Pentti Julkunen muistaa, kuinka hän 1980-luvulla oli rantasaunan rakennustöissä. Järveltä rannan eteen ilmaantui soutelija veneessä.

”Ei ole tainnut olla varaa uuteen”, kommentoi utelias savolaismummo veneestä ja loi mieheen säälivän katseen. Lisäksi hän kysyi, että kai sentään aiot verhoilla sen laudoilla.

Säälin sai aikaan saunan materiaali, vanhan riihen harmaantunut hirsirunko.

– Laudoilla verhoiltu oli kai hänen käsityksensä kauniista saunasta. Minulla taas oli aina siinnyt mielessä kesäpaikka, jossa on patinoituneita hirsirakennuksia ja luonnonkivisiä yksityiskohtia, Pentti kertoo.

Kuopion Vehmersalmella sijaitseva tontti oli päätynyt Pentin ja hänen vaimonsa Tuulan omistukseen vuonna 1982, mutta pysyi molempien työkiireiden vuoksi pari vuotta luonnontilassa. Kun rakennuslupa oli vaarassa mennä umpeen, Pentti aloitti työt.

Ensin hän raivasi ryteikköä ja kaatoi tontilta mäntyjä. Vielä silloin hän ei olisi arvannut, ettei vuosi tai viisikään tulisi riittämään siihen, että kaikki rakennukset olisivat valmiit.

– Saunan teosta se alkoi ja imaisi minut mukaansa, Pentti muistelee toistakymmentä vuotta kestänyttä työrupeamaa.

Ensimmäisten vuosien aikana rannan tuntumaan nousivat aitta ja grillikatos. Niidenkin runkona on vanhat hirsirakennukset, joita kuopiolaismies hankki lehti-ilmoitusten perusteella lähikunnista. Hirsirakentamisen tekniikan hän opetteli itse.

Alkuun perhe pärjäsi vuosia näillä rakennuksilla: 1980-luvulla monet onnelliset kesät vietettiin pienessä saunatuvassa asuen. Lapset Tomi, Heidi ja Heli olivat pieniä, vesi kannettiin saunaan ja tiskit tiskattiin ulkona. Tuula muistelee, että se jos mikä oli mukavaa.

– Minulle se oli sitä oikeaa mökkielämää, josta nautin. Ja sitä se on yhä.

Jos rannan ohi soutelee tänään, tuskin samainen mummokaan voisi olla vaikuttumatta jyhkeästä päärakennuksesta, joka pilkottaa mäntyjen lomasta kallion laella. Karjalaisen hirsitalon oloinen valtava pytinki torneineen on Pentti Julkusen taidonnäyte, jota hän rakensi kaikkiaan kymmenen vuotta. Talon koosta kertoo muun muassa 15-metrinen kurkihirsi, joka on pultattu kahdesta hirrestä.

Rakennuspuut eivät ole joutuneet kauas syntysijoiltaan, sillä Pentti ja mökkinaapuri kaatoivat ne naapurin metsästä ja veivät kuivumaan pellolle. Kuivat hirret kuorittiin talkoilla kaverien kanssa.

Rakennustyöt alkoivat vuonna 1990, jonka jälkeen Pentti vietti lähes kaiken vapaa-aikansa rakennuksella. Taloon nousi aina muutama hirsikerros vuodessa.

Seuraavien kymmenen vuoden ajan Julkusten elämä pyöri pitkälti rakentamisen ympärillä. Välillä Tuula jo tuumi, eikö olisi ollut hyvä ajatus tehdä mökkiä valmiista talopaketista. Oikeastaan Pentillä olikin ollut iso hirsikehikko valmiina, mutta se osoittautui liian huonokuntoiseksi ollakseen asuttava, joten Pentti poltti sen.

Hän myöntää, että välillä meinasi rakentajallakin usko loppua kesken. Julkusten ystävät ja tuttavatkin olivat ihmetelleet, miten perheenisä viihtyi niin paljon mökillä samalla, kun Tuula oli lasten kanssa kaupungissa. Pentti ja Tuula ovat olleet naimisissa nyt 55 vuotta ja muistelevat hymyillen, kuinka ystävät jo epäilivät, onko heille tulossa ero.

