Puutarhurin kevät ja kesä ovat jokavuotinen jännitysnäytelmä, jonka loppuratkaisua en jaksaisi millään odottaa
Kevät on kinkkistä aikaa. Ensin on liian kylmä ja seuraavassa hetkessä liian kuuma. Kesän alkua ei voi katsoa kalenterista, vaan sen tuntee nahoissaan ja sydämessään, kirjoittaa päätoimittaja Jenny Brandt.
Kuu takatalvesta kesään. Puoli kuuta perennojen jakamisesta, voikukista vähäsen, parsan pilkahtamisesta ei päivääkään. Kesän odottaminen on puutarhaihmiselle kinkkistä aikaa.
Ensin kevät ei meinaa tulla. Sitten se tulee, ja hyväuskoinen ihminen pakkaa kellariin niin nastakengät kuin toppavaatteetkin ja hakee samalla hollille puutarhakäsineet sekä ensimmäiset pihatyövälineet. Sitten voi käydä niin kuin tänä keväänä. Kun kauniina huhtikuisena iltana menee nukkumaan, herääkin aamulla Narniassa narsisissiruukut lumen peitossa. Kaikki odotus alkaa alusta.
"Suomen kevät ja alkukesä ovat arvaamattomia, ja siksi harsotanssi kasvimaalla voi kestää pitkälle kesäkuuta."
Koko kevät on koukuttavaa kyttäämistä. Kun lumesta vihdoin on päästy, alkaa arpominen. Joko mökillä näkyy tulppaaneja? Joko kotipihan rodo kukkii? Onko syksyllä istutettu kirsikkapensas elossa? Lisäksi tarkastan monta kertaa viikossa sääennusteet kotona ja mökillä. Joko voi laittaa perunat maahan? Joko uskaltaa nostaa tomaatit parvekkeelle? Joko palstalle saa vettä?
Nyt on yöpakkasia luvassa, huikkaa konkaripuutarhuri omalta pihaltaan ja levittelee harsoja istutustensa suojaksi. Suomen kevät ja alkukesä ovat arvaamattomia, ja siksi harsotanssi kasvimaalla voi kestää pitkälle kesäkuuta. Oma oopperansa on kastelu. Varsinkin kahden puutarhan loukussa on kovilla, kun kylvökset pitäisi pitää kosteina niin palstalla kuin mökilläkin.
Parhaimmillaan kevään kyttäyskeikka kestää parikin kuukautta. Lämpötila sahaa ylös ja alas, perunanvarret nousevat mullasta, rodon nuput pullistelevat, vaan eivät vain puhkea. Tulee tunne, että alkaako se kesä ikinä.
Terminen kesä alkaa Etelä-Suomessa joskus touko-kesäkuun vaihteessa. Minun henkinen kesäni alkaa siitä, kun kasvimaalle on kylvetty viimeisetkin siemenet ja kotipihan rodo on puhjennut kukkaan.
Jenny Brandt on Viherpihan ja Maku-lehden päätoimittaja.
