Vau, mikä virkkaushurahdus! Jani kokosi isoäidinneliöistä sammalpeiton mökkimetsän sävyissä: ”Siinä on muistaakseni 234 neliötä”
Jani Kylmälän kannatti nelisen vuotta sitten tarttua kokeeksi virkkuukoukkuun ja lankaan. Valkeni nimittäin nopeasti, että hän on virkkaajana selvästi suoranainen luonnonlahjakkuus. Janin käsissä on syntynyt jo useampi erilainen virkattu peitto.
Virkkaaminen oli Jani Kylmälälle vielä nelisen vuotta sitten jotain, josta hänellä oli vain etäisiä lapsuusmuistoja. Janin aiempi kosketus virkkaamiseen oli kaukaa ala-asteen käsityöluokalta, jossa hänen piti virkata äidille pannulappu. Muutkaan käsityöt eivät olleet hänelle tuttuja: neulepuikkoja hän ei ole pitänyt kädessään koskaan.
– Muutama vuosi sitten aloimme työpaikalla kahden työkaverin kanssa tekemään ketjusilmukoita vanhasta muistista mummoni perintölangoilla. Aloin miettimään, josko tästä voisi saada jotain aikaiseksikin.
Kun homma alkoi kiinnostaa, Jani tarttui melkein ensi töikseen isoäidinneliöiden opetteluun.
– Opettelin virkkausohjeet lähes kokonaan Youtubesta ja Instagramista, Jani kertoo.
Neliöitä alkoi syntyä, ja Jani päätti tehdä niistä ensimmäisen torkkupeittonsa.
Sen jälkeen hän halusi harjoitella uuden kuvion tekemistä. Kuusikulmaisista afrikankukista syntyi seuraava peitto, jonka Jani antoi kastelahjaksi kummipojalleen syksyllä 2021.
Isoin projekti oli kuitenkin vielä edessä: seuraavaksi Jani päätti virkata mökille peiton, jota on tarkoitus pitää varsinaisen päiväpeiton päällä. Torkkupeittonakin käytettyä käsityötään hän kutsuu sammalpeitoksi – johtuen värityksestä, johon inspiraatio tuli mökkimaastosta.
– Tein isoäidinneliöitä sammalen ja jäkälän väreissä. Siinä on muistaakseni 234 neliötä, joista muodostuu plussia tai rasteja, miten vaan niitä haluaa kuvata. Peiton perusmuoto rakentui viidestä samanvärisestä neliöstä, ja reunojen tyhjät kohdat täytin samalla logiikalla. Tein peittoon vielä yksivärisen reunuksen ja päihin virkkasin pallonauhat, Jani kertoo.
Peitto on hauskasti kupruileva, sammaleista metsämaastoa muistuttava. Jani kertoo, että hän ei ole höyryttänyt tai oikonut sen ruutuja mitenkään.
– Yhteen virkatessa reuna mukavasti kiristyy ja nostaa jokaisen ruudun vähän kuprulleen. Siten sain peittoon sammaleisen ulkonäön. Mallin poimin jostain kuvasta netistä, mutta värit ja tuo höyrystämättä kiinnittäminen on omia ideoitani. Samoin reunuksen mallin keksin omasta päästä.
Samaa vihertävää sävyä suunnitellaan mökkiin muutenkin.
– Aiomme remontoida mökin makuuhuoneen vihreäksi, mutta remontti ei ole vielä alkanut.
Jani virkkasi peittoa erissä sopivina hetkinä, joten hän ei osaa tarkalleen sanoa, kuinka paljon aikaa sen virkkaamiseen kaikkiaan kului.
– Aloitin syyskuun lopulla, kun puutarhahommat loppuivat, ja se valmistui jouluksi.
”Kuuntelen samalla äänikirjoja”
Jani kertoo, että virkkaaminen on hänestä mukavaa ajanvietettä, jota voi tehdä yhtä aikaa muiden puuhien kanssa.
– Kuuntelen samalla äänikirjoja tai katson jotain mukavaa dekkarisarjaa.
Virkkuukoukku on hänellä käytössä etenkin mökillä Ruoveden Väärinmajassa.
– Vietämme siellä lähes kaiken vapaa-aikamme, minkä voimme. Helsingistä on kuitenkin sen verran matkaa, ettei ihan yhden päivän takia viitsi sinne asti ajaa.
”Auringonkukkapeitosta on nyt valmiina satakunta neliötä.”
Janin kaikki langatkin ovat mökillä. Nyt hänellä on työn alla neljäs, keltasävyinen peitto mökin vierashuoneeseen.
– Teen sen taas uudenlaisista neliöistä, auringonkukista. Sillä nimellä ainakin ohjeen jostain löysin, ja työnimi onkin auringonkukkapeitto.
Auringonkukkaruudun mallin Jani löysi Youtubesta Hooked by Robin -sivulta.
– Mutta siihen on malleja ja ohjeita muillakin. Peitosta on valmiina vasta satakunta neliötä, mutta uskon, että sekin valmistuu sopivasti jouluun.
