Kokeilimme asua täällä vuoden, jotta näkisimme kaikki vuodenajat. Jäimmekin kolmeksi vuodeksi, kun talosta tuli niin kiva. Remontoimme ja meillä oli vauvoja. Siinä kiteytys tuosta ajasta, Kaisa kertoo.

Kuisti on lisätty taloon oletettavasti 1950-luvulla. Alvar Aallon kalusteet ovat kulkeneet Aleksin mukana opiskeluajoista asti. Sohva on talon vanha.
Keittiötä on remontoitu kahteen otteeseen. Ensin näet pari yritti elää ilman astianpesukonetta. Keittiökalusteet ovat Kvikin. Vanha astiahylly on Kaisan isotädin peruja Helsingistä. Matto on Ritva Puotilan New York.
Vanhaan taloon istuu uusi mutta perinteisen näköinen pönttöuuni. Plussaa on, että nykyaikainen uuni polttaa puhtaasti.
Olohuoneen pönttöuuni oli purettu, mutta Kaisa ja Aleksi laittoivat sellaisen sinne takaisin. Olohuoneen takana on pieni askarteluhuone. Punainen matto on Kaisan isotädiltä. Pienen keinutuolin on tehnyt Yrjö Kukkapuro Isa-tyttärelleen. Lastentuoli on talon vanha. Seinällä on Charles ja Ray Eamesin Hang it all -naulakko.

Parin asuessa talossa vuosina 2011–2013 Kaisa opiskeli Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kauppatieteen maisteriksi ja hoiti perheen kolmea tytärtä. Aleksi teki muotoilijan töitä ja remontoi. Vuonna 2013 he palasivat Helsinkiin töiden perässä, sillä siellä muotoilijalle ja kauppatieteilijälle oli töitä.

Kun remontti alkoi, pariskunnalla oli menossa älä osta mitään -vuosi. He etsivät kaiken käytettynä.

– Muun muassa Harri Koskisen designia löytyi paljon kirpputoreilta, Kaisa muistelee.

Sitten he hankkivat Jukka Korpiheteen Lundialle suunnitteleman plafondin, joka poisti rintamamiestalon keittiö-ruokailutilasta mökkitunnelman.

– Sen jälkeen repesi. Ostimme kunnon sohvan ja pikkuhiljaa muutakin. Syytän aina tuota valaisinta.

Nykyään Kaisa ja Aleksi odottavat, kunnes oikea tuote löytyy ja siihen on varaa.

– Enemmän taisimme pohtia uuden sohvan hankintaa kuin sitä, voimmeko olla toistemme kanssa loppuelämämme, Kaisa naurahtaa.

Hyllyillä on Aleksin suunnittelemia Ote- ja Sarjaton-laseja. Ote-lasisto oli Aleksin ensimmäinen työ Iittalalle, ja hän löi sillä itsensä läpi suunnittelijana.
Aleksille talon tärkein esine on häälahjaksi saatu Jasper Morrisonin nahkatuoli Low Pad. Taulu on teetetty valokuvasta. Yrjö Kukkapuron pöytä on huippuostos 300 eurolla Design Marketista. Tuolit ovat Artekin.

Kaisa kuvaa itseään astiahulluksi. Hän hakeutui töihin Iittalalle, ja tuona aikana hän tapasi Aleksin.

– Ruoka ja kauniisti kattaminen ovat aina olleet isossa osassa perheessäni.

Aleksin esteettistä silmää häiritsee pienikin vääränlainen yksityiskohta. Kotioloissa niihin kuuluvat Kaisan lempimuki Royal Copenhagenin Blue Fluted -sarjasta ja vihreä kassi catering-tarvikkeille. Kaisan maku on rönsyilevämpi kuin Aleksilla, mutta molemmat nauttivat järjestyksestä ja siisteydestä.

– Olen kyllä tyylien suhteen entistä avarakatseisempi. Elämässä joutuu tyytymään siihen, ettei saa kaikkea, ja puolison kanssa teen kompromisseja. Se on hyvää elämäntaidon koulutusta, Aleksi sanoo.

Suunnittelijana Aleksi pitää esimerkiksi brittisuunnittelija Jasper Morrisonin super normal -ajattelutavasta, toimivasta minimalismista.

Yläkerta oli kylmää tilaa. Nyt siellä ovat makuuhuoneet. Vanhempien makuutilan tyyli alkoi upotetuista kattovalaisimista, jotka Aleksi tilasi ensimmäisenä. Sen jälkeen kattoon sahattiin oikean levyiset laudat. Ikean sänky löytyi käytettynä netistä.
Perheen kolmella tytöllä on Muuramen sängyt, joista kaksi kuului aikanaan Kaisalle ja hänen veljelleen. Tuolilla istuva nalle on kuulunut Kaisan isälle.
Pari mitoitti kylpyhuoneen Duratin ammeen mukaan. Ikkunasta avautuu kaunis näkymä peltoaukealle.
1970-luvulla taloon on tehty laajennusosa, jossa oli pieni eteinen, vessa, suihku ja sauna. Nyt tilaan on sijoitettu nerokkaasti kodinhoito, vessa ja pesutilat. Kvikin kaapistossa on liinavaatteita ja astioita sekä upotettuna pesukone. Punainen matto on Kaisan isotädiltä. Seinän vieressä vanha lypsyjakkara.

Kahdeksan viime vuoden ajan rintamamiestalo on ollut Kaisan ja Aleksin perheen vapaa-ajankoti. Perhe viettää siellä aikaa ympäri vuoden.

– Ilmastosyistä haluamme tulla tänne aina pidemmäksi aikaa kuin viikonlopuiksi. Kesät olemme täällä kokonaan koulujen lopusta niiden alkuun, Kaisa sanoo.

Kesällä puutarhan ja kiviaitojen ympäröimän kesäkeittiön tärkeys korostuvat. Aleksi on rakentanut näyttävää kokonaisuutta viitisen vuotta.

Kaisalle talo ja koko seutu merkitsevät juuria. Alue kuului ennen sotia Karjalaan, ja elämäntapaa leimaa vaatimattomuus. Talot eivät ole isoja eivätkä korskeita.

– Kuulun tänne. Tunnen sen koko ajan. Tuntuu kuin esi-isät kävelisivät täällä kanssamme. Toivon, että paikan henki siirtyy tyttärillemme ja siitä eteenpäin.

Aleksi on tehnyt itse kiviaidat, ruokapöydän ja lehtikuusesta kesäkeittiön. Kiviä on kerätty ympäri tonttia ja kylää. Kaisa kehuu Oonin pizzauunia. Puutarhassa kasvaa omena-, luumu- ja kriikunapuita, sinikuusamaa, vadelmia ja viinimarja- ja karviaispensaita. Ulkotuolit on hankittu aikoinaan Ikeasta.
Talon vaakalaudoitus vaihdettiin pystyverhoiluksi, joka on tavallinen kaupunkien rintamamiestaloissa. Pihamaalta avautuu laaja peltomaisema. Osa pihasta on kukkaketoa.
Kommentoi »