Satojen palojen peitosta suloiseen kukkatakkiin – 4 virkkaajaa esittelee upeat luomuksensa isoäidinneliöistä ja muista palavirkkuutöistä

Aloittelijan alkupalat – 306 kappaletta!

”Olin pidempään halunnut löytää jonkin persoonallisen kohokohdan makuuhuoneeseemme. Sain lopulta inspiraation Instagramin @erkkumummo-tililtä, jossa näin vastaavilla väreillä tehdyn torkkupeiton. Ajattelin kuitenkin, etten osaisi tehdä sellaista itse, mutta siitä huolimatta aloin suunnitella peittoa. Piirsin jokaisen ruudun vihkoon, sillä halusin symmetrisen lopputuloksen.

Työssä on 34 erilaista neliötä, jokaista yhdeksän kappaletta. Olin aloittelija käsitöissä, ja suunnittelemisen jälkeen lähdin ostamaan virkkuukoukun ja lankaa. Halusin peittoon paljon värejä, joten ostin Seitsemän veljestä -lankoja, joista löysin haluamani värit.

Etsin Youtubesta yksinkertaisen ohjeen, jolla pääsin alkuun. Lisäsin pari kerrosta, jotta sain hieman suurempia isoäidinneliöitä. Virkkasin muutaman ruudun päivässä, usein enemmänkin. Työ kulki helposti mukanani ja tein ruutuja valmiiksi siellä täällä. Aluksi vaikeinta oli ajatukseni, etten kuitenkaan osaa tai jaksa tehdä työtä loppuun asti. Toisin kävi, ja sain työtä edistettyä yllättävän nopeasti. Lopulta kaikki 306 ruutua olivat valmiina.

Vinkkinä muille isoäidinneliöpeitoista innostuneille kertoisin, että suurta peittoa tehdessä kannattaa kiinnittää ruutuja toisiinsa jo alusta alkaen rivi kerrallaan. Olen saanut paljon ihania kommentteja läheisiltä. Ihanin on tullut äidiltäni, joka vaati saada samanlaisen. Innostuin käsitöistä saman tien alettuani virkkaamaan, ja olen nyt tehnyt muita, pienempiä töitä. Haluaisin seuraavaksi virkata pienen ruutumaton.” - Sini Sukari

Kesän kukkahurahdus takissa

”Olen tehnyt aika paljon käsitöitä aikuisiällä. Käsitöiden teko on ollut suorastaan terapeuttista kiireisen lapsiperhearjen keskellä. Nautin, kun voin luoda jotain kaunista omin käsin. Arki on kuitenkin asettanut omat rajoituksensa käsitöiden tekemiselle, ja minun on tullut tehtyä pääosin melko nopeita ja yksinkertaisia projekteja. Virkkaus on minulle juuri sellaista. Sitä voi tehdä missä vain ja työtä on suorastaan vaikea lopettaa, sillä aina haluaa jatkaa vielä yhden ruudun verran.

Kesällä inspiroiduin somessa näkemistäni virkatuista vaatteista sekä vähän övereistä neuleista. Lähdin pyörittämään Pinterestin kuva-arkistoja ja rakastuin virkatuista kukkasista tehtyihin neuletakkeihin. Niissä oli vahvasti jotain minua! Söpöä ja naisellista, mutta samalla tyylikästä ja muodikasta.

Työhön meni aikaa näin työssäkäyvältä pienten lasten äidiltä reilu kuukausi. Haastavin vaihe tuli takkia kasatessa, kun huomasin, että siitä tulee liian pieni. Onneksi siitä selvittiin neliöitä lisäämällä.

Tein kukkatakista ohjevideon Instagram-tililleni ja YouTube kanavalleni @by_tiia. Toivon videon helpottavan seuraavia kukkatakista innostuneita. Takin oikeaa kokoa kannattaa miettiä, ja tehdä vaikka ruutupaperille hyvä suunnitelma. Ja kokoahan voi minun tapaani säätää neliöitä vähentämällä tai lisäämällä tai tekemällä isomman tai pienemmän neliön.

