Aino-Kaisa Longan lapsuudessa joulua vietettiin usemmiten tropiikin lämmössä. Vaikka Aasian aatot olivat lumettomia, se ei karkottanut tunnelmaa. Joulun resepti Longan perheessä koostuu edelleen hyvästä ruoasta ja yhteen kerääntyvistä rakkaista ihmisistä.
”Asuin lapsena vanhempieni ja pikkusisarusteni kanssa vuosia ulkomailla. Ensin Malesiassa, sitten Indonesiassa ja Thaimaassa. Missä ikinä joulua vietimmekään, äidilläni oli taito tehdä siitä kaunis. Olen tainnut periä häneltä innostukseni jouluun.
Joulumme olivat paikasta riippumatta perinteisiä: Kuusi korvattiin sypressillä, ja aattoon kuuluivat aina joululahjat, kinkku ja laatikot. Isä toi suomalaista suklaata työmatkoiltaan. Muistan, kuinka eräänä jouluna Thaimaassa ei ollut lanttua saatavilla, joten äiti ja isä tekivät lanttulaatikon sijaan turnipsilaatikon.”
Longan perhe muutti Tiutisen saaristoon ensin vuokralle nykyisen kodin lähelle. Neljä vuotta vuokralla asuttuaan he kävivät katsomassa saman kadun varrella sijaitsevaa taloa ja tiesivät jo ensinäytöllä, että siitä tulisi heidän kotinsa. Aino-Kaisan ja Anssin lisäksi kodissa asuvat lapset Edvin, 5, ja Ella, 16, sekä koirat Hugo ja Bella.
"Eräänä jouluna Thaimaassa ei ollut lanttua saatavilla, joten äiti ja isä tekivät lanttulaatikon sijaan turnipsilaatikon."
Aino-Kaisa ja Anssi ihastuivat heti punaiseen taloonsa. Se on rakennettu vuonna 1923 ja siinä on neljä huonetta ja tupakeittiö sekä sauna, yhteensä 139 neliötä. Saaristotunnelmaa sisääntuloon tuo pelastusrengas, joka oli seinällä jo asuntonäyttöpäivänä ja saa olla jatkossakin.
”Minulla on yhä tallella lapsuuden perheeni paperisia kiiltokuvakoristeita 1980-luvulta. Säilytän niitä peltirasiassa. On joka vuosi nostalgista ripustaa ne kuuseen.
Joulu alkaa minulle jo marraskuussa. Olen järjestänyt Tiutiseen useana vuonna joulumyyjäiset. Siellä löytyy myyntikojuja käsityöläisiltä, leipureilta sekä kirppistelijöiltä. Joulun odotukseen kuuluu myös, että askartelemme kotiin kransseja ja leivomme torttuja ja pipareita. Emme osta uusia koristeita, mutta jos kaipaan jotain uutta, niin teen itse tai etsin käytettynä.”
Ruokapöytä on hankittu Indonesiasta 1990- luvulla Aino-Kaisan lapsuuden perheeseen. Pinnatuolit ovat Aino-Kaisan äidin Monday to Sunday Home -putiikista. Anssi on löytänyt ruorilampun lopetetusta ravintolasta. Vanhat suksisauvat toimittavat hauskasti verhotangon virkaa.
”Missä ikinä joulua vietimmekään, äidilläni oli taito tehdä siitä kaunis.”
Joulukuusi koristellaan jo muutama viikko ennen aattoa. Se saa olla olohuoneen kunniapaikalla pitkälle tammikuuhun.
Aino-Kaisan lapsuuden kodin kiiltokuvakoristeet ovat hänelle tärkeä muisto.
”Aaton vietämme edelleen vanhempieni luona, mutta viimeistään joulupäivänä olemme jo takaisin kotona Kotkan edustalla Tiutisen saarella.
Saaren jouluun kuuluu, että Anssin sisko perheineen tulee meille. Köllöttelemme kaikki yhdessä sohvalla, ja koiratkin saavat hypätä sekaan. Parasta joulussa on edelleen yhdessäolo.
Ruokaa laitamme rauhassa ja riittävästi. Lempijouluruokamme on kala, ja pitopöydästä löytyy kalarullia, laatikoita, kaviaaria, graavikalaa ja savukalaa. Tykkään tehdä myös sienisalaatin syksyllä kerätystä sienisadosta.
Joulu on pysähtymisen aikaa, ja venytämme sitä mahdollisimman pitkälle. Nautimme jouluruokia vuodenvaihteeseen saakka, ja olen huomannut, että ne ovat parhaimmillaan vasta joulun kolmantena päivänä. Koristeet ja kuusi saavat ilostuttaa pitkälle tammikuuhun.”
Perheen lempipaikka on olohuoneen sohva. Aino-Kaisa ja Anssi etsivät sopivaa sohvaa muutaman vuoden. Violetti kaunotar löytyi Askosta. ”Ostimme mallikappaleen, koska kierrätys on meille tärkeää”, Aino-Kaisa kertoo. Sohvapöytänä toimii vanha matka-arkku, jonka Aino-Kaisa antoi Anssille kymmenisen vuotta sitten synttärilahjaksi.
”Joulu on pysähtymisen aikaa, ja venytämme sitä mahdollisimman pitkälle.”
Astiakaappina toimivan jättiläisen Aino-Kaisa ja Anssi huusivat paikallisesta huutokaupasta. Edelliseen kotiin se mahtui vain eteiseen, mutta nykyään kaapin paikka on ruokailutilassa.
”Minulla on yhä tallella lapsuuden perheeni paperisia kiiltokuvakoristeita 1980-luvulta.”
Aino-Kaisa tekee kaikki juhlaruoat itse. Pöydässä tarjotaan esimerkiksi kalaa, kaviaaria ja silliä.
Makuuhuone on talon yksi suurimmista huoneista. Vanhat tikkaat löytyivät talon alta. Opetustaulut on hankittu Tiutisen työväentalolla pidetystä huutokaupasta.
”Köllöttelemme yhdessä sohvalla, ja myös koirat saavat hypätä sekaan.”
Kuisti on rakennettu kierrätysmateriaaleista. Rottinkipöytä löytyi vuosia sitten Anssin tädin varastosta. Viltti on ostettu huutokaupasta. Suuri kranssi on floristin tekemä. Se oli tilaustyö Aino-Kaisan ja Anssin häihin, joita tanssittiin vuonna 2019.
Myös perheen koirat saavat aattona omat pakettinsa.
Aino-Kaisan jouluun kuuluu höyryävä glögi. Uunissa kuivatut appelsiinin viipaleet käyvät niin kauniiseen kattaukseen kuin askarteluun.