
Joulu Manalassa! Jenna hankki yksin satavuotiaan hirsitalon: ”Aluksi osa tutuista kauhisteli, kuinka pärjään työlään talon kanssa”
Jenna muutti ensimmäiseen omaan taloonsa talven kovimmilla paukkupakkasilla. Satavuotias Manala on antanut hänelle itseluottamusta ja opettanut taitoja, joilla pärjätä talovanhuksen kanssa.
Jenna Piggistä, 34, tuli satavuotiaan hirsitalon omistaja vuonna 2021. Hän arvostaa menneiden aikojen tunnelmaa ja rakennustaitoa.
Koti: Hirsirunkoinen vuonna 1923 valmistunut talo Manala Jyväskylän Halssilassa, 3 h + k + pihasauna, 105 m².
Täällä asuu: Kehittämisasiantuntija Jenna Pigg.
Seuraa somessa: @manala1923




Miten kolme vuotta on mennyt?
Aluksi osa tutuista kauhisteli, kuinka pärjään työlään talon, tulipesien ja alkuperäisten ikkunoiden kanssa. Ulkona oli tulipalopakkaset, ja ensimmäiset viikot vain lämmitin uuneja. Aika pian havahduin, että minun on pakko ehtiä käydä myös töissä, tavata ihmisiä ja tehdä muutakin kuin vain kantaa puuta. Ensimmäinen talvi karisti mielikuvat lempeistä illoista joogan, vinyylilevyjen ja viinilasin seurassa takkatulen äärellä. Päätin hankkia ilmalämpöpumpun. Vaikka se ei sopinut ideologiaani vanhassa talossa asumisesta, on se ollut hyvä hankinta.




Kuinka syvälle talon uumeniin olet kurkistellut?
Talossa on tiettävästi aikaisemmin asunut hollantilainen arkkitehti, joka on kunnostanut taloa. Hänellä on ollut mielenkiintoisia ideoita ja ymmärrystä talon luonteesta. Hänen jälkeensä taloon on uusittu keittiö ja maalattu lattioita. Itse kunnostan parhaillaan ikkunoita perinteisin menetelmin. Olen tarttunut ennakkoluulottomasti työkaluihin ja opetellut tekemään puutöitä.



”Ulkona oli tulipalopakkaset, ja ensimmäiset viikot vain lämmitin uuneja. Aika pian havahduin, että minun on pakko ehtiä käydä myös töissä, tavata ihmisiä ja tehdä muutakin kuin vain kantaa puuta.”


Mikä on talon raflaavan nimen historia?
Manala on vain talon lempinimi, jonka olen antanut itse. Oikea nimi on paljon perinteisempi. Olen kiinnostunut suomalaisista muinaisuskonnoista, kansanperinteestä ja perinteisten käsityötaitojen opettelusta. Kasvatan puutarhassa yrttejä ja keräilen vanhoja esineitä. Ehkä sielunmaisemani on hämyisessä tuonpuoleisessa. Tämä talo täydentää identiteettiäni ja on olennainen osa elämääni. Ensimmäistä kertaa tunnen olevani aidosti kotona.



Missä on Manalan sydän?
Pönttöuunin loimuavissa liekeissä, rappusten narahduksessa, ikkunasta sisään lankeavassa valossa ja puutarhan polun pohjassa. Se on talon ilmassa, tuoksuissa, valoissa ja varjoissa. Yläkerran toinen huone on pyhitetty hengittämiselle, joogalle ja käsitöille. Kun sytyttää suitsukkeen ja kynttilät ja pyöräyttää äänimaljan soimaan, voi kuvitella hengittelevänsä talon kanssa samaan tahtiin.


”Ehkä sielunmaisemani on hämyisessä tuonpuoleisessa. Tämä talo täydentää identiteettiäni ja on olennainen osa elämääni.”

Millainen on talon tulevaisuus?
Talo on minulle rakas juuri tässä elämäntilanteessa, koska se on tarpeeksi pieni yksin hallittavaksi. Voi kuitenkin olla, että hankin vielä joskus maalaistorpan. Tämä talo on antanut itseluottamusta. Olemme oppineet tulemaan toimeen ja ymmärrämme jo toisiamme.


