
Valkoisten hankien keskellä, rinnetontilla kohoaa Ville ja Mira Lahden kartanonkeltainen puutalo. Talo kuului ennen isoon tilaan työntekijöiden asuttamana mäkitorppana. Se lohkottiin kantatilasta vuonna 1988. Vanhat talot eivät olleet tuolloin suuressa arvossa, joten talo myytiin arvottomana. Villen vanhemmat antoivat lohkomisen yhteydessä talolle nimeksi poikansa mukaan Villekulla.
Villen on helppo palata täällä lapsuuden joulutunnelmaan, sillä yli 120-vuotias talovanhus on hänen lapsuudenkotinsa. Villen vanhemmat rakennuttivat itselleen uuden talon samalle tontille, ja Ville ja Mira siirtyivät pitämään huolta Villekullasta vuonna 2019.
Lahden perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi myös tyttäret Freya, 9, ja Saga, 2, sekä Bea-koira. Aluksi Miraa ja Villeä mietitytti, miten lähekkäin asuminen Villen vanhempien kanssa sujuisi. Hyvin, he toteavat nyt, ja ovat kiitollisia lastenhoitoavusta. Tekemisissä isovanhempien kanssa ollaan päivittäin, ja tietenkin myös jouluna.
Joulu saapuu villekullaan lokakuussa ja silloin talossa soivat ensimmäiset joululaulut – Villen mielestä hieman liian aikaisin. Miran soittolistalla on tarkkaan valittua joulumusiikkia, klassikoita ja lasten rakastamia rallatuksia.
Mira on rakentanut työssään visuaalisena markkinoijana erilaisia tavaratalojen joulumaailmoja. Niistä hän on saanut ideoita omaankin joulusisustukseen, mutta hillitymmällä otteella: mitään räväkkää kotiin ei sisusteta, vaan sävyt pysyvät rauhallisina ja murrettuina joulunakin.
Perhe nauttii hämärästä, ja valosarjojen sijaan kotona on kynttilöitä. Sama tunnelma jatkuu pihasaunassa. Vaikka siellä on sähköt, Mira vie joulusaunaan lyhtyjä, ja Ville reunustaa saunapolun ulkotulilla.
Pariskunta remontoi talon omannäköisekseen, mutta modernia talosta ei tehty, vaan talon ikä otettiin sisustusvalinnoissa huomioon. Väreillä, tapeteilla ja maalilla he saivat aikaan rennon ja tyylikkään lopputuloksen. Toiveena oli saada ruokailuhuoneeseen iso pöytä, jonka ympärille voi kutsua paljon ihmisiä.
Ennen joulua Mira ja 9-vuotias Freya askartelevat paperitähtiä ja joulukortteja. Mira panostaa itsetehtyyn joulukalenteriin ja hänen taittelemistaan voimapaperipussukoista löytyy Freyalle ja Sagalle kivaa tekemistä tai pieniä lahjoja. Talo koristellaan amarylliksilla ja hyasinteilla. Havut koristeisiin ja maljakkoon Mira hakee omasta pihasta.
– Hyasintin tuoksusta tulee lapsuus mieleen, Mira sanoo.
Perheen jouluvalmisteluihin kuuluu myös joulukuusen hakureissu Kirkkonummen Maatilapuodille. Se tehdään aina koko perhe yhdessä. Puodilta tarttuu mukaan joululimppu, jota perhe syö aattona kalojen kanssa. Lahdet haluavat koristella kuusen saman tien, ja he nostavat oksille vuosien aikana kertyneet lukuisat koristeet. Ne on valmistettu paperista, puusta, savimassasta tai huovasta. Yksi asia kuusesta kuitenkin puuttuu: tähti.
– Vanha meni rikki, eikä vain ole tullut hankittua uutta, Mira kertoo.
Joulu on Miran mielestä juhlista parhain. Juhlinta kestää kolme päivää, ja sitä vietetään yhdessä Miran ja Villen suvun kanssa.
Aatoksi lähdetään naapuriin Villen vanhempien kotiin. Silloin käydään joulusaunassa Miran ja Villen kunnostamassa pihasaunassa. Villen äiti laittaa kalapöydän ja tekee kinkut ja laatikot. Ville on kasvissyöjä, joten pöydästä löytyy myös tofukinkku. Viimeiseksi pöytään kannetaan Villen mummon peruja oleva jälkiruoka nimeltään ”mössö” eli sitrushedelmiä ja rahkaa.
Kun Miran sukulaiset tulevat joulupäivänä, juhlinta siirtyy Miran ja Villen luokse Villekullaan. Suku kokoaa joulupöydän yhdessä antimet nyyttäriperiaatteella, ja perinteisten ruokien lisäksi he syövät esimerkiksi karjalanpaistia, venäläisiä suolakurkkuja ja smetanaa. Joulupäivä sattuu olemaan myös Miran syntymäpäivä, ja siksi jälkiruoaksi on marjainen kermakakku.
Miran siskon perhe jää joulupäivänä saunomaan ja yökylään. Suuressa talossa on tilaa yökyläilyyn ja lapset tykkäävät, kun on muita lapsia seurana. Riisipuuron aika on vasta tapaninpäivänä.
– Joulu on lasten juhla, ja aikuisistakin on kiva, kun on enemmän elämää ympärillä. Tapanin jälkeen rauhoitumme oman perheen kesken, Mira miettii.