”Olen saanut elämääni hyviä tyyppejä, kun olen ollut heille mukava. Kohtaan kaikki samanarvoisina, kättelen ja katson silmiin. Pidän käytökselläni huolen siitä, että ihmiset sanovat, että olipa se Jutta kiva.

Moni ajattelee, että minulla on helppoa, koska firmani menestyy ja olen aina hyvällä tuulella. Osa myönteisyydestä voi olla luontaista, mutta olen myös tehnyt töitä sen eteen, lukenut kirjoja ja käynyt kursseilla.

Saamme itse päättää, miten suhtaudumme meille tapahtuviin asioihin. Jos huomaa hyvät asiat, se ruokkii onnistumisia ja positiivisuutta. Jouduin fitnesskilpailuja varten luopumaan herkuista, mikä teki välillä tosi tiukkaa. Mutta kun pystyin siihen, itsevarmuus kasvoi ja herkuista kieltäytymisestä tuli helpompaa.

Positiivisuus tarkoittaa kiitollisuutta. Tiedostan, että elämässäni on kaikki hyvin, ja yritän katkaista kielteisen ajattelun. Itseäkin voi katsoa suopein silmin. En anna pienten vastoinkäymisten, kuten parkkisakkojen, pilata päivääni. Suuriakaan menetyksiä ei voi loputtomasti surra ja miettiä, miksi juuri minulle tapahtui näin.

Valitan todella harvoin ääneen vaikka kolottavasta selästäni. Silloin, kun harmittaa, pistän tietokoneen kiinni ja hengittelen hetken. Hyssyttelen, toimin samoin kuin hermostuneen kaverin kanssa. Olen itseni paras ystävä. Stressaava keho ja mieli luulevat, että kauhuskenaariot toteutuvat, vaikka juuri nyt ei ole hätää.

Uskon vetovoiman lakiin. Mitä huutaa universumiin, sitä saa. Kielteiset ihmiset eivät voi olla onnellisia. Siksi heidän seuraansa kannattaa välttää. Negatiivisuus tarttuu.”

Juttu on julkaistu Kotivinkissä kesällä 2015.