Kiiltokuvia 80-luvulta ja muistoja tropiikista – Aino-Kaisan perheen joulu Tiutisen saaressa soljuu leppoisasti nautiskellen
Valokuvaaja Aino-Kaisa Lonka asuu perheineen Kotkan saaristossa. Perhe viettää joulua leppoisasti nautiskellen ja venyttää sitä mahdollisimman pitkälle.
Aino-Kaisa Longan lapsuudessa joulua vietettiin usemmiten tropiikin lämmössä. Vaikka Aasian aatot olivat lumettomia, se ei karkottanut tunnelmaa. Joulun resepti Longan perheessä koostuu edelleen hyvästä ruoasta ja yhteen kerääntyvistä rakkaista ihmisistä.
”Asuin lapsena vanhempieni ja pikkusisarusteni kanssa vuosia ulkomailla. Ensin Malesiassa, sitten Indonesiassa ja Thaimaassa. Missä ikinä joulua vietimmekään, äidilläni oli taito tehdä siitä kaunis. Olen tainnut periä häneltä innostukseni jouluun.
Joulumme olivat paikasta riippumatta perinteisiä: Kuusi korvattiin sypressillä, ja aattoon kuuluivat aina joululahjat, kinkku ja laatikot. Isä toi suomalaista suklaata työmatkoiltaan. Muistan, kuinka eräänä jouluna Thaimaassa ei ollut lanttua saatavilla, joten äiti ja isä tekivät lanttulaatikon sijaan turnipsilaatikon.”
"Eräänä jouluna Thaimaassa ei ollut lanttua saatavilla, joten äiti ja isä tekivät lanttulaatikon sijaan turnipsilaatikon."
”Minulla on yhä tallella lapsuuden perheeni paperisia kiiltokuvakoristeita 1980-luvulta. Säilytän niitä peltirasiassa. On joka vuosi nostalgista ripustaa ne kuuseen.
Joulu alkaa minulle jo marraskuussa. Olen järjestänyt Tiutiseen useana vuonna joulumyyjäiset. Siellä löytyy myyntikojuja käsityöläisiltä, leipureilta sekä kirppistelijöiltä. Joulun odotukseen kuuluu myös, että askartelemme kotiin kransseja ja leivomme torttuja ja pipareita. Emme osta uusia koristeita, mutta jos kaipaan jotain uutta, niin teen itse tai etsin käytettynä.”
”Missä ikinä joulua vietimmekään, äidilläni oli taito tehdä siitä kaunis.”
”Aaton vietämme edelleen vanhempieni luona, mutta viimeistään joulupäivänä olemme jo takaisin kotona Kotkan edustalla Tiutisen saarella.
Saaren jouluun kuuluu, että Anssin sisko perheineen tulee meille. Köllöttelemme kaikki yhdessä sohvalla, ja koiratkin saavat hypätä sekaan. Parasta joulussa on edelleen yhdessäolo.
Ruokaa laitamme rauhassa ja riittävästi. Lempijouluruokamme on kala, ja pitopöydästä löytyy kalarullia, laatikoita, kaviaaria, graavikalaa ja savukalaa. Tykkään tehdä myös sienisalaatin syksyllä kerätystä sienisadosta.
Joulu on pysähtymisen aikaa, ja venytämme sitä mahdollisimman pitkälle. Nautimme jouluruokia vuodenvaihteeseen saakka, ja olen huomannut, että ne ovat parhaimmillaan vasta joulun kolmantena päivänä. Koristeet ja kuusi saavat ilostuttaa pitkälle tammikuuhun.”
”Joulu on pysähtymisen aikaa, ja venytämme sitä mahdollisimman pitkälle.”
”Minulla on yhä tallella lapsuuden perheeni paperisia kiiltokuvakoristeita 1980-luvulta.”
”Köllöttelemme yhdessä sohvalla, ja myös koirat saavat hypätä sekaan.”
