Öisiä näkyjä, perunajauhovelliä ja enkelinhiuksia – joulukuusen historia on täynnä pieniä ihmeitä

Oi kuusipuu! O Tannenbaum! Saksalaisen kansanlaulun juuret lienevät 1500-luvulla. Laulu kiittää kuusipuuta ikivihreistä lehvistä. Siihen sisältyy joulukuusen alkuperäinen symboliikka: vihreä väri antaa voimaa ja suojaa pahalta, myös Saksassa. Saksa onkin joulukuusen kotimaa, ja sieltä se on levinnyt ympäri maailmaa, vaikka historioitsijat ovat etsineet joulukuusitradition alkukotia milloin muinaisesta Babyloniasta, milloin muinaisesta Egyptistä.

Oi kuusipuu -laulun suomalaiset sanat kirjoitti 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla opettaja, lehtimies ja kansanedustaja Matti Pesonen. Silloin joulukuuset olivat jo keskeinen osa lähes jokaisen suomalaisen kodin joulua.

Joulukuusi liittyy vahvasti luterilaiseen perinteeseen, mutta tarina Martti Lutherista joulukuusen isänä on pelkkää legendaa. Sen mukaan Luther näki talviyönä tähtien tuikkivan kuin kuusen oksilla ja piti tätä johdatuksena. Legenda levisi laajalle taiteilija Carl Schwerdgeburthin (1785–1878) maalauksen kopioina. Kuvassa Lutherin perhe istuu kynttilöin koristellun joulukuusen äärellä. Piirros julkaistiin 1800-luvun loppupuolella myös suomalaisessa kuvalehdessä, ja se vaikutti osaltaan joulupuun yleistymiseen meillä.

Luther julkaisi kuuluisat uskonpuhdistusteesinsä vuonna 1517, ja aika pian sen jälkeen joulukuuset alkoivat yleistyä protestanttisessa Pohjois-Saksassa, siitä legenda. Katoliset ovat pitäneet kiinni omasta jouluseimitraditiostaan näihin päiviin asti, mutta kyllä heilläkin joulukuusia nähdään. Pietarinkirkon aukiolle ensimmäinen joulukuusi pystytettiin vuonna 1982.

Tapa pystyttää yhteinen iso joulukuusi julkiselle paikalle on vanhaa perua. Alkujaan kuuset olivat Saksassa osa yhteisöllistä joulunviettoa. Sitä järjestivät keskiaikaiset käsityöläiskillat. Hyväntekeväisyys oli osa juhlan sanomaa. Yhteisöjen köyhät lapset kutsuttiin juhliin tavoittelemaan kuusen oksille ripustettuja herkkuja, omenoita, pikkuleipiä ja makeisia.

Helsingin Senaatintorille pystytettiin ensimmäinen jättikuusi vuonna 1930 “yhteiskuntarauhan ja hyvän tahdon” vertauskuvaksi. Suomen vanhin ulkokuusi nähtiin kuitenkin Tampereen Kauppatorilla jo vuonna 1894. Se oli koristeltu sähkövaloin! Suomen ensimmäinen vesivoimalla pyörivä sähkölaitos sai voimansa Tammerkoskesta.

Joulukuusen historiaan liittyy tarinoita, kuten asiaan kuuluu, onhan kyseessä yksi rakastetuimmista joulun symboleista. Yksi niistä on se, että ensimmäisen kuusen Englantiin olisi tuonut Britanniaa 1800-luvulla hallinneen kuningatar Viktorian saksalaissyntyinen prinssipuoliso Albert. Todellisuudessa ensimmäisen kuusen britteihin toi Viktorian isoisän Yrjö III:nen saksalainen puoliso kuningatar Charlotte 1700-luvun lopulla.

Toki Viktorian ja Albertin onnellisessa perheessä juhlistettiin joulua kuusella, ja aikakauden vahva viktoriaaninen kulttuuri levitti joulukuusen suosiota ympäri imperiumia – siis käytännössä ympäri maailmaa.

Euroopan hovien kautta joulukuusimuoti kulki läpi kansankerrosten, kunnes se tunnettiin 1800-luvun lopulla tavallisissakin kodeissa. Amerikkaan kuusi oli kotiutunut 1700-luvulla saksalaisten ja englantilaisten maahanmuuttajien myötä. Amerikkalaisista tuli sittemmin maailman johtava joulukuusikansa. Sieltä meidän suomalaistenkin yltäkylläiset kuusenkoristeluriitit bling blingeineen ja värillisine tekokuusineen saavat nykyään ison osan inspiraatiostaan.

Itse joulukuusikulttuuri saapui Suomeen Saksasta, Ruotsin kautta. Olimmehan pitkään osa Ruotsia. Täälläkin sen kiertokulku – kuten muotien kiertokulku yleensäkin – alkoi aateliskartanoista ja kaupunkien yläluokkaisista kodeista, joista sen omaksuivat vauraat porvarit ja maalaispapisto, kunnes kuuset loistivat kynttilöineen suurissa talonpoikaistuvissakin.

