Kaasuliesi päätyi 1800-luvun Britanniasta mökkien ja kulinaristien suosikiksi – tutustu keksinnön historiaan
Lähes 200 vuotta sitten keksitty kaasuliesi nopeutti ja helpotti ruoanlaittoa huomattavasti. Nykyisin kaasuliesiä suosivat lähinnä ruokaan intohimoisesti suhtautuvat herkkusuut.
Ensimmäisen kaasulieden patentoi englantilainen keksijä James Sharp vuonna 1826. Keksinnön jalostaminen laajempaan kaupalliseen käyttöön vei aikaa, ja Sharpin kaasuliesitehdas aloitti toimintansa vuosikymmenen kehitystyön jälkeen vuonna 1836.
Kaasuliesiä otettiin käyttöön erityisesti kaupungeissa, joihin oli rakennettu jo aiemmin kaasuverkkoja katuvalaistusta varten.
Kaasuvalo oli keksitty 1800-luvun alussa, ja 1830-luvulta lähtien Euroopan ja Pohjois-Amerikan suurimmat kaupungit rakensivat ahkerasti kaasuputkistoja, jotta ne saivat valaistua pimeät katunsa kaasuvalolla. Suomen ensimmäinen kaasulyhty sytytettiin Helsingissä 14. marraskuuta vuonna 1860.
Katuvaloja varten rakennetuista kaasuputkista oli helppo laajentaa kaasun jakelua kotien tarpeisiin. Kehitystä jarrutti kuitenkin se, että kaasuliesiä pidettiin alkuaikoina vaarallisina. Kun kaasuliedet havaittiin käytössä perinteisiä hiiliä ja puuta polttavia uuneja näppärämmiksi, ne alkoivat yleistyä. Kaasuliesi helpotti arkea, sillä polttoaine tuli talon sisään putkea pitkin, eikä enää tarvinnut kantaa polttopuita ja hiiltä tai tyhjentää uunin pohjalle kertyviä tuhkakasoja.
Suurelle yleisölle kaasuliesiä esiteltiin ensimmäisen kerran laajemmin vuonna 1851 Lontoon maailmannäyttelyssä.
”Nykyisin kaasun käyttö mökeillä liittyy erityisesti grillaamiseen.”
Suomessa kaasuliesiä oli esillä ensi kertaa Helsingin kaasulaitoksen konttorissa 1900-luvun alkuvuosina.
Kaasukäyttöisiä liesiä varioitiin 1900-luvun alkupuoliskolla eri käyttötarkoituksiin. Oli yksinkertaisia yhden polttimon keittimiä, joilla saattoi lämmittää kerralla vain kattilallisen ruokaa. Liesivalmistajat kehittivät myös perinteiseen puu-uuniin yhdistettäviä kaasuhelloja. Ajan huipputekniikkaa edusti kaasuliesi, jossa oli hella ja uuni lämpötilansäätönappuloineen.
Kaasuhella sai kilpailijakseen sotien välisellä ajalla sähkölieden, joka oli keksitty 1800-luvun lopulla. Sähköliesien yleistymistä rajoitti sähköverkkojen puute, sillä alkuun sähköverkot ulottuivat vain tiheästi rakennetuille kaupunkialueille. Maaseutua sähköistettiin asteittain, pääosin vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä.
Kun Suomessa elettiin kesämökkien rakennusbuumia 1960–70-luvuilla, sähköverkko ei vielä yltänyt jokaiselle mökkitontille. Kesämökkien varustelutaso oli vielä vaatimaton ja keittiötoimet hoidettiin usein kantovedellä sekä kaasuliedellä ja -jääkaapilla. Kaasupullojen raahaaminen mökille olikin osa menneiden vuosikymmenten kesämökkikulttuuria.
Nykyisin sähköhellat ovat isolta osin korvanneet kaasuliedet mökkikeittiöissä. Luonnonvarakeskuksen tekemän vuoden 2021 Mökkibarometrin mukaan verkkosähkö yltää neljälle viidestä suomalaiselle vapaa-ajanasunnolle. Kaasupulloja kannetaankin mökeille nykyisin lähinnä grillejä ja kesäkeittiöiden helloja varten.
Vaikka sähköliedestä ei tullut jokaisen suomalaiskodin keittiön vakiovarustetta, kaasuliedet ovat säilyttäneet asemansa ruoka-alan ammattilaisten ja kulinaristien suosiossa. Lämmönsäädön ja ruoan kypsennyksen tarkkuudessa ne ovat edelleen lyömättömiä.
