Kotivinkki

Vanhan ajan tunnelmaa uudenkarheassa paketissa! Jaanan ja Ollin kartanohenkinen unelma pystytettiin Espooseen yhdessä päivässä

Vanhan ajan tunnelmaa uudenkarheassa paketissa! Jaanan ja Ollin kartanohenkinen unelma pystytettiin Espooseen yhdessä päivässä

Jaana ja Olli haaveilivat kartano­henkisestä talosta, jossa olisi suuri puutarha. He kävivät katsomassa kyläkouluja ja maatiloja, mutta yllättäen se oikea tulikin vastaan valmiina ja uutena.
Teksti Kaisa Järvinen
Kuvat Jaana Kallio
Mainos
Valokuvaaja Jaana Kallio asuu miehensä Olli Mäkisen sekä lapsensa Onnin, 7, ja kahden welsh corgin Selman ja Hilman kanssa vuonna 2017 rakennetussa Kannustalo Aurorassa Espoossa. Talossa on 189 neliötä. "Saimme unelmiemme talon, jossa on vanhan ajan tunnelmaa", Jaana iloistee. Jaana ja Olli haluavat pitää pihan helppohoitoisena. Jaana rakastaa hortensioita, pioneja, syreenejä ja jasmiinia. Piha on itse rakennettu: Olli levitti ja tasoitti nurmialueet, kivesi reunukset, asensi pihavalaisimet ja rakensi takapihan terassin.

”Mustikanvarpujen ja sammaleisten kivien peittämä tontti Espoossa teki meihin vaikutuksen, ja päätimme rakentaa uuden talon. Listasimme asioita, jotka olivat meille tärkeitä: korkeat ja ilmavat huoneet, symmetria ja valoisuus. Pidämme siitä, että ikkunoita on paljon ja niistä näkyy puita, kalliota ja nurmikkoa.

Unelmoimme kartanomaisesta kodista puutarhan keskellä. Pienillä muutoksilla Aurora-talopaketti oli meille täydellinen. Saimme ylimääräisen erkkerin, suuremman makuuhuoneen ja muita toivomiamme muutoksia. Talo on pohjaltaan yhdistelmä selkeää ja avaraa Vihervaaraa ja koristeellista ja kartanomaista Auroraa.

Villamatto on Askosta ja valkoinen sohva Englessonin mallistosta. Kattovalaisin on Cobellosta. Olohuoneen pöytänä toimii Jaanan kummisedältä saatu vakka, jossa Jaana nukkui lapsena vieraillessaan sedän mökillä. Renginkaappi löytyi porilaiselta kirpputorilta. Taustalla näkyvä ruokailutila on olohuoneen ja keittiön välissä. Vanha rustiikkinen ruokailuryhmä tuo sopivasti jämäkkyyttä vaaleuden keskelle.

Rakentaminen sujui nopeasti. Ostimme tontin toukokuussa 2016, ja syksyllä kaadoimme puita ja raivasimme. Joulukuussa valoimme perustukset, ja talopaketti toimitettiin tammikuussa 2017. Koti oli muuttovalmis jo kuukauden päästä. Oli helpottavaa jättää rakentaminen ammattilaisille ja tehdä itse töitä ja pyörittää arkea.

Sisustusratkaisuissa ja materiaalien valinnoissa riitti meille tarpeeksi päänvaivaa. Lattiat, laatat, maalit, tapetit ja kiintokalusteet piti valita ajoissa, koska talo rakennettiin valmiiksi moduuleiksi tehtaalla tapetteja ja lattioita myöten.

Suurin yllätys oli keittiön tilavuus, sillä tehtaalla mallihuoneet näyttivät pienemmiltä. Keittiö oli ainoa tila, josta olimme Ollin kanssa eri mieltä ja jouduimme piirtämään monta versiota, ennen kuin molemmat olivat tyytyväisiä. Viilaaminen kannatti, sillä nyt se on toimiva ja näyttää upealta. Ollin mielestä säilytystilaa voisi olla enemmän.

Maalaishenkinen harmaa keittiö löytyi Topi-keittiöiltä. Jaana pitää erityisesti keittiön valoisuudesta ja runsaasta säilytystilasta, jota on myös saarekkeessa. Takaseinän raitatapetti, meriaiheiset valaisimet ja vanha koulutaulu tuovat vanhan talon henkeä uuden keskelle. Industrial-tyyliset jakkarat ostettiin nettikaupasta. Jaana pitää kauniista asetelmista sekä kontrasteilla ja jännitteillä leikkimisestä. Koulutaulu on kirpparilöytö. Riihimäen lasipurkeissa säilytetään ruokailuvälineitä.

Oli palkitsevaa nähdä talo valmiina ja todeta, että kaikki tekemämme valinnat olivat onnistuneet. Vaikka sisustaminen on aina ollut intohimoni ja pidän suunnittelemisesta, oli haastavaa valita kertaheitolla laatat, kiintokalusteet, lattiamateriaalit, maalisävyt, tapetit ja muut yksityiskohdat huoneisiin, joita ei ollut koskaan nähnyt. Entisessä puutalokodissamme tilanne oli päinvastainen: elimme vanhan talon ehdoilla, remontoimme harkiten ja hitaasti sekä vaalimme talon historiaa.

Nyt meillä oli edessämme valkoinen paperi, jolla kaikki ideat ja haaveet oli mahdollista toteuttaa. Edelleen vanhojen talojen suurena ihailijana hämmästelen sitä, miten talomme pystytettiin yhdessä päivässä ja silti siitä tuli niin hieno.

Eniten yllätyimme siitä, että mikään ei mennyt kunnolla pieleen. Yksi rakennusajan jännittävimmistä hetkistä oli, kun rekkajono saapui paikalle ja taloa alettiin koota nostureilla moduuleista pala kerrallaan perustusten päälle. Hermoja raastoi ja mietimme, mitä jos perustuksissa on tullut mittavirhe, istuuko talo paikoilleen ja miltä sisällä oikeasti näyttää. Olimme huolissamme jopa siitä, miten pitkät rekat pääsevät pois, sillä ne eivät mahtuneet kääntymään. Huoli on turha, sillä nosturit nostivat rekat ilmaan ja käänsivät ne oikeaan suuntaan.

Kodikkuus syntyy rakkaista esineistä, jotka ovat seuranneet perhettä kodista toiseen. Jaana on mieltynyt erityisesti vanhoihin huone­kaluihin. Vanhat perintö­astiastot sopivat säilytettäväksi kuolinpesän huutokaupasta ostetussa kaapissa. Talonpoikaiskalusteet ovat Jaanan ja Ollin heikkous. Mitä kuluneempi, sen kiinnostavampi. Eteisaulasta kuljetaan yläkerran makuuhuoneisiin. Eteisen vanha kansakoulun penkki löytyi Turun läheltä myynti-ilmoituksen avulla. Valkoinen kaappi on ostettu Kodin Ykkösestä. Kaapissa säilytetään takkeja. Vaaleanharmaa seinä tuo makuuhuoneeseen levollisuutta. Mustiksi maalatut tuolit toimivat yöpöytinä. Lattiavalaisimet ovat Ellokselta ja katto­valaisin Cobellosta. Makuuhuoneesta avautuvat pariovet Jaanan lempipaikkaan terassille, jossa hän istuskelee saunan jälkeen nauttimassa lasillisen viiniä.

Lempipaikkani on yläkerran terassi, jonne on ihana istahtaa viinilasin kanssa saunan jälkeen kuuntelemaan illan hiljenemistä. Olli viihtyy grillin ääressä ja harrastustilassaan eli ”man cavessa”, jossa hän rassaa moottoripyörää, kuuntelee musiikkia ja nostelee puntteja. Piha on meille tärkeä. Onni pomppii trampoliinilla tai pelaa jalkapalloa, ja koirat saavat juosta puutarhassa vapaana.

Keräilen ympärilleni rosoa ja patinaa. Rakastan kirpputoreja, huutokauppoja ja aarteiden etsintää. Innostun, kun löydän kymmeniä vuosia vanhoja tavaroita, kuten pitsilakanoita, astioita, työkaluja tai ruosteisia peltipurkkeja. Talonpoikaiskalusteet ja kirppariaarteet pääsevät esille, kun tilaa ja valoa on enemmän kuin entisesssä kodissamme. Uutena hankimme vain sohvat, nojatuolit ja joitakin valaisimia.

Yhdistelen mielelläni eri tyylejä, kulttuureja ja aikakausia toisiinsa. Yritän kuitenkin olla koristelematta liikaa, jotta kodissa säilyisi selkeä tunnelma. Sisustan fiilispohjalta, ja huonekalut löytyvät usein sattumalta. Joskus hankinta-ajat venyvät, kun emme pääse Ollin kanssa yhteisymmärrykseen. Esimerkiksi vielä kolmen vuoden asumisen jälkeen vessan ja kylppärin valaisimet puuttuvat. Kompromissi voi kestää, mutta tiedämme, että odottaminen kannattaa.

Olen siivousfriikki ja minulla on tapana laittaa koti järjestykseen ennen nukkumaanmenoa. Olli istahtaa iltaisin takan eteen ja sytyttää tulen. Rakastan syksyssä sitä, että saan poltella kynttilöitä ja katsella takkatulta.”

Onni-pojan huone. Yläkerran wc:ssä kohtaavat vanha ja uusi sekä pirteä mustavalkoisuus. Uudet valaisimet hankitaan sitten, kun molempia miellyttävät löytyvät. Saunan pesutilan väritys on maanläheinen. Säpinää tuo siksak-kuvioinen matto. Alakerran terassi on kovassa käytössä. Onni ja Olli nauttivat ilta-auringosta.
Julkaistu: 11.9.2018