Tiedätkö, mikä on kotivara? Se kuulostaa jämäkekseistä kasatulta jälkiruoalta tai maailmanlopun odottajien komerolta, mutta on oikeastaan jotain niiden väliltä.

Kotivara on viranomaisten suosittelema joka kodin välttämättömyysjemma, jolla pärjää muutaman päivän omillaan, jos yhteiskunnassa tapahtuu jotain poikkeuksellista. Ennen se tunnettiin hätävarana.

Tietokirjailija Saara Jantunen nosti kotivaran tärkeyden esiin kirjoittamalla siitä syksyllä yhteisö- ja mikroblogipalvelu Twitteriin: Kertokaapa, onko teillä kotona kotivara? Jos on, niin millainen?

Pian moni ryhtyi keräämään kotiinsa kotivaraa Jantusen innoittamana: paristoja, kynttilöitä, kuivatavaraa, polttopuita.

Toisaalta moni keskustelija ei nähnyt kotivaralle tarvetta. Eräs keskustelija kommentoi, ettei keksi varautumiselle oikein muita syitä kuin kolmas maailmasota tai meteoriitti.

Jantunen on koulutukseltaan sotatieteiden tohtori ja työskentelee informaatiosodankäynnin asiantuntijana Puolustusvoimissa. Hänen ammatillinen taustansa tekee kotivaran puolesta puhumisesta jopa hieman huolestuttavaa näinä ilmastonmuutoksen ja suurvaltojen pullistelevien johtajien aikoina.

Mikä meitä oikein uhkaa?

Saara Jantunen pyörittelee lusikkaa teekupissaan hitaasti eikä näytä kovin huolestuneelta. Suklaa jää sulamaan asetin reunalle.

– Monet kysyvät, onko ydinsota tulossa, vaikka kyse on aika arkisista asioista, kuten veden- ja sähkönjakelun häiriöistä. Se ei vaadi mitään kauhean dramaattista, vain sen, että kaivinkone raapaisee väärästä kohdasta.

Mahdollisen sähkökatkoksen välittömiä seurauksia on useita: koti jäähtyy, viestintävälineet sammuvat, rahaliikenne pysähtyy, kaupat sulkeutuvat, bensanjakelu loppuu, vesitornit lakkaavat pumppaamasta vettä, tulee pimeä.

– Ilman sähköä on hankala tehdä ruokaa, peseytyä tai pysyä lämpimänä, Jantunen sanoo.

Kaikki lämmitysmuodot paitsi takka tarvitsevat sähköä toimiakseen.

Jantunen arvioi, että maaseudulla pärjätään parhaiten pitkänkin sähkökatkoksen ajan, koska syrjäseuduilla poikkeaviin tilanteisiin varautuminen on luonteva osa arkea. Ruokaa varastoidaan ja pihalla tönöttää aggregaatti.

– Kaupungistuminen on globaali haaste, koska kaupungeissa asutaan ahtaasti eikä elintarvikkeita varastoida.

Hyvinvointivaltiossa ollaan myös totuttu siihen, että kaikki toimii niin kuin ennenkin, ja jos ei toimi, niin valtio auttaa. Hätätilanteessa viranomaiset järjestävät kuitenkin apua ensin niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Esimerkiksi vanhukset ovat jonon kärjessä.

– Jokaisen muun täytyy kantaa vastuu, ettei itse ole kuormittamassa heti järjestelmää ja vaatimassa ruokaa, Jantunen sanoo.

Poikkeustilanteisiin varautuminen voi tuntua hätävarjelun liioittelulta, mutta uutisia selaillessa huomaa, etteivät ne olekaan tavattomia.

Nokian vesikriisi vei paikkakunnalta puhtaan juomaveden kolmeksi kuukaudeksi, kun juomaveteen sekoittui 400 000 litraa jätevettä vuonna 2007. Ulostebakteerien saastuttamaa vettä on tullut hanoista viime vuosina myös ainakin Porvoossa, Äänekoskella, Halsualla ja Pyhärannassa.

Myös sähkönjakelussa on jatkuvasti ongelmia. Tammikuussa Aapeliksi nimetty talvimyrsky vei sähköt yli sadastatuhannesta kodista ja aiheutti häiriöitä myös matkapuhelinverkkoon. Tätä juttua kirjoitettaessa sähköt ovat katki 429 asukkaalta yhteensä seitsemässä kunnassa, vaikka on ihan tavallinen syyspäivä.

Ilmastonmuutoksen myötä myrskytuulet voimistuvat ja vesisateet aiheuttavat tulvia myös talvella.

Kotivaraa voi tarvita myös muiden poikkeustilanteiden aikana. Niitä voivat olla esimerkiksi suuronnettomuus, lakko, tartuntatautiepidemia tai vaikka kuljetuslogistiikan häiriö.

Esimerkiksi viime kesänä apteekeista loppui muun muassa mieliala-, verenpaine-, ja särkylääkkeitä, ja rintasyöpälääke letrotsoli uhkasi loppua.

Saara Jantunen pitää kotivaraa hyödyllisenä myös oman elämän arkisissa poikkeustilanteissa, kun on vaikka sairaana tai ei vain jaksa tai ehdi.

– Elämän ruuhkaviikoilla on kivaa tietää, että kaapissa on aina jotain ruokaa.

Armeija opetti Saara Jantuselle selviytymistaitoja, kuten yöpymään teltassa 25 asteen pakkasessa.

Kun kodin viereisellä rakennustyömaalla meni putki rikki pari vuotta sitten, Jantunen havahtui siviilinä kotivaran tärkeyteen. Koirille piti saada juomavettä eikä pesulla voinut käydä.

Nyt Jantusella on varastossa yhdeksän litran pullovesivarasto. Lisäksi siellä on maitojauhetta ja elintarvikkeita, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä ja kypsyvät helposti. Jantusen kotivaraan kuuluu tällä hetkellä kaurahiutaleita, kuskusia, riisinuudeleita, fetaa, papuja ja herkkuja.

– Kotivara ei ole mikään ensiapupakkaus vaan ihan samaa ruokaa, jota syön koko ajan. Käytän kotivaraani ja hankin uutta tilalle.

Jantusella on myös retkikeitin, pari kymmenen litran vesikanisteria ja mökille hankittu kaasulämmitin, jolla voi pitää tarvittaessa yhden huoneen kohtuullisen lämpimänä. Jantunen on hankkinut myös pattereilla toimivan radion ja suunnittelee ostavansa auringonvalolla toimivan kännykkälaturin. Hän myös pyrkii pitämään kotona käteistä rahaa.

Mutta missä menee ylivarustautumisen raja? Jantusen mielestä sellaista ei ole, sillä tarpeet ovat erilaisia.

– Maaseudulla on järkevää pitää oma aggregaattia ja laajemmin ensiapuvälineitä. Jos kenttäarmeijan tarvikkeista ja puolijoukkueteltasta varastossa tulee hyvä fiilis, niin kaikin mokomin.

Kaupungissa ei voi olla täysin omavarainen. Kaikkea ruokaa ei voi kasvattaa itse, eikä kerrostalokotia voi lämmittää puilla, mutta itse tekemisen taitoja kannattaa opetella.

Jantunen pitää kansalaistaitojaan yllä retkeilemällä ja remontoimalla kotiaan. Sellainen tekee Jantusen mielestä nykyihmiselle hyvää. Kun osaa korjata vuotavan hanan, ei mene paniikkiin, kun jotain yllättävää tapahtuu.

– Moni ajattelee muuttuvansa poikkeustilassa selviytyjäksi ja juovansa filtteripillillä katuojasta kuravettä tai muuttavansa mökille olemaan omavarainen. Mutta onko mökillä ruokaa ja vettä? Onko tankissa tarpeeksi bensaa? Jos poikkeustilan tullen iso osa ihmisistä katoaa mökille, kuka huolehtii siitä, että yhteisön arki jatkuu normaalina niiltä osin, kun se on mahdollista?

Kaupunkilaisen uusavuttomuuden moralisointi kuitenkin harmittaa Jantusta.

– Minua sellainen ei ainakaan saa tarttumaan toimeen tai hamstraamaan kotiin ruokaa.

Suurin este kotivaran hankkimiselle ovat asenteet. Jantunen on huomannut, että monet torjuvat poikkeustilanteeseen varustautumisen turhana pelotteluna.

– Mielestäni se ei ole pelottelua. Epämukava tunnereaktio johtuu siitä, että siihen liittyy pelottava ajatus.