Suomen ensimmäisestä kotijoulukuusesta kunnian on kerännyt paroni Otto von Klinckowström. Tarkemmin sanottuna ensimmäisistä joulukuusista, sillä hän juhlisti kotiaan jouluna 1829 peräti kahdeksalla kuusella. Kerrotaan, että yksi kuusista oli niin iso, että sen taakse mahtui posetiivari piiloon.

Joulukuusen yhteisöllisiin juuriin palattiin Suomessa kansakoululaitoksen johdosta. Vuonna 1863 perustetussa Jyväskylän seminaarissa, joka koulutti opettajia, alettiin järjestää kuusijuhlia. Opettajat toivat tavan mukanaan kouluihin kautta Suomen. Koulujen kuusijuhlat tekivät vaikutuksen myös oppilaiden vanhempiin, ja niin joulukuusi yleistyi kaiken kansan perinteeksi. 1920-luvulta lähtien kuusi kannettiin käytännöllisesti katsoen joka kotiin.

Varhainen koululaitos pyrki paitsi opettamaan lukemista, kirjoittamista ja yleissivistystä myös kasvattamaan kansakoululasten omatoimisuutta ja käytännön kädentaitoja. Niinpä kuusenkoristeista yleisimmät olivat aina 1940-luvun loppuun saakka itse askarrellut paperiset, olkiset tai pumpuliset kukat, tähdet, tonttu-ukot, pikkuiset kärpässienet ynnä muut hassunhauskat koristeet. Maailman kansojen yhteisyyttä ja “rauhaa päälle maan” symboloivat lippunauhat. Kuusen latvassa loisti tietysti tähti, Betlehemin ihmeen ja joulun kristillisen ilosanoman kunniaksi.

Kynttilät ovat palaneet kuusissamme 1800-luvulta asti. Pitkään poltettiin eläviä kynttilöitä, ja niiden lisäksi saatettiin tuikata tuleen rätiseviä tähtisadetikkuja. Tulipaloiltakaan ei vältytty, joten 1950-luvulla lanseeratut sähkökynttilät alkoivat yleistyä. Kunnes tulivat ledit, meidän aikamme tunnelmanluojat.

Joulukuusia on myös koristeltu “lumetettamalla” ja “huurruttamalla” monin keinoin 1930-luvun suolaliuoksesta tai perunajauhovellistä 2000-luvun huurresprayhin ja parin vuoden takaiseen superhittiin huurrekuuseen eli huurteiselta näyttävään tekokuuseen.

Kotitekoisten koristeiden tilalle tai rinnalle alkoi olla myös lähinnä Saksasta tuotuja koristeita, mutta ne olivat pitkään kalliita ylellisyysesineitä. Vuonna 1924 perustettu Weiste oli kotimainen joulukuusenkoristetehdas. Se toimii yhä perheyrityksenä. Weiste on nykyään yksi Euroopan johtavista joulukoristeiden tuottajista. Weisteellä on myös koko vuoden auki oleva joulukauppa Helsingin Pukinmäessä. Se toimii idyllisessä puuhuvilassa nykyisen tehtaan vieressä.

Weisteellä on “rakennettu joulupuita” hopea- ja kultalangoista, lameista eli “enkelinhiuksista”, nostalgisista lasipalloista ja kävyistä, värikkäistä muovipalloista ja kelloista aina tämän päivän huimiin fantasiamaailmoihin.

Tekokuuset herättävät kysymyksiä, monesta syystä. Vuosia sitten mustat joulukuuset myytiin loppuun kaupoista, kun suomalaiset syttyivät hittituotteelle, jonka oli lanseerannut yhdysvaltalainen Woman's Day -lehti. Tyylikysymys, musta tuntui sopivan hyvin vaalean sävyiseen skandikotiin.

Eikä siinä kaikki. Myös värilliset joulukuuset tekivät tuloaan suomalaisolohuoneisiin. Omalla tavallaan kantaa ottava oli esimerkiksi sateenkaaren värein kirjavoitu tekokuusi. Hopea, kulta, vanha roosa... Vain mielikuvitus on rajana, kun tekokuuset valloittavat tilaa perinnekuusilta.

Villitykset kääntyivät päälaelleen, kun vitivalkoinen kuusi voitti meidän joulua vuoden suurimpana juhlana viettävien suomalaisten sydämet. Ja miksi ei? Meille joulu on ollut kovin harras juhla, mutta voihan sitä viettää myös iloisesti ja leikkimielellä. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia. Niin, kukkien... Mikäpä olisikaan hauskempi yhdistelmä kuin valkoinen joulupuu ja sen koristeina jo keskiajalta tutut punaiset ruusut. Paperia tietenkin tänään.

Sille, joka haluaa vaalia vanhaa kuusentuoksuista joulutunnelmaa ajankohtaisessa muodossa, alkaa olla tarjolla vuokrattavia tai ruukussa ostettavia kuusia. Ne jatkavat elämäänsä loppiaisen jälkeenkin eli palaavat pelloille kasvamaan ja voivat olla saman perheen ilona joulusta jouluun.