
Kartanomainen koti ja hurmaava huvimaja – Johannan perheen harmoninen joulusisustus syntyy tontuista, havuista ja kukista
Johanna Blomqvist pukee vuonna 2006 valmistuneen omakotitalon ja sen ihastuttavan huvimajan juhlakuntoon huolella. Kemiönsaaressa asuvan lapsiperheen joulunajan paras hetki koittaa joulupäivänä, kun ei tarvitse tehdä enää yhtään mitään.

Heti ulko-ovella tulijan ottavat vastaan Johanna Blomqvistin sammaleesta ja muista luonnonmateriaaleista kokoamat asetelmat. Huvimajakin on koristeltu jouluiseksi havuilla ja kattauksella.
– Saan sisustamisesta ja koristelusta hyvän mielen. Se on vastapainoa psyykkisesti välillä haastavalle koulukuraattorin työlleni. Luovuus on henkireikä, Johanna kuvailee.



Kun Johanna ja hänen miehensä Christian kuulivat, että Kemiönsaaressa on myynnissä metsän reunassa mutta lähellä palveluja sijaitseva tontti, he innostuivat heti. Johanna haaveili uudesta talosta, joka muistuttaisi vanhaa kartanoa isoine, moniruutuisine ristikkoikkunoineen ja mansardikattoineen. Toive toteutui, kun hänen isänsä tuli projektiin rakentajaksi.
– Nyt jälkeenpäin ikkunat ovat jopa vähän harmittaneet, koska ne ovat tosi työläät pestä! Johanna tuumaa.



Tilaa haluttiin sen verran, ettei kotia tarvitsisi missään vaiheessa laajentaa. Jokainen perheen kolmesta lapsesta sai oman huoneen.
– Apukeittiö voisi olla vieläkin isompi, eikä kaappitilaa ole koskaan liikaa.
Siivoamista isossa talossa riittää, mutta se sujuu Johannan mukaan hyvin, kun ei ota liikaa paineita.
– On hyvä, että makuuhuoneet ovat yläkerrassa omassa rauhassaan. Siellä sängyt voi jättää petaamatta. Alakerran saa näyttämään siistiltä nopeasti.
Ensimmäinen joulu talossa jäi mieleen ikimuistoisena. Tuntui hienolta, että kaikki läheiset olivat meillä.




Rivakasta työtahdista huolimatta talon muuttotarkastus viivästyi, ja vanhasta asunnostaan luopunut perhe joutui pariksi kuukaudeksi sukulaisten nurkkiin. Kun he lopulta pääsivät muuttamaan uuteen kotiin, tunne oli hieno.
Ensimmäistä joulua kodissa vietettiin 2006. Molemmat isovanhemmat oli kutsuttu joulunviettoon, ja Johannan mummukin oli aluksi mukana.
– Se joulu oli myös ensimmäinen joulu perheenä, Filip oli silloin vähän alle vuoden. Tuntui hienolta, että kaikki läheiset olivat meillä. Aikaisemmin olimme juhlineet kukin tahoillamme.
Siitä lähtien joulua on vietetty kotona tutun kaavan mukaan ja aina samalla porukalla.
– Aloitan valmistelut marraskuun puolivälissä. Pikkujoulukuusi tuodaan sisään ensimmäisenä adventtina. Joulukuu on fiilistelyn aikaa.


Kuusi tuodaan sisälle jo varhain, jotta siitä saadaan nauttia koko joulukuu.


Johanna ripottelee kotiin perinteisiä tonttuja ja asettelee sinne tänne havuja. Joulukukat ovat valkoisia, tosin jouluun mennessä mukaan putkahtaa pieni ripaus punaista.
– Itsenäisyyspäivänä leivomme aina pipareita. Tänä vuonna tytär on luvannut tehdä piparitalon.
Joulun pääasia Blomqvisteilla on yhdessä syöminen. Ruokalista on perinteinen, mutta kaikkea ei tehdä itse, vaan esimerkiksi laatikot ostetaan valmiina. Perinteistä joulukinkkua ei kuitenkaan laiteta, sen sijaan tarjotaan palvikinkkua ja Christianin metsästämää peuraa.
– Kokeilen joka joulu jonkin uuden reseptin. Ideoita saan lehdistä ja Instagramista.





Aterian jälkeen hiljennytään jakamaan lahjoja, ja kun olo taas sallii, nautitaan kevyttä jälkiruokaa. Edesmenneelle mummulle joulu oli tärkeä, joten jossain välissä perhe käy viemässä joulukynttilän hänen haudalleen.
Vaikka aaton tohina on mukavaa, yksi joulun parhaista hetkistä koittaa Johannan mielestä vasta joulupäivänä, kun virallinen ohjelma aaton ruoanlaittokiireineen on ohi.
– Silloin saa nukkua pitkään, ja valmiit ruoatkin vain nostetaan jääkaapista pöytään. Ei ole enää kiire minnekään.


