Ihmisen hengityksessä on tietysti paljon hiilidioksidia ja se toimii hiilidioksidilannoituksena kasville. Samaa kaasua käytetään kasvihuonekasvatuksessa hiilidioksidilannoitteena. En usko, että ihmisen hengityksellä on kovin suuri merkitys kasvin kannalta. Jos vaikka joku puhuu kasveilleen 15 minuuttia päivässä, niin sama kasvi on suurimman osan päivästä ilman tätä hiilidioksidilannoitusta. Kasvit saavat kuitenkin huoneilmasta ihmisen hengityksen hiilidioksidin käyttöönsä, vaikkei niille juuri puhuisi.

Kahvinporot sisältävät typpeä, fosforia, mineraaleja ja kaliumia ja niitä voi käyttää lannoitteena. Kahvinporot ovat kuitenkin happamia, joten niitä ei pitäisi antaa kalkinsuosijoille, kuten monille orkideoille. Tavalliset huonekasvit kyllä kestävät kahvinporoja, mutta niitä kannattaa antaa vain noin puolen vuoden välein. Kahvinporot lisäävät myös mullan orgaanisia aineita ja siten parantavat multaa.

Lannoitevaikutus on sama kuin kahvinporoilla, mutta happamuus ei sovi kaikille kasveille.

Munankuorissa on kalkkia ja se on hyväksi monille kasveille, ei kuitenkaan kalkinkarttajille kuten esimerkiksi ruukkuatsalea.

Riippuu paljon kivennäisvedestä. Monissa on paljon ruokasuolaa (natriumkloridia), mikä ei ole hyväksi kasveille. Vähäsuolaista kivennäisvettä voi antaa huoneenlämpöisenä. Kivennäisvesi sisältää magnesiumia, kalsiumia, fosforia, kaliumia, hiiltä, vetyä, happea ja rikkiä.

Jos perunat on keitetty suolatussa vedessä, en antaisi huonekasveille, koska tavallista ruokasuolaa ne eivät tarvitse. Ilman suolaa perunoiden keitinvesi sopii lannoitteeksi.

Väite pitää paikkansa. Hanavesi sisältää useimmiten melko runsaasti kloorikaasua, jota huonekasvit eivät tarvitse. Kloorikaasu haihtuu vettä seisotettaessa. Seisotetun veden lämpötila on myös kasvien juurille parempi kuin suoraan hanasta lasketun veden. Eli huoneenlämpöinen kasteluvesi sopii huonekasveille hyvin.

Kuva: Floradania, kuvitus Tanja Pellikka