Vanha hirsiherra täyttyy joulun alla kynttilänvalosta ja tuoksuista – maalaistalosta tuli laajennuksen myötä lapsiperheen upea koti

Asumme Pohjois-Savossa – talo seisoo pienellä rinteellä, joka laskeutuu järvelle. Ikkunoista näkyy koivikkoa, ja joskus lastenhuoneen ikkunasta saattavat kurkistaa pässimme Tuomas ja Unto Nuutinen. Keväällä ja kesällä järvi siintää koivikon takana.

Etsimme pitkään vanhaa taloa kotiseudultamme, kunnes rohkenimme kysyä isomummolani naapurissa sijaitsevan tilan myymistä meille. Talo oli ollut tyhjillään tovin, ja rakennukset kaipasivat nopeasti kunnostusta. Ihastuimme kauniiseen vanhaan pihapiiriin, josta löytyi navetta, hirsiaitat ja savusauna. Ympäröivä koivikko teki paikasta rauhaisan ja kotoisan. Tunnelma jatkui hirsiseinien sisäpuolella, jossa luonnonvalo tulvii huoneisiin. Talo oli lähes alkuperäisessä kunnossa, mikä teki meihin vaikutuksen.

Talomme on rakennettu tälle paikalle vuonna 1906, mutta tuvan hirsistä löytyy merkintä 1885. Halusimme säilyttää ja vaalia vanhaa mutta samalla tehdä talosta toimivan. Remontoimme mahdollisimman luonnonmukaisilla materiaaleilla ja jatkoimme pinnoissa perinteistä tyyliä.

Olemme käytännössä tehneet täysin uuden talon vanhan ympärille. Laajensimme sen yhtenäiseksi isoksi taloksi kolmeen eri suuntaan. Vanhat punamullatut, hirsiset ulkoseinät koristavat nyt kodin sisätiloja. Työmäärä oli kaksinkertainen, sillä siihen sisältyi myös vanhan lattian, katon ja perustuksen purkaminen. Rakensimme myös pihaan autotallin ja lämpimän varastotilan.

Matti on suunnitellut, piirtänyt ja valvonut koko projektin sekä rakentanut talon taitavan, perinnerakentamiseen erikoistuneen sukulaisen kanssa. Talkooapua saimme isoimpiin töihin, kuten katon rakentamiseen. Oli hienoa, kun vihdoin alkoi nähdä tarkasti suunniteltua kotia käytännössä. Toisaalta rakennusaika oli raskasta vauvavuoden ja opiskelujen ohella. Usein miesten pitkien päivien päätteeksi naisväki lähti maalaus- ja tapetointipuuhiin.

Ajaton ja leikkisällä twistillä maustettu. Huonekalut ovat pääosin massiivipuisia ja vanhoja sekä taulut taiteilijatätini tekemiä. Yhdistelen mielelläni kotimaista muotoilua pitsien, kukkakuosien ja näyttävien esineiden kanssa.

Korkeat huoneet ja rosoiset hirret ovat opettaneet käyttämään rohkeammin värejä tapeteissa ja huonekaluissa. Ne sulautuvat korkeisiin tiloihin kauniisti ja korostavat hirsiseiniä. Tyttären myötä sisustus on muuttunut leikkisämmäksi. Hento vaaleanpunainen on nykyään lempivärini.

Jos yksi paikka täytyisi valita, olisi se varmasti sali. Vietämme paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa ja kokoonnumme saliin välillä isollakin porukalla vaihtamaan kuulumisia. Siellä on myös tilaa lapsien leikkiä, ja emännän on helppo jutustella vieraiden kanssa tuvastakin käsin.

Jouluvalot ja -tekstiilit tuovat juhlan kotiin. Nisset eli tontut ilmestyvät eri nurkkiin joulun lähestyessä. Tunnelmaa tuovat myös keittiöstä tulevat jouluiset tuoksut.

Joulu alkaa usein hiipiä kotiimme jo lokakuun lopulla. Varsinaiset valot ja tekstiilit vaihdetaan marraskuussa. Silloin otan käyttöön myös jouluiset astiat. Valmistan usein lahjoja itse, ja sen aloitan hyvissä ajoin.

Ensimmäisestä adventista lähtien kuuntelemme joululauluja ja leivomme herkkuja. Lähempänä aattoa teen itse makeisia aattoillan vieraita varten. Matti valitsee omasta metsästä kuusen, joka tuodaan saliin aatonaaton iltana ja koristellaan yhdessä aattoaamuna.

Rakkaimpia ovat molempien lapsuudenkodeista perityt koristeet, kuten saliin ripustettava joulutähti ja olkiset kuusenkoristeet. Joulun perinteisiin kuuluvat aattoaamun kuusenkoristelu, joulusauna, -kirkko ja haudoilla käynti sekä joulupöydän kylmäsavuporoterriini. Joulu on meille yhdessäoloa, ja sen tunnelma syntyy ystävistä ja sukulaisista ympärillä. Myös joulupöydän kattaus, puhdas koti ja sauna ovat tärkeitä.

Juttu on julkaistu alun perin Kotivinkissä 24/2017.