Jannika B perusti unelmiensa keramiikkastudion – kurkkaa sisään! ”Siistimpi kuin kotimme”

Miten innostuit keramiikasta?

Isoäitini eli fammo oli lähes ammattikeraamikko. Olen jo pienenä seurannut mökillä, kun hän dreijaili ja teki rakupolttoja. Se näytti niin kiehtovalta, että minäkin halusin tehdä keramiikkaa. En kuitenkaan muista, millaista pienenä oli muovailla savea. Pääsin vasta aikuisena kunnolla keramiikan pariin.

Sain joitakin vuosia sitten joululahjaksi dreijan ja ostin uunin. Aloin tehdä keramiikkaa ystäväni kanssa pannuhuoneessamme, ja pian siitä innostui myös kolmas ja neljäs ystäväni. Nyt myös molemmat lapseni ovat innostuneet savesta. Toinen teki savesta kaksi kissanpäätä, toinen ponilleen nimikyltin.

Jannikan kokemuksen mukaan keramiikkaharrastus nähdään Suomessa usein mummojen tai tyttöjen juttuna. ”Maailmalla keramiikan supertähdet ovat usein miehiä.”

Ruukun Jannika muotoili vartissa.

Kun haave keramiikkastudiosta toteutui, Jannika tiesi, että paikalle on kysyntää. Silti sen suosio yllätti. ”Olen ikionnellinen siitä, kuinka ihana paikka ja porukka studiolle on muodostunut.”

Mikä keramiikassa on parasta?

Saven kanssa voi oppia aina lisää, eikä koskaan ole valmis. Se opettaa armollisuutta itseään kohtaan. Tykkään tehdä keramiikkaa etenkin ystävien kanssa. Saamme rauhoittua käsillä tekemiseen, jutella ja ottaa samalla lasin viiniä. Kun melkein kaikki elämässä on digitalisoitua, käsillä tekeminen toimii loistavana stressipallona. Ystäväni on nimennyt terapiakeramiikan kerapiaksi.

Lempityövaiheeni on se, kun saan työn lasituspoltosta ja näen viimein lopputuloksen. Keramiikan tekeminen on hidasta, mutta hitaus tuntuu hyvältä. Ensin savi muotoillaan, ja sitten esineen pitää kuivua noin viikko ennen kuin se menee raakapolttoon. Raakapoltto kestää lähes kaksi vuorokautta, jonka jälkeen tehdään vielä vuorokauden kestävä lasituspoltto.

Keramiikassa en tunne paineita. Artistina pitää syntyä koko ajan uutta ja olla ideoita, joista tulee melodioita ja lauluja. Keramiikassa minulla voi olla monta työtä kesken, eikä se haittaa mitään. Ne valmistuvat sitten aikanaan.

Jannika yrittää päästä tekemään keramiikkaa ystäviensä kanssa kerran viikossa, mutta aina aikataulut eivät sovi yhteen.

Studion suositulla kurssilla tehdään maljakko tunnissa. ”Tärkeintä on tehdä sen enempää miettimättä. Lopputuloksesta tulee juuri niin hyvä kuin tulee”, Jannika sanoo.

Mistä työstäsi olet ylpein?

Minua viehättävät rumankauniit ja epätäydelliset esineet. Epäsymmetrisyyskin on kaunista ja persoonallista. Ensimmäisestä työstäni piti tulla kahvikuppi, mutta siitä tulikin laakea soppakulho. Yritin laittaa kulhoa kasaan, mutta tulos oli vaginan näköinen! Esineestä tuli lopulta suodatinpussiteline, ja tykkään siitä tosi paljon. Parhaat esineet syntyvät, kun ei suunnittele liikaa.

Miten päätit avata oman keramiikkastudion?

Halusin perustaa paikan, jonne jokainen voisi tulla tekemään keramiikkaa matalalla kynnyksellä. Olen yrittänyt itsekin monta kertaa päästä opistojen keramiikkakursseille, mutta ne olivat lähes aina täynnä. Olin vuosia haaveillut omasta keramiikkastudiosta, kun vajaat kaksi vuotta sitten löysin ihanan tyhjillään olleen entisen baarin ja kaupan. Kävelin usein paikan ohi. Eräänä aamuna sitten avasin kiinteistönvälityssivuston, ja juuri kyseinen liiketila oli tullut myyntiin. Uskon kohtaloon ja ajattelin, että ilmoitus on merkki. Muutaman päivän päästä liiketila oli minun.

Lahdessa sijaitseva keramiikkastudioni Skool avattiin vajaa vuosi sitten. Siellä työskentelee kolme keramiikan opettajaa, ja itseäni kutsun studion hengettäreksi. Pidän kursseja, jos niin toivotaan, mutta muutoin siivoan paikkoja, hoidan markkinointia ja käyn tekemässä keramiikkaa. Studio ei tuo minulle leipää pöytään, mutta on ihana yhteisöllinen paikka keramiikan tekijöille.

Jannikan ystävä on nimennyt terapiakeramiikan kerapiaksi.

Astiat odottavat studiolla pääsyä lasituspolttoon.

Keramiikan muotoiluun käytettävät työkalut ovat ahkerassa käytössä. Osa harrastajista tulee yksittäiselle kurssille. Kuukausimaksulla studiolle pääsee halutessaan aamusta iltaan.

Mitä keramiikkaan liittyviä unelmia sinulla on?

Dreijaaminen ei ole vielä ihan hallussa. Haaveilen siitä, että tanskalainen dreijauskuuluisuus Erik Landon, Instagramissa @tortus, pääsisi studiollemme vierailemaan ja opastamaan dreijauksessa. Alustavasti hän on jo suostunut!

Minua kiehtovat esineet, jotka on saatu näyttämään siltä, että ne on tehty eri materiaalista kuin ne oikeasti ovat. Viimeksi tein tarjoiluvadin, joka näyttää kankaalta. En ole uskaltanut vielä lasittaa sitä, koska pelkään, että lopputulos näyttääkin vain keramiikalta. Ihastelen myös keramiikkaesineitä, jotka näyttävät esimerkiksi aidoilta hedelmiltä tai laukuilta.

Mikä on keramiikassa yllättävintä?

Lähes eniten aikaa keramiikan tekemisessä vie siivoaminen. Savi ei ole vaarallista, mutta siitä syntyvä mahdollinen savipöly voi olla, joten turvallisuus motivoi siivoamaa. Onneksi savi on vesiliukoisena aika helppoa siivottavaa, ja on tyydyttävää nähdä siisti studio. Olen monesti sanonut, että keramiikkastudioni on siistimpi kuin kotimme.

Keramiikassa on tilaa myös hitaudelle. Välillä valmista tulee nopeasti, mutta työ voi odottaa keskeneräisenä vaikka vuodenkin.

Studion minikaupassa on myynnissä jäsenten ja ohjaajien tekemiä töitä.