Neulesuunnittelija Joona Höri neuloo vain tarpeeseen: ”Haluan, että neuleeni on kuin kaupasta ostettu”

Ensimmäinen yritykseni oppia neulomaan oli aika tuskallinen. Olin ehkä kahdeksanvuotias, kun pyysin mammaani opettamaan minua. Hän on oikeakätinen, minä vasenkätinen, joten yritimme miettiä liikkeitä peilikuvana. En hiffannut, miten lanka menee ja miten se pitää koukata. Sain aikaiseksi jotain tilkkua, ja siihen se jäi.

Vuonna 2019 innostuin neulomisesta uudelleen. Löysin Youtubesta neulontaohjeita vasenkätisille. Silloin vihdoin tajusin, miten homma toimii.

Nykyään vasenkätisyys ei vaikuta neulomiseeni. Ohjeet kirjoitetaan käytännössä aina oikeakätisille. Kun luen niitä, käännän ne mielessäni vasurille. Toisaalta, kun suunnittelen omia ohjeitani, mietin suoraan, miten työ oikeakätiselle etenisi.

Olen hyväksynyt sen, että neulemaailma on oikeakätinen. Voisin periaatteessa tehdä ohjeita vasemmalle kädelle, mutta en tee niin. Ihmisistä noin kymmenen prosenttia on vasenkätisiä. Meistä vain osa neuloo, ja uskon, että moni tekee sen oikealla kädellä. Olen ajatellut, että kaksien ohjeiden kirjoittamisessa olisi hyötyyn nähden aika kova vaiva.

Mallitilkut ovat kuin muistiinpanoja tulevia neulemalleja varten. Niitä Joona käyttää pintaneuleen toimivuuden testaamiseen ja neuletiheyden laskemiseen.

Joona ompeli kankaisen puikkopussukan yhdessä mammansa kanssa. Kun pussukan käärii rullalle ja sitoo nauhoilla kiinni, pysyvät puikot ojennuksessa.

Minulla on neljän hengen neuleporukka, jolla tapaamme kahviloissa. Otamme kahvit, istumme alas, neulomme ja rupattelemme. Olen tarvinnut tällaista, koska asun yksin ja olen päätoiminen opiskelija. Arjessani on muuten aika vähän rytmiä.

Hurahdin neulomiseen kunnolla keväällä 2020. Sitä ennen olin aloitellut monia töitä. Neuloin, kyllästyin ja ostin langat uuteen projektiin. Lapsuudenkodissani on vieläkin jossain säilössä keskeneräinen kaulahuivi, jonka tuolloin aloitin. En ole purkanut sitä, koska lanka ei ollut mitenkään erityistä.

Innostukseni kasvoi, kun sain valmiiksi ensimmäisen villapaitani. Sen kohdalla olin hypännyt syvään päätyyn. Mallissa oli eri tyylisiä palmikoita. Jouduin opettelemaan paljon uutta, ja neulomisessa meni yli viisi kuukautta. Kun sain paidan valmiiksi ja päälle, halusin heti aloittaa seuraavan projektin.

Ensimmäisen neuleeni suunnittelin vuotta myöhemmin. Opiskelin tuolloin toista vuotta vaatetusalaa Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Siellä oli käyty läpi suunnitteluprosessia, ja peilasin paljon tätä, kun päätin osallistua lankamerkin suunnittelukilpailuun. Etsin netistä inspiraatiokuvia, kasasin moodboardia ja kävin lankakaupassa tutkimassa lankoja. Piirsin, väritin ja mietin kirjoneulekuvioita.

Voitin tuolla mallilla suunnittelukilpailun. Voitto poiki yhteistöitä esimerkiksi lankafirmojen ja käsityölehtien kanssa. Lisäksi suunnittelen ohjeita, joita myyn Ravelry-tililläni.

Yksi Joonan kestosuosikeista on Scandinavia-joustinneulepipo, jonka hän suunnitteli kolmisen vuotta sitten. Kaapista pipo löytyy jo harmaana ja beigenä, seuraavaksi siitä syntyy oranssi versio pörrölangasta. Muitakin pipomalleja löytyy kokonainen laatikollinen.

