Jaanan hirsimökin tuvassa kaikki on vanhaa tai kierrätettyä: ”Missään muualla en ole nähnyt tällaista uunia!”
Kun Jaana Sandström päätti uudistaa vanhan hirsimökin, hommaan päätyivät mukaan ystävät, kyläläiset ja jopa paikalliset jääkiekkojuniorit. Muistot menneestä ja oma kädenjälki tekevät Jaanan mökkipäivistä täydellisiä.
Mökkitontti oli täynnä jos jonkinlaista aggregaatilla toimivaa sähkövempelettä. Edellinen omistaja oli iäkäs sähköalan ammattimies, ja maahan oli upotettu muun muassa arkkupakastin.
– Raivaus alkoi niistä. En olisi uskaltanut olla tontilla etenkään ukonilmalla, jos maan alla luikertelee sähköjohdotuksia, Jaana Sandström muistelee mökkihankintansa jälkeistä aikaa.
Oma kesäpesä Kainuussa
Me: Fysioterapeutti Jaana Sandström, 61. Mökkiä käyttävät hänen kanssaan kaikki viisi lasta perheineen.
Mökki: Vuonna 1968 rakennettu hirsimökki, jossa on 1978 tehty lautarakenteinen laajennus. Neliöitä noin 45.
Missä: Kuhmossa Kainuussa.
Kolmessa vuodessa on tapahtunut valtavasti. Jaana on suunnattoman ylpeä hankkimastaan mökistä ja sen nykyasusta. Aurinko paistaa hirsiseinäiseen tupaan, ja melkein ikkunan alla lainehtii kookas Ontojärvi. Pyöreää pöytää koristaa värikäs, isokukkainen 60-luvun liina, ja tunnelmaa luovat monet vanhat, kauniit perintökalusteet.
Kun Jaanan edellinen kesäpaikka meni avioerossa miehelle, hän ryhtyi saman tien etsimään omaa kesäpesää. Se löytyi syksyllä 2022.
– Astuin lautarakenteiselta näyttäneeseen hailakankeltaiseen mökkiin ja näin tuvan kauniit hirsiseinät. Se oli siinä. Tänne on kaupungista vain viisitoista kilometriä.
Jaana teki mökistä saman tien ostotarjouksen.
– Tarjosin pyyntihinnan ja lähdin lomalle Kreikkaan. Sinne sain viestin, että mökki myytäisiin minulle. Aloin hyppiä riemusta! Menin ja ostin lomatuliaiseksi mökin ensimmäisen koristeen, ison unisiepparin. Se on nyt tuvan seinällä.
Vanhassa rakennuksessa ja sen ympäristössä oli paljon tekemistä. Jaanalla oli selvä visio, mihin hän pyrki. Mökin ulkoväri olisi musta, pielilaudat valkoiset ja ulko-ovi ehdottomasti kirkkaanpunainen.
Onneksi talkooapu on Kainuussa edelleen kunniassa, joten apua oli saatavilla runsaasti. Kahden ulkorakennuksen purkutalkoisiin tulivat paikalliset jääkiekkojunnut vanhempineen. Myös sisällä mökissä oli purettavaa.
– Vintin portaat ja valitettavasti myös sauna piti purkaa. Saunan olisin halunnut säästää, mutta se todettiin läpimädäksi, Jaana kertoo.
Pari tuttavaa teki sisällä kaikki purkutyöt, hoiti keittiön uudistuksen ja rakensi lisäksi mökille tilavan terassin. Terassi rakennettiin järven puolelle jo ensimmäisenä keväänä, jotta Jaana lapsineen pääsi nauttimaan mökkielämästä heti. Kaikki sisäpinnat Jaana maalasi itse.
Lisää tekijöitä löytyi työllistämisprojektista, jonka porukka rakensi biokäymälän ja maalasi talon sekä entisen pesutuvan, josta tuli kesäkeittiö. Pesutupana oli toiminut osin kierrätetyistä ikkunanpokista rakennettu vaja, jossa oli iso muuripata ja pulsaattoripesukone. Rakennus tyhjennettiin ja siitä tehtiin kesäkeittiö, jonka katolla on nyt tontin ainoa aurinkopaneeli. Sen avulla latautuvat puhelimet ja kylmälaukut.
Verkkovirtaa tai juoksevaa vettä mökissä ei ollut eikä ole vieläkään. Aggregaatti otetaan apuun, jos täytyy imuroida.
– Sähköistys olisi maksanut maltaita, jo pelkkä liittymä 5000 euroa. Hyvin on pärjätty näinkin. Keittiössä on kaasuliesi, ja kaasujääkaapin hankintaa harkitsen, Jaana sanoo.
Tuvassa palvelee erikoinen uunin ja minihellan yhdistelmä, jonka taitava paikallinen muurari uudisti. Nyt se seisoo tuvan kauniina keskuksena ja muistuttaa rajantakaisen Vienan tupien pystyuuneja.
– En ole missään muualla tuollaista nähnyt!
Mökkiin pääsyä odotellessaan Jaana kunnosti ja kunnostutti perintöhuonekalujaan, kolusi kirpputoreja ja piti silmällä roskalavoja. Tuvassa kaikki on vanhaa tai kierrätettyä.
– Pelastin roskalavalta pikkutuolin, joka on varmaan yli sata vuotta vanha. Se entisöitiin perusteellisesti ja on nyt tuvan kaunistus.
1950-luvun keinutuoli on kuulunut Jaanan äidille, jonka perua on myös makuuhuoneen pieni kukkataulu.
– Äitini sai sen lahjaksi Kuhmon entiseltä apteekkariperheeltä, kun hän oli eläkepäivinään heidän apulaisenaan Heinolassa.
Mökin ostossa tupaan jäi paljon edellisen omistajan tavaraa, mutta niistä vain vanha urkuharmoni sai jäädä. Sen hieman epävireinen sointi saa aika ajoin toimia säestäjänä lauluille ja tanssille.
– En halua tänne rihkamaa vaan aitoa ja hyvää. Pienesineet ja koristeet ovat valtaosin itse tekemiäni.
Pihassa ja mökillä näkyy sekin, että Jaana on ahkera kansalaisopiston ja harrasteryhmien jäsen. Hän valaa koristeita betonista, työstää lasia ja savea, vääntää rautaa, kutoo, neuloo ja ompelee. Itse muotoiltu keraaminen maljakko terassin pöydällä on täynnä valkoisia ruusuja.
Pihalla on jokunen ruukkuihin istutettu kukka, mutta muuten tontti saa olla luonnontilassa. Kunttamaassa kanervien lomassa luikertelee neulaspolkuja, joiden seassa tököttää muutamia harjaterästankoihin askarreltuja kuihtumattomia ruusuja ja tulppaaneja.
Puita Jaana on harventanut ja karsinut runsaasti, koska hänestä avaraa järvimaisemaa ei saa peittää millään. Jaana jaksaa katsella veden liikkeitä terassilta tai keinutuolista tuntikausia. Vastarannalle on matkaa ainakin kymmenen kilometriä, joten sumuisella säällä voi kuvitella olevansa meren äärellä.
– Ennen tämän mökin hankkimista olin salaa haaveillut paikasta, joka muistuttaisi lapsuudenkesiäni: hiekkarantaa, jossa aurinko paistoi koko päivän, vettä oli silmänkantamattomiin ja taivaallinen rauha kaukana pääteistä. Ja sellaisenhan minä sain.