Sain kukkatakista paljon ihania kommentteja, mikä häkellytti. Parhailta tuntuivat vieraiden ihmisten spontaanit kehut! Seuraavaksi työn alla on virkattu yliolanlaukku. Laukku on jo hyvällä mallilla, mutta joudun kaivamaan sitä varten ompelukoneen esiin, ja se hieman jännittää. Sivuprojektina pyörivät myös villasukat kummilapsille joululahjaksi.” - Tiia Raitanen

Kanavatöitä ja värikkäitä öitä

”Olen aina tykännyt tehdä käsitöitä. Idea tähän päiväpeitteeseen tuli ex tempore, kun sain äidin poismenon jälkeen hänen tekemiään kanavatöitä. Pohdin, kuinka saisin työt hyötykäyttöön, ja siitä se idea lähti. Virkkasin ensin monenlaisia ja -värisiä ruutuja langoista, joita minulla oli kotona. Ehkä jokusen uuden lankavärin ostin. Värit valitsin puhtaasti sen mukaan, mikä miellytti omaa silmääni.

Muutama ruutu on tehty väreillä, jotka löytyvät Ahvenanmaan lipusta, sillä asun Ahvenanmaalla ja halusin lippumme värit mukaan. Työhön kului yhteensä ehkä kolme kuukautta, sillä virkkasin vain muutaman tunnin päivässä. Vaikeinta oli suunnitella, miten saan kaikki kanavatyöt mukaan ja millä tavalla saisin lopputuloksen näyttämään hyvältä joka suhteessa.

Jos joku haluaa tehdä vastaavan, niin vinkkaisin yhdistämään rohkeasti värejä, jotka sointuvat omasta mielestä yhteen. Ja sitten vain kasaamaan palapeliä!

Julkaisin Facebookissa monessa ryhmässä kuvia valmiista työstä. Kommentteja on tullut paljon, mutta tämä yksi on minulle ylitse muiden: ’Tää on nyt kyl niin pal hieno, en yleensä kommentoi mut nyt oli kyl pakko.’

Seuraava työ on tuunata paidasta uudenlainen lisäämällä sen kylkiin ja helmaan virkattua pitsiä.” - Jaana Rask

Virkattua valoa

”Löysin kirpparilta 20 pientä varjostinta erittäin huonokuntoisina kolmella eurolla. Hetken niitä katseltuani sain idean, että virkkaan niihin palat ja teen niistä valosarjan.

Olen tehnyt käsitöitä 5-vuotiaasta asti, ja nyt olen 57-vuotias. Vuonna 2006 sain aivoinfarktin ja unohdin kokonaan, miten esimerkiksi neulotaan. En enää tiennyt, mitä langoilla ja puikoilla pitäisi tehdä. Olen siis opetellut kaiken käsityön uudelleen, mutta ohjeita en kykene vieläkään lukemaan.

Tilaan lankoja netistä eri paikoista, ja yleensä aina kun menen kauppaan, jossa on lankoja myynnissä, palaan kotiin muutama uusi kerä kassissani. Rakastan voimakkaita, maanläheisiä värejä. Minulle on myös tärkeää, että valitsemani värit sointuvat yhteen.

Jos jokin asia tuntuu vaikealta, en lannistu, vaan pidän paussin ja menen välillä vaikka maalaamaan kortteja tai tauluja. Tämä valoketju oli helppo ja kiva tehdä. Virkkasin kolme päivää ja työ oli valmis. Ihanin kommentti valmiista työstä oli, kun eräs ihminen kysyi minulta: ’Tajuatko, Maarit, että olet taitava ja osaava tekemään upeita käsitöitä. Olet huippu.’

Seuraava työni on jo aluillaan, ja siitä tulee sängynpeitto puuvillalangasta. Vastahan vähän aikaa sitten sain valmiiksi edellisen sängynpeiton villalangasta.” - Maarit Rouhemaa

Muokattu 9.9.2024 klo 11.00: Tarkennettu tietoa siitä, mistä Sini Sukari löysi idean isoäidinneliötorkkupeittoon.