Joonalla on kaapissaan vino pino villapaitoja. Langoissa hän suosii pehmeitä materiaaleja. ”Islantilaisvilla ja -neuleet minua eivät kiinnosta. Se villa on tosi karkeaa ja pölisee paljon. Jos lanka ja materiaali eivät tunnu neuloessa mukavilta, ei valmis työkään varmasti tule käyttöön.”

suunnittelijana tyylini on aika klassinen. Pidän neutraaleista ja maanläheisistä väreistä ja suosin ajattomia ja aika minimalistisiakin malleja. Pidän pintaneuleesta, kuten palmikoista, ja kirjoneuleesta. Haluan, että malleissani on harkitut mittasuhteet ja yksityiskohdat sekä tasapainoinen rakenne. Ihan kuin neule olisi suoraan kaupasta ostettu.

Opinnoistani on ollut neulesuunnittelussa hyötyä. Tiedän vaatteiden rakenteista, mittasuhteista ja sarjomisesta, eli siitä, kun ohje muokataan eri kokoihin. Siihen on valmiita mittataulukoita, mutta lisäksi täytyy ymmärtää sitä, millaista väljyyttä milloinkin tarvitaan. Kaikki suunnittelijat eivät pidä sarjomiseen liittyvästä matematiikasta. Itse tykkään numeroiden pyörittämisestä, välillä siinä pääsee flow-tilaan.

Haaveilen työstä vaatetuksen parissa. Neulesuunnittelua haluan jatkaa harrastuspohjalta. Jos teen yhteistöitä, joissa on aikataulu, tulee neulomisen kanssa herkästi kiire. Haluan, että neulominen olisi rentouttavaa ja veisi muut ajatukset pois. Siksi päätin tehdä yhteistöitä vähemmän ja harkitummin.

Neulominen ärsyttää silloin, kun pitää purkaa, Joona kertoo. ”Muuten pidän vähän kaikista työvaiheista. Tykkään lankojen hypistelystä, uuden työn aloittamisesta ja itse neulomisesta. Suunnittelutyössä pidän myös esimerkiksi sarjomisesta, joka monen mielestä on ärsyttävää.” Sarjominen, eli ohjeen muokkaaminen eri kokoihin, käy Excelillä.

Villasukkia ei voi koskaan olla liikaa. Niitä Joona on neulonut pari paria äidilleenkin. Crossroads-, Syyshohto- ja Mosaic- mallit ovat Joonan suunnittelemia.

neulon pääasiassa itselleni. Voin neuloa muillekin, jos joku pyytää. Silloin kuitenkin haluan, että töitäni myös pidetään päällä. Joku voi sanoa, että neule on niin hieno, ettei sitä raaski käyttää. Itse ajattelen, että come on, olen käyttänyt monta tuntia sen tekemiseen. Jos työn on tehnyt turhaan, se ärsyttää.

Mammalleni en ole koskaan neulonut mitään, koska hän neuloo vielä itsekin. Olen kuitenkin värjännyt hänelle happoväreillä lankoja. Olen ajatellut, että niistä hän voi neuloa jotain kivaa itselleen tai muille.

Joona suosii neutraaleja, maanläheisiä värejä. ”Kävin hiljattain värianalyysissa. Sen mukaan minulle sopivat syksyn sävyt, ja niitä olen ennenkin käyttänyt.” Palmikkoneule on se ensimmäinen, jonka Joona on koskaan saanut valmiiksi.

Syyshohto-kirjoneulepusero on Joonan ensimmäinen oma neulemalli. Sillä hän myös voitti suunnittelukilpailun. Nykyään paita pääsee harvemmin päälle, mutta ansaitsee silti paikan kaapista.

Joona Höri opiskelee vaatetusalaa ja suunnittelee neuleita harrastuksena. Joonan suunnittelemien neuleiden ohjeita löytää Ravelry-neulesivustolta ja neulelehdistä. Oma neulekirja on vielä haaveena. Seuraa instagramissa @joonahori