Vanhan kaupungin sydämessä, mukulakivikadun varrella on yli satavuotias talo. Vihreän kaupunkitalon pihaan kätkeytyy tunnelmallinen ruusupiha, kuin tuulahdus Ranskasta.

Jaakko Jauhiaisen ja Outi-Maria Liedes-Jauhiaisen kakkoskodin piha Kristiinankaupungissa on rakennettu tarkan symmetrisesti sommitelluksi muotopuutarhaksi. Pihan kukinta alkaa huhtikuussa ja päättyy vasta loka-marraskuussa, kun muutamat yöpakkaset ovat jo takana.

Toinen toisensa jälkeen kukkaan puhkeavat muhkeat David Austin -ruusut, joiden rinnalla kukkivat erilaiset pionit ja perinneperennat sekä yksivuotiset daaliat.

Ranskassa kymmeniä kesiä viettäneen perheen naiset, Outi-Maria ja kaksi aikuista tytärtä, kutsuvat Jaakon vaalimaa puutarhaa hellästi mini-Versailles’ksi. Vaikutelma syntyy muotopuutarhan rajauksista sekä kasvien runsaudesta. Oman lisänsä runsauteen tuovat ruusulajikkeet, jotka ovat remontoivia eli uusivat jatkuvasti kukintaansa.

– Kun haluan kukkia, niitä on aina paljon. Parhaimmillaan tässä on tuhat kukkaa tai nuppua, kun kaikki kukkivat samaan aikaan, puutarhanhoitoon viime vuosina syvällisesti perehtynyt Jaakko kertoo.

Läpi kesän kukkivat David Austin -ruusut valikoituivat puutarhaan, koska niissä eriväristen remontoivien ruusujen valikoima on laaja.

– Ruusuja on hauska seurata. Sama ruusunkukka on ihan erilainen joka vaiheessa: nuppuisena, avautuneena ja ylikukkineena.

Kaikki David Austin -ruusut ovat kiitollisia hoidettavia, kun niitä leikkaa riittävästi ja poistaa ylikukkineet haarat edellisen kasvupisteen yläpuolelle. Esimerkiksi ’Wollerton Old Hall’ tekee riittävästi leikattuna valtavan suuria kukkia.

– Mitä enemmän ruusuja leikkaa, sitä suurempia kukkia ne tekevät, Jaakko sanoo.

Vaikka kaikkien David Austin -ruusujen suositusleveysaste ei osu Pohjanmaan rannikon eteläosassa sijaitsevaan Kristiinankaupunkiin, pääkaupunkiseudulta muun muassa Muhevaiselta ja Plantagenista hankitut lajikkeet ovat selvinneet hyvin.

Etelään avautuva piha on suojainen.

– Pihassamme on suotuisa pienilmasto. Kun huhtikuussa on 13 astetta muualla, tässä voi jo istua ilman paitaa, Jaakko kuvailee.

Ennen ruusuja kukkaan ehtivät sinivuokot, lähes tuhat helmihyasinttia ja tulppaanit, nekin kaariin istutettuina. Kesäkuussa avautuu myös pioneja.

Pihassa millään kasvilla ei ole sattumanvaraista paikkaa. Jopa värit on mietitty tarkasti. Esimerkiksi molemmissa päissä pihaa kasvaa tummanpunaisia ’Munstead Wood’ -ruusuja ja niiden vieressä vaaleanpunaisia ’Sarah Bernhardt’ -kiinanpioneja.

– Silloin kun minulla on aikaa, istutan sävyihin sopivia daalioita vielä vierelle, Jaakko kertoo.

Tarkkaa työtä on tehty myös pihan kaadoilla ja salaojituksella. Jos tulee kaatosade tai ukkosmyrsky, runsaskin vesi poistuu pihasta nopeasti.

– Mikään puutarha ei pidä liiasta vedestä, eivät ruusutkaan. Erityisesti pionit ovat herkkiä juurilla seisovalle vedelle. Kristiinankaupunki on hyvä paikka puutarhalle, koska täällä ei sada niin paljon kuin sisämaassa.

Jauhiaiset hakivat ensin vapaa-ajan paikkaa Etelä-Suomesta, mutta pian Pohjanmaan rannikon idylliset puukaupungit alkoivat kiinnostaa heitä. Kun mökki- ja asuntoilmoitusten joukosta tulivat esiin keskellä historiallista keskustaa sijaitsevan talon rakennuspiirustukset, oli pakko lähteä tutustumaan kaupunkiin.

– Vuodelle 1912 päivätyt piirustukset olivat kuin vanha akvarelli, Outi kertoo.

Talo oli terve ja kehityskelpoinen, ja vaikka puutarhaa ei ollut, paikka sulatti kummankin sydämet.

Talo ostettiin vuoden 2008 lopulla. Seuraavana vuonna alkoi korjaus. Talon rakennustöiden lomassa puutarha alkoi hahmottua mielessä, ja lopulta Jaakko teki sille tarkat piirustukset.

Vanhan kuparipannutehtaan vierellä sijaitsevaan citypihaan selkeät rajaukset sopivat hyvin. Symmetrian idea lähti kehittymään talon keskimmäisestä sisäänkäynnistä, joka palautettiin paikoilleen.

Suunnitelmaan on merkitty kaikki kasvit valmiiksi. Toiveena oli jatkuvasti kukkivan pihan lisäksi tilava patio.

– Meillä on usein vieraita, teemme ruokaa, ja pitää mahtua syömään, Jaakko sanoo.

Pariskunnalla on selvä työnjako. Leikkokukkia rakastava Outi-Maria saa usein kimpun puutarhan väriloistoa taloon sisälle.

– Minun ei tarvitse kuin katsoa, että talossa on riittävästi maljakoita. Ja kun on tuuleton heinäkuun aamu, lämmin kesäpäivä alkamassa, on ihanaa mennä pihalle. Tuoksu on lumoava ja tunnelma upea. Kaupungin keskellä on täysin hiljaista, Outi-Maria sanoo.

Ruusujen leikkaaminen on taitolaji, jonka Jaakko on oppinut vuosien myötä. Keväällä hän leikkaa ruusut alas, ja jatkuva kukinta vaatii sen, että kesällä niitä leikataan säännöllisesti.

Leikkaaminen ei ole vaikeaa, mutta sen, mistä kohdasta leikata, tietää kunkin lajikkeen kohdalla vasta kokeilemalla.

– Tällaisessa puutarhassa ei ole mitään, mitä tavallinen ihminen ei oppisi.

Nykyisin Helsingin keskustassa asuville Jauhiaisille Kristiinankaupunki on latautumispaikka, jonne lähdetään aina kun on mahdollista. Puutarhaakaan ei voi kasvukaudella jättää pitkäksi aikaa yksin.

Viikonloppu alkaa siitä, kun pariskunta hyppää autoon Helsingissä ja suuntaa kohti Pohjanmaata. Outi-Marialle lopullinen rentoutuminen tapahtuu kaupunkiin ajaessa.

Maantie laskeutuu korkealta mäeltä kohti Kaupunginlahden ylittävää siltaa, ja kaunis puukaupunki putkahtaa esiin mutkan takaa.

– Silloin hengitän syvään, ja tulee oikeasti ihan fyysisesti helpottunut olo, Outi-Maria sanoo.