”Nautin, kun neulominen raastaa hermoja” – neulesuunnittelija Johanna Ärje ryhtyy mielellään projektiin, jossa taatusti kestää pitkään

”Parasta neulomisessa on uuden työn aloittaminen. Se hetki, kun saa luoda uusia silmukoita, on aina toivoa täynnä. Saan aloittaa projektin, josta voi tulla vaikka miten ihana.

Aina neulominen ei tietenkään ole meditatiivista. Välillä ärräpäät lentelevät ja tunnen koko kehossani, että olisi järkevää tehdä jotain muuta. Silti yleensä jatkan raastavatkin työt valmiiksi, koska tällainen sisupussi minä olen.

Inspiroidun eniten langoista. Kun silittelen niitä, ne kertovat, mitä niistä pitäisi tehdä. Lankakaupoissa pitäisikin olla testerivyyhtejä, joita saisi hipeltää.

Se, miten lanka on kehrätty, vaikuttaa siihen, millaiseen projektiin se sopii. Karstalangassa kuidut ovat sikinsokin, kampalangassa ne on harjattu samansuuntaisesti. Tämän vuoksi karstalanka on ilmavaa ja kampalanka laskeutuu kauniisti. Hahtuvalankaa, joka on kuin puoliksi kehrättyä, pitää neuloa rennosti, ettei se katkea.

Itse pidän eniten karstalangasta, jossa on rouhea villan tuntu.

Johan­nan suosikki on karsta­lanka, joka sopii erityi­sesti palmikko­­­neuleisiin. ”Palmikko on mielestäni kaunista. Inhoan kuitenkin sen neulomista, koska kiertojen tekeminen keskeyttää flow-tilan.” Johannaa voi seurata Instagramissa tilillä _.annajohanna._

Johannan Onnen­säikeitä-neulekirja on käännetty myös englan­niksi. ”Teen työtä sen eteen, että voisin brei­kata neule­suunnit­telijana kansain­väli­sesti.”

Innostuin neulomisesta yläasteella. Olin teini-iässä kaikin tavoin epävarma itsestäni ja kyvyistäni. Tuntui, että minulla ei ollut mitään konkreettisia taitoja.

Koulun käsityön tunneilla neuloimme villapaidat. Valitsin työhön liian kirjavan langan ja pinnan, joka sekoitti langan värejä entisestään. Kaverini sen sijaan neuloi luonnonvalkoisella langalla palmikoita, jotka näyttivät juuri sillä langalla tosi kauniilta. Sisuunnuin, että osaan varmasti tehdä yhtä hienon.

Tein kotona uuden paidan yksivärisellä langalla. Siitä tuli upea. Sain hirveästi itseluottamusta, kun sain omilla käsilläni aikaiseksi käyttökelpoisen vaatteen.

Siitä hetkestä lähtien neulominen vei mennessään. Lopullisesti intohimoni räjähti käsiin, kun muutin Jyväskylään opiskelemaan 2000-luvun alussa. Siellä pääsin ensimmäistä kertaa lankakauppohin, ja samoihin aikoihin aloin löytää netistä neuleohjeita ja -yhteisöjä.

Johanna harrastaa myös kehräämistä. Valmiiksi karstattua ja värjättyä kehruuvillaa saa netistä. Rukki on oletettavasti hänen isoäitinsä isoäidin vanha ja peräisin 1900- luvun alusta. ”Neuloessa tykkään käyttää neutraaleja ja harmonisia värejä, mutta kehrätessä langassa saa olla kunnolla väriä.”

”Kotimme laminaatti­lattia murhaa sukat kuin sukat muutamassa viikossa. Siksi minunkin on ollut syytä opetella parsimista. Se on kestävän kehityksen mukaista. Parsin nykyään kaikki rikkinäiset sukkani ja mielellään näkyvästi”, Johanna sanoo.

Olin jo lapsena haaveillut muotisuunnittelijan urasta. Jossain vaiheessa aloin unelmoida siitä, että voisin neuloa työkseni. Vuonna 2016 laitoin ensimmäisen ohjeeni myyntiin neulesivusto Ravelryyn. Se oli ruskea takki, jossa oli pitsikuviota kaarrokkeessa. Sen vuoden loppuun mennessä ohjetta myytiin 18 kappaletta, mutta se oli minulle iso juttu. Samana syksynä laitoin myyntiin seuraavan ohjeeni.

Noihin aikoihin työskentelin tilastotieteen tutkijana yliopistolla. Ystäväni ehdotti, että voisin hakea tilastotieteilijäksi Ravelryyn, koska siellä tehdään paljon analytiikkaa. Ystäväni muistutti, että unelmat eivät toteudu, ellei niitä edes yritä edistää. Otin tästä koppia vähän toisin, kuin ystäväni oli tarkoittanut. Ymmärsin, että jos olen jo pitkään haaveillut neulesuunnittelijan työstä, sitä pitää uskaltaa tavoitella.

Perustin sivutoimisen yrityksen neulemallien myymiseen vuonna 2018. Kun määräaikainen työ­sopimukseni yliopistolla päättyi seuraavan vuoden lopussa, ryhdyin täysipäiväiseksi yrittäjäksi.

Kolmionmuotoinen, pitsikuvioinen ja suurilla tasseleilla viimeistelty Karamelli-huivi on Johannan uusin ja mieluisin huivi. ”Mikään huivi ei ikinä ole mennyt pilalle siitä, että siihen lisää tasselit.”

Neulesuunnittelijana Johannan elanto koostuu pääosin yksittäisten neule­ohjeiden myynnistä. Wrought Iron -neule on yksi Johannan ensimmäisistä myyntiin tekemistä malleista. ”Käytin neuleessa intarsia-tekniikkaa pyörönä eli suljettuna neuleena. Se vaatii vähän kikkailua, josta nautin.”

Mainos – sisältö jatkuu alla

Osta Anna Johannan Pellava-huivin ohje Meillä kotona -kaupoista!

ShopifyProductDetailsPromo.buyButtonLabel

Mainos päättyy

Pitsikuvioinen Matta-neuletakki on myös Johannan suunnittelemassa lastenmallistossa. ”Se, että sain puolitoista vuotta sitten lapsen, on muuttanut minua neulojana. Ennen olin kärsimättömämpi ja odotin jatkuvasti, että pääsisin aloittamaan seuraavaa työtä. Nykyään nautin eniten töistä, joiden neulomisessa tulee taatusti kestämään pitkään.”

Neulesuunnittelijana tyylini on ajaton ja romanttinen. Haluan, että mallini näyttävät hyvältä nyt ja viidentoista vuoden kuluttua. Niiden neulomisen tulee myös olla mukavaa ja helppoa monentasoisille harrastajille.

Välillä pidän vapaata suunnittelusta ja neulon vain omaksi ilokseni. Silloin etsin ohjeita, jotka raastavat hermoja mahdollisimman paljon. Tykkään haasteista ja nautin siitä, kun neulominen on työlästä, jopa tuskaisaa. Kutsunkin ­itseäni masokistineulojaksi.

Neuleet säilövät muis­toja, Johanna sanoo. ”Langat muistuttavat siitä, mistä, milloin tai kenen kanssa ne on ostettu. Ja jokainen silmukka pitää sisäl­lään jotain hetkestä, jossa se on neulottu.”

Se, että neulomisesta saa intoilla muiden kanssa netissä tai neuleilloissa, merkitsee Johannalle paljon. ”On ihanaa, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi puhua siitä, millaiset villapaidat ovat ihanimpia. Puhumme samaa kieltä riippumatta siitä, onko se suomea vai englantia.” Karhukuvioinen Woodland on yksi Onnensäikeitä-kirjan suosituimmista malleista.

Hiljattain sain valmiiksi olohuoneen sohvalle peiton, johon tuli neljä erilaista pitsiosiota. Purin peiton ja aloitin sen alusta neljästi. Seuraajani Instagramissa kauhistelivat, etteivät enää jaksaisi aloittaa uudelleen. Itse nautin siitä, että projektissa kestää. Kärsivällisyydellä peitosta tuli tosi hyvä.

Neulon yleensä vain yhtä projektia kerrallaan. Jos käteni ovat vapaina, ei sellaista hetkeä juuri tule, etten neuloisi. Kun saan puikot käteen, rauhoitun, ja pystyn myös keskittymään paremmin esimerkiksi keskusteluihin tai elokuviin.

Se, että voin tehdä tätä työkseni, on ollut elämäni suurin haave. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Toivon, että tämä voisi jatkua ikuisesti.”

Mainos – sisältö jatkuu alla

Osta Anna Johannan Ruukkutarha-puseron ohje Meillä kotona -kaupoista!

ShopifyProductDetailsPromo.buyButtonLabel

Mainos päättyy