35 vuotta autiona ollut talo löi Sallan ällikällä: ”Mietin vain, miten saisin tämän itselleni”
Salla perheineen antoi Yli-Parman autiotalolle uuden mahdollisuuden. Jouluna talossa mennään estetiikka edellä, aivan kuten vuoden muinakin päivinä. ”Jos saat käsiisi 175 vuotta vanhan talon, älä pilaa sitä”, on Sallan ohjenuora.
On joulukuu 1980-luvun lopussa. Teini-ikäinen Salla Kaunisto kiihdyttää askeleitaan kulkiessaan kylänraitin varrella sijaitsevan Yli-Parman autiotilan ohi. Ison talon pimeät ikkunat tuntuvat seuraavan tytön kulkua. Sallan mielikuvitus laukkaa. Mitähän salaisuuksia talo kätkee sisäänsä?
Koti: Vuonna 1850 rakennettu Yli-Parman talo Kokemäellä, 8 h + k + eteishalli + wc + kph, 350 m².
Täällä asuvat: Salla Kaunisto perheineen sekä koirat Deyna ja Elli, joka muutti Suomeen Kreikasta.
Seuraa somessa: @old_house_design
40 vuotta myöhemmin keittiön puuhella levittää kotoisaa lämpöään, ja koti on valmistautumassa jouluun. Teinitytöstä on kasvanut aikuinen nainen, joka perheineen pelasti tuon samaisen maalaistalon lopulliselta tuhoutumiselta.
”Vanhat talot ja sisustaminen ovat olleet intohimoni niin kauan kuin voin muistaa. Vuonna 2003 ei suunnitelmissa ollut talon osto, mutta halu päästä tutkimaan vuosien varrelta tuttua Yli-Parmaa tarkemmin oli voimakas. Kun meneillään olevassa sisustussuunnittelukoulutuksessani opiskeltiin eri aikakausien rakennustyylejä, rohkaistuin lähestymään talon omistajaa. Hän nappasi naulasta jättimäisen rauta-avaimen ja lähti näyttämään paikkoja”, Salla muistelee.
Iso maalaistalo oli seissyt asumattomana 35 vuotta, joten sisään astuminen jännitti. Innostus lässähti hieman, kun Salla näki ensimmäiseksi 60-luvun asussa olevan keittiön. Mutta sitten omistaja avasi salin pariovet – eikä paluuta enää ollut.
”Sali oli tuolla hetkellä täynnä säilytyksessä olleita vanhoja apteekkikalusteita, mutta minä vain seisoin keskellä lattiaa, ihastelin ja hengitin.”
”Sali oli tuolla hetkellä täynnä säilytyksessä olleita vanhoja apteekkikalusteita, mutta minä vain seisoin keskellä lattiaa, ihastelin ja hengitin. Salin koko ja korkeus hurmasivat minut täysin. Omistaja kertoi talosta sen jälkeen muutakin, mutta en kuullut enää mitään. Mietin vain, miten saisin tämän itselleni. Vielä samana iltana palasin tekemään tarjouksen”, Salla kertoo.
”Kun lapset tulevat koulusta, he eivät enää hätkähdä, vaikka koti olisi päivän aikana muuttunut erinäköiseksi.”
Vuosia kestäneen remontin aikana talo on käyty läpi kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Salin lattiaremontin yhteydessä kiinnitettiin huomiota lankuissa näkyviin outoihin iskujälkiin. Sallan korviin kantautuneen tarinan mukaan ne olisivat tulleet talossa sotavuosina majailleiden sotilaiden saappaankannuksista heidän tanssiessaan.
”Yksi ohjenuora on minulle tärkeä: jos saat käsiisi 175 vuotta vanhan talon, älä pilaa sitä. Tästä syystä tänne on pyritty valitsemaan vain hengittäviä materiaaleja. Esille otettuja hirsiseiniä ei myöskään ole maalattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö pinnat olisi uudistuneet jo useasti. Olen vaihtelunhaluinen sisustaja, jolla on aina tuhat rautaa tulessa. Huonekalut ovat meillä jatkuvassa liikkeessä. Kun lapset tulevat koulusta, he eivät enää hätkähdä, vaikka koti olisi päivän aikana muuttunut erinäköiseksi”, Salla kertoo nauraen.
Sallalla on taito nähdä kauneutta jopa romuissa. Saman filosofian mukaan hän laittaa myös joulua.
”Meillä mennään estetiikka edellä. Useimpina jouluina meitä on parisenkymmentä pöydän ääressä. Siinä riittää puuhattavaa, joten helpotamme työmäärää hankkimalla muun muassa laatikot valmiina kaupasta. Panostan mieluummin esillepanoon ja kaivan kaapista vanhat Arabian astiat, komeat kinkkuvadit ja kangasservietit. Kauniisti katettu ateria maistuu kaikille”, Salla toteaa.
Komean maalaistalon sisustus on runsas ja värikylläinen. Salla sanoo tyylin olevan jopa hieman överi, siksi jouluna ei tarvitse mennä koristelussa liiallisuuksiin. Hillityt valkoiset joulutähdet, kirpputoreilta vuosien varrella kerätyt messinkikyntteliköt ja itse tehdyt kranssit ovat suosikkeja.
Joulukuusen koristelussa Sallalla on tarkat kriteerit. Palloja ei heitellä sinne tänne, vaan koristeet asetellaan tasapainoisesti ja yhteensointuvasti.
Jouluinen hämärä laskeutuu pihapiiriin. Yli-Parmassa keräännytään kohta yhteisen juhlapöydän ympärille. Kattokruunujen loisteessa kuuluu iloinen puheensorina ja nauru. Iso talo ei ole enää autio.
