Kaisan perhe muutti lasten harrastusten perässä vuokralle Helsingin kantakaupunkiin – ”On järkevää sijoittaa kotona olemisen laatuun seinien omistamisen sijaan”
Toimittaja Kaisa Hatakan perhe päätti vaihtaa lähiön omistusasunnon vuokrakotiin Helsingin kantakaupungissa. Koko perhe rakastui kotiin, jonne rakentuu askartelijan käsissä pieni joulu ympäri vuoden. ”Hurahdan joulufiilikseen, nysväämiseen ja paketoimiseen”, Kaisa sanoo.
Koti: Vuokrahuoneisto Ole Gripenbergin suunnittelemassa 1920-luvun talossa Helsingin kantakaupungissa, 5–6 h + 2 kph + khh ja keittiö, 130 m².
Täällä asuvat: Toimittajat Kaisa Hatakka, 49, ja Jukka Väänänen, 58, sekä lapset Maija Huhtala, 15, ja Kalle Huhtala, 17.
Seuraa somessa: @kaisahatakka
”Valuimme monien muiden tavoin perheen pikkulapsiajaksi laitakaupungin pientalolähiöön elämään helppoa arkea ja maksamaan asuntolainaa. Lapset juurtuivat, me aikuiset emme.
Kun teinien harrastukset ja koulut alkoivat siirtyä kohti keskustaa, päätös muuttaa niiden perässä oli helppo. Vuokraratkaisu tuntui taloudelliselta idiotismilta, mutta perheasuntoon kantakaupungissa resurssimme eivät riittäneet. Sitten kävi niin, että rakastuimme kaikki neljä ensisilmäyksellä ainoaan vuokrakotiin, jota lähdimme katsomaan. Päätimme, ettemme muuta asunnosta ikinä – tai ainakaan ennen kuin lapset lähtevät omilleen.
”Ensimmäinen vuosi uudessa kodissa tuntui päättymättömältä lomalta. Sain fillaroida torille ja kauppahalliin ja piipahtaa lounaalle lähiravintoloihin.”
Joudun yhä ajoittain perustelemaan vuokralla asumista itselleni. Teen valtaosan töistä kotona, ja myös harrastukseni ovat kotona. On järkevää sijoittaa kotona olemisen laatuun seinien omistamisen sijaan. Se, että ehdimme Jukan kanssa nähdä lapsia kotona, emme vain autossa matkalla harrastuksiin, on tuhannesti rahaa arvokkaampaa. Koti lähellä arkea on myös lasten jaksamisen kannalta tärkeää. Annan siis itselleni luvan nauttia lainakodista.”
Sohvat ovat Elloksen alesta ja kattovalaisin lainassa vuokranantajilta. Korkea kuusi on komea, mutta sen kuskaaminen ulos joulun jälkeen tietää neulassotkua. Kaisa teippaa neljästä jätesäkistä pussin, joka on osoittautunut nerokkaaksi.
Korttelipiha on kymmenen taloyhtiön yhteinen. Joulun aikaan sinne tuodaan kuusia ja valoja.
”Ensimmäinen vuosi uudessa kodissa tuntui minusta päättymättömältä lomalta. Fiilistelin asunnon läpi kulkevaa valoa ja sekä sisäpihanäkymää että avointa maisemaa talon toisella puolella. Kun vuosia sitten muutin kaupungista sen laidalle, urbaanit äänet olivat alkaneet ärsyttää. Nyt aloin nauttia niistä viimeistään silloin, kun kuuntelin avoimesta ikkunasta alakerran entisen naapurimme upeaa aariaa hänen skeitatessaan pienten tytärtensä kanssa sisäpihalla”, Kaisa kertoo. Kirppiksiltä löytyneiden minitorsojen joululook syntyy kausivalosarjasta ja huovasta kiepautetusta tonttulakista.
Keittiö on pitkä, kapea ja toimiva. Vanhan palvelijanhuoneen puolikkaasta on tehty keittiön kylkeen komero, jota perhe kutsuu pantryksi. Siellä on Kaisan kuvausrekvisiitta- ja astiavarasto sekä keskeneräiset projektit. Rottinkituoli on Kaisan lapsuudenkodista ja ikkunalaudalla oleva vaaka on perintö isältä.
Kaisa leipoo joulukuun alussa Paraisten pipareita ja kaataa taikinaan vuosi vuodelta enemmän mausteita. Pannunalusina toimivat näytetilkut löytyivät Annon varastomyynnistä. Raidalliset patalaput neuloi lapsuudenystävä lahjaksi. Purkit ja kannu ovat kirppiksiltä, öljypullo H & M Homesta.
”Sain joitakin vuosia sitten pikkuveljeltäni joululahjaksi sekä ruis- että vehnäjuuren. Ruisjuuri on jo vainaa, mutta rakas vehnäjuuri jatkuvassa käytössä. Jouluisin käytän sitä muun muassa viikunapähkinäleipiin. Kokosin pöydän Ikean pöytälevystä ja pukkijaloista. Artekin Kultakello-valaisimet hankin muinaiseen kotiin, samoin Ikean jakkaran. Juhani Honkasen öljyvärityö on suosikkikaupastani, Espoon Nihtisillan kierrätyskeskuksesta. Kyyrölän saven hedelmäkulho on lapsuudenkodistani, kynttilänjalat olen tehnyt itse. Maljakko on Jyskistä.”
”Teen työkseni tunnelmia, tyylejä ja tekstejä, mutta näperrän myös eri lehtien diy-juttuihin muun muassa kynttilöitä, valaisimia ja kosmetiikkaa. Vapaallakin tykkään ommella, tehdä keramiikkaa, maalata ja väkertää. Teen melkein kaiken kotona, ja käytän usein kotiani myös kuvauspaikkana. Vaalea ja valoisa koti, jossa valo vaihtelee, on loistava pohja muuttuvien tunnelmien taustaksi – varsinkin jouluisin.
Ruokailu- ja työtilana toimii vanha halli makuu- ja olohuoneen välissä. Ruokapöytä on löytö Espoon kierrätyskeskuksesta, tuolit Ellokselta ja matto Vekeltä. Salosvalon vuosia matkassa kulkenut valaisin on kierrätyslöytö.
”Hain Warholin näyttelyjulisteen kauan sitten Moderna Museetin myymälästä, koska teksti on niin nappi. Sanon usein, että minulle on pääasia, että on nättiä. Kauneus on suuri arvo ja näen sitä ihan joka puolella, loputtoman monenlaisena. Juliste oli aikanaan hyvinkin trendikäs sisustuselementti, nykyään so last season, mutta minulle aina ajankohtainen. Seinän vierustan taso on koottu vanhoista Ikean lastenhuoneen hyllyköistä, jotka on myös hankittu kauan sitten toiseen paikkaan. Keramiikkapään ja -käden olen tehnyt itse. Koska käden keskisormi katkesi ennen lasituspolttoa, nimesin teoksen Puukässämaikaksi.”
Kallelle joulussa tärkeintä on ruoka, aatto mummulassa ja kiireetön oleilu kotona. Tosin tapaninpäivänä olisi jo kiva päästä kavereiden kanssa pelaamaan pipolätkää tai laskemaan mäkeä.
Vanha visakoivulipasto on perintö Kaisan isän enolta. Peili on Rustasta ja maljakko tuliainen Köpiksestä. Kulhot, lautanen ja kynttilänjalat ovat kirpputoriaarteita.
Kaisa on nähnyt Pähkinänsärkijä-baletin kymmeniä kertoja eikä ikinä kyllästy. Jokunen vuosi sitten hän keksi maalata puisia pähkinänsärkijähahmoja sankareidensa näköisiksi. Ziggy Stardust ja Robert Plant olivat ensimmäiset.
”Jukka elää popkulttuurin, muun muassa kirjojen ja levyjen keskellä. Hänen aarteensa on koottu avointa kirjastohuonetta kiertäville hyllyille. Vinyyleiden välistä kurkkii tuorein särkijäsankareistani, Freddie Mercury -hiirikuningashahmo.”
Koska järjestän kotona vuoden aikana monta joulua, ajattelen joka lokakuu, että tänä vuonna en jaksa innostua oikeasta joulusta enkä ainakaan askartele yhtään mitään. Keksin kuitenkin nopeasti taas jotain ihanaa ja hurahdan joulufiilikseen, nysväämiseen ja paketoimiseen. Kokkaan ja leivon myös kaiken itse. Paitsi aattona jaamme hommat niin, että veljeni, joka on kokki, kantaa suurimman vastuun.
”Olemme vähän siivousneurootikkoja. Jukka aakkostaa ja imuroi, minä järjestelen, asettelen ja hinkkaan. Sotkuisessa kodissa on levoton olo.”
Yritän pysyä erossa joulusuorittamisesta. Hyvä taktiikka on tehdä pieniä jouluja koko joulukuun ajan. Pyhinä ei kuitenkaan ehdi kaikkea sitä, jota ilman joulufiilis ei tule, eikä varsinkaan kokeilla mitään uutta. Koristeita voi vähän vaihdella joulukuun aikana, niin saa nykertää monia eri tyylejä.”
”Me emme ole vielä kasvaneet bändijulisteiästä ohi, joten makuuhuoneen seinällä unta vartioi David Bowie”, Kaisa sanoo. Matala hylly sängyn vieressä on kulkenut Jukan mukana pitkään. Päiväpeite, harmaa torkkupeitto ja tyynyt ovat Annolta.
Viime jouluna Kaisa kokosi metallirenkaalle karkkimaan liimaamalla siihen erilaisia koristeita. Olohuoneen oven takaa pilkottaa Jukan kirjastotila.
Koristekuuset Kaisa teki päällystämällä pahvikartiot teddykankaalla. Kimppuun hän leikkasi pistaasinoksien, markettineilikoiden ja euron hyasinttien seuraan kierrätyskeskuksen poistokukkavalikoiman orkideat.
”Meidän Maija on joulufiilistelijöiden kuningatar. Tonttutossujen kilinä kertoo, missä hän milloinkin menee”, Kaisa sanoo.
Maijan tikattu peitto on Jyskistä. Laamatyynyn ja neonvalon Maijan toi Tukholmasta. Työpöytä on Ikeasta. Heikki Orvolan ja Yrjö Wiherheimon Viverolle suunnittelema Verde-työtuoli on löytö kierrätyskeskuksesta. Alkuperäinen villaverhoilu on teddyn alla tallessa.
”Ehdottomasti ylellisintä kodissamme on Jukan ja minun makuuhuoneen yhteyteen rakennettu ikkunallinen, superkaunis ja valoisa kylppäri.” Asunto on remontoitu niin hyvällä maulla, ettei Kaisa muuttaisi mitään vaikka saisi.