Urakan kestäminen ei johtunut epäonnesta eikä työesteistä vaan siitä, että Pentti sai rakentaessa aina jonkin uuden idean. Vaikka taloon oli olemassa piirustukset, talo kasvoi ja laajeni sitä tehdessä.

Kun alakerta oli valmis, miehen mieleen tuli rakentaa parvi ja sinne kiemurtelevat portaat. Kun parvi ja sen ja makuuhuoneen välinen kulkusilta olivat valmiit, Pentti päätti, että talossa on oltava torni. Sen tarkoitus oli olla paikka mökkivieraaksi tulleiden miesten sikarinpolttohetkille.

– Torni oli yksi hulluuden muoto! Se vei eniten aikaa, mutta sillä ei oikeastaan ole ollut paljonkaan muuta käyttöä kuin toimia vierashuoneena, Pentti kertoo.

Myös miehen haaveilemat luonnonkivet ovat löytäneet sopivaa käyttöä monessa paikassa: niitä löytyy sekä saunasta, sen piipusta että saunatuvasta. Takan ja piippujen muuraukset teki ammattimuurari, joka ei kuitenkaan ollut innokas aikaa ja kärsivällisyyttä koetelleeseen luonnonkivien muuraukseen.

– Hän sanoi minulle, että ”Julkunen muuraa itse kivensä”, Pentti sanoo ja nauraa.

Ja niin Pentti tekikin: otti ensin haltuun kivimuurauksen tekniikan ja muurasi sitten tuhansilla pienillä kivillä taidokkaasti saunan seinän.

Vuosien mittaan Julkusten mökillä on vietetty ystäväporukalla monia juhlia, muun muassa jokakesäisiä Tuulan ystävien ”akkain saunailtoja” ja pariskunnan 30-vuotishääpäivää. Silloin he saivat lahjaksi takan edustalle sijoitetun kahden istuttavan kiikkutuolin ja heistä otetuilla valokuvilla koristellun torkkupeiton.

Nyt Julkuset ovat eläkkeellä ja viettävät kesät mökillä. Talvellakin Pentti hurauttaa viikoittain muutamaksi päiväksi Vehmersalmelle. Mökillä hän ajaa moottorikelkalla tontilta kaadettuja puita pihaan ja pilkkoo niistä halkoja. Joskus mukana on kaveri, jonka kanssa tehdään neljä kättä vaativat työt.

Sen sijaan, että rakennustyöt ja mökkipuuhat olisivat avioliitolle haaste, Julkusten mielestä Vehmersalmen vapaa-ajan paikka on oikeastaan ollut liiton pelastus. Heidän mielestään yksi syy pitkään liittoon on se, että he osaavat ja välillä haluavatkin olla erillään.

Tuula tunnistaa jo, koska Pentti alkaa kaivata mökille: mies alkaa liikehtiä kaupunkikodissa kärsimättömän oloisena. Mökillä onkin aina jotain puuhaa. Viimeisimmäksi Pentti maalasi tumman tuvan välikaton ja osan mäntyisistä huonekaluista valkoisiksi.

Seitsemänkymppinen mies päättelee olevansa työnarkomaani. Ainakin hän uppoutuu innolla siihen, mitä tekee.

– Jos aloitan aamulla vaikkapa maalaamisen, en osaa keskeyttää, vaan jatkan iltakymmeneen.

Projekteja on aina mielessä: nyt esimerkiksi pirtissä kunnostusta odottaa 1930-luvun savikiekkoja soittava levyautomaatti. Kun se saadaan toimimaan, pariskunnan voi löytää tanssahtelemasta hirsituvastaan Dallape-orkesterin tahdissa.

Muokattu 3.3.2022: Korjattu virheellinen tieto Julkusen pariskunnan naimisissaolovuosista.