Avotakka

Irenelle sisustaminen on leikkiä: ”Jo lapsena ajattelin, että oman kotini sisustan aikuisen lapsen kodiksi"

Irenelle sisustaminen on leikkiä: ”Jo lapsena ajattelin, että oman kotini sisustan aikuisen lapsen kodiksi"
Irene Schalin on romantikko, joka näkee kauneutta kaikkialla. Ensimmäisen oman kodin sisustuksessa pääosassa ovat värit ja hauskuus. "En suunnittele vaan annan sisustuksen muodostua sattumanvaraisesti ja luonnollisesti."
Julkaistu 17.6.2019

Moni olisi kääntynyt kannoillaan. Muovimatto, aikansa elänyt keittiö, pieni vessa, puutteelliset säilytystilat ja alituiseen palavat sulakkeet. Mitä vielä, Irene Schalin päätti keskittyä asunnon positiivisiin puoliin, eikä se ollut edes vaikeaa. Niinpä hän neljä vuotta sitten muutti tähän vuosisadan alun palvelijanasuntoon aivan Helsingin keskustassa.

Vuokrakaksion 38 neliön koko ei ollut nuorelle naiselle ongelma, sillä kodin sijainti kompensoi asian. Leikkisä ja värikylläinen koti peilaa hyvin muotikoordinaattorina työskentelevää asukastaan.

Irenen mielestä kaikilla kodeilla on persoonallisuus. Hänen omansa on lämminsydäminen, iloinen, leikkisä, vanha ja viisas. Viherkasvit, kuten kentiapalmu, kilpipiileat ja sutipuu, viihtyvät tässä valoisassa kodissa. Petivaatteet ovat H&M Homesta.
Irene piilotti ikävän maitolasiovisen kaapiston vanhoilla verhoilla. True Decadencen iltapukua hän käytti Suomen satavuotisjuhlissa.
Muotialan ihmisen kodissa värit saavat hehkua ja vaatteet näkyä. Taulu on omaa tekoa, sillä Irene rentoutuu maalaamalla. Vaaleanpunainen sohva on Ikeasta.

Irenelle on tärkeää, että kodissa on hyvä energia ja että hänen viherkasvinsa viihtyvät. Hän ei halua pakottaa asioita kotona tiettyyn trendimuottiin vaan pitää mieluummin luonnollisuudesta ja sