Viherpiha

Jatta on purkanut puutarhaansa ilot ja surut: "Ystävät ihmettelevät, kun olen täällä aina"

Jatta on purkanut puutarhaansa ilot ja surut: "Ystävät ihmettelevät, kun olen täällä aina"

Jatta Tikka loi puutarhastaan vehreän keitaan. Hänen lempipaikkansa on altaan vieressä oleva katos, jossa voi ottaa päivänokoset.
Teksti Outi Tynys
Kuvat Ritva Tuomi
Mainos

Millainen pihasi alkutaival oli?

En suunnitellut pihaa lainkaan. Olen ottanut tämän haltuun pieni pala kerrallaan siitä lähtien, kun muutimme tänne reilut 30 vuotta sitten. Talo on rakennettu 1947, ja ennen meitä puutarhassa kasvatettiin enimmäkseen hyötykasveja. Takapiha oli aluksi aika paahteinen.

Etupihan vanhoja omenapuita olen yrittänyt leikata ja vaalia. Suuri perunamaa ja marjapensaat ovat saaneet väistyä kukkien tieltä.

Tontin laidoille olen istuttanut paljon kasveja tuomaan näkösuojaa. Pihan keskelle lykkäsin pieniä ja söpöjä tuijia. Näistä neljästä tuijasta on tullut pihan keskipiste, jonka ympärille kaikki muu on rakentunut.

Jatta arvostaa myös tuttuja ja tavallisia kasveja, kuten helppohoitoisia vuorenkilpiä. Oikealta niiden ylle kurottelevat köynnöshortensian kukkivat versot. Köynnöskaari johdattaa pihan perälle, jota hallitsee komea rusokirsikka. Polun vasemmalla puolella kasvaa liuskalehtistä valtikkanauhusta, oikealla kotkansiipeä. Vehka ja muut vesikasvit pitävät lammen veden kirkkaana ja tarjoavat suojaa hyönteisille ja sammakoille. Tämä koristesammakko tyytyy sijoilleen.

Minkälaisista kasveista pidät?

Valitsen mieluiten kotoisia ja tavallisia lajeja. Vuosia sitten ostin kiinanpunapuun taimen, joka kuoli ensimmäisenä talvena. Yksinkertaiset kukkijat, kuten valamonruusu, ovat ihania.

Vanha köynnösruusu ’Flammentanz’ ilahduttaa runsaalla kukkaloistolla vuodesta toiseen. Joskus talvi kuitenkin verottaa sitä, jolloin kukinta jää siltä kesältä väliin. Uutta versoa kasvaa kuitenkin tilalle.

Aluksi istutin tänne kasveja, jotka eivät menestyneet savisessa maassa. Jaloangervo ja jalopähkämö ovat kiitollisia, ja niillä saa pihaan rehevyyttä.

Myös saniaiset tuovat pihaan runsautta. Kotkansiipi on yksinkertaisen kaunis kasvi, joka yrittää vallata koko tontin. Alkukesällä se on kaunis, kuivana kesänä kauhistus. Joudun karsimaan sitä ankaralla kädellä.

Pidän kovasti kurjenpolvista – poimulehti sopii niiden seuraksi. En halua isoa alaa vain yhtä lajia. Pidän siitä, että kasvit kasvavat sekaisin. Silloin ryhmästä piipottaa aina jotakin kukkaa.

Miten pidät pihan avoimena?

Kuljetan saksia mukanani lähes aina. Kun pensasta leikkaa pienestä saakka, se kasvaa luontevan malliseksi. Leikkaan mongolianvaahteran pitkiä hupeloita pitkin kesää, jotta pensas pysyy pienenä ja tuuhistuu.

Keväisin saksin reilusti marjakuusia, jotka ovatkin nyt pörheitä palloja. Marjakuusi kasvaa ihan holtittomasti, joten tasoittelen kesällä myös pisimmät versot. Toisen hemlokeistani olen antanut kasvaa korkeaksi, toista muotoilen joka kevät.

Koivuangervoja saksin useita kertoja kesässä, jotta ne sopivat kasviryhmiin.

Omenapuiden alla kasvaa puolikaaren muotoinen alue ’Little Princess’ -keijuangervoa. Leikkaan versoista keväällä noin 10 senttiä, jotta saan pensaaseen uutta tuuheaa kasvua. Jos versoja leikkaa myöhemmin kesällä, pensas ei kuki.

Toisinaan myös poistan liian suuria kasveja. On ihanaa, kun pihaan tulee tilaa, ilmavuutta ja avaruutta.

Tuuhea ja runsaskukkainen keijuangervo reunustaa etupihan oleskelupaikkaa. Edessä kasvaa kotkansiipeä. ’Flammentanz’-köynnösruusu viihtyy aurinkoisella seinustalla. Sen alapuolella kasvaa ruusuangervoa. Puutarhan keskipiste on allas, jonka reunalla kasvaa korkeita tuijia. Lumpeet talvehtivat altaassa.

Vaatiiko lammikko paljon hoitoa?

En tee sille paljoakaan. Syksyllä kerään vedestä puiden lehtiä. Joskus keväisin tyhjennän altaan ja puhdistan roskat. Kesällä lisään vettä haihtuneen tilalle. Suihkuttelen kuivalla säällä altaan reunalla olevia sammaleisia kiviä. Aluksi kastelin kiviä, jotta saisin ne sammaloitumaan.

Lumpeet ja muut kasvit talvehtivat metrin syvyisessä vedessä. Lammikossa kasvavien osmankäämien, raatteen ja vehkan ansiosta vesi pysyy kirkkaana. Yhteen aikaan halusin enemmän vettä näkyviin ja kiskoin osan kasveista pois, mutta sitten altaaseen tuli levää. Pitää nöyrtyä luonnon ehdoilla – kasvit sopivat lampeen.

Missä viihdyt pihassasi parhaiten?

Lempipaikkani on altaan vieressä oleva katos. Siellä otan päivänokoset. Veden solina siivittää unille, puiselle sohvalle nukahtaa ihan väkisin. Ennen nukahtamista on hauska seurata lammikon elämää, kuten veden pinnalla kiitävää vesikirppua. Lammikossa elelee myös sammakoita ja vesiliskoja.

Katoksen alla oleva istuskelunurkkaus on Jatan lempipaikka. Sen vieressä kohoavat kermanvalkoisen kääpiötöyhtöangervon ja liilan loistosalvian kukinnot. Jatta muotoilee kevyessä varjossa viihtyvät keijuangervot keväisin pallomaisiksi. Edessä näkyy varjoliljaa, taaempana valkoisia ja punaisia jaloangervoja. Limenvihreä kukkapilvi on jättipoimulehden. Hiekkapinta sopii tuijien ja kivien rinnalle. Keijuangervoa kasvaa puutarhassa monessa paikassa.

Tuntuuko piha koskaan työleiriltä?

Toisinaan syksyllä. Olen hoitanut pihaa yksin reilut 10 vuotta, menetin silloin perheeni tsunamissa. Olen selvinnyt surusta puutarhan avulla – puran tänne ilot ja surut.

Ystäväni ihmettelevät joskus, että mitä ihmettä teen pihassa, kun olen täällä aina. Mutta aina voi luoda uutta ja kohentaa entistä.

Minulle tärkeintä on, että puutarhassa on hauskaa. Teen niin kuin itse haluan, eikä kukaan pakota mihinkään. On ihanaa laittaa pihaa yötä päivää.

Kaltaiseni puutarhahullun unelma on, että pystyn hoitamaan pihaa kauan. Käyn kuntosalilla ja jumpassa, jotta saan pidettyä lihakset kunnossa ja nivelet notkeina.

Pihassa kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle, sillä kasvit siementävät ja vaihtavat paikkaa. Rikkaruohokin voi olla kaunis.

Julkaistu: 24.1.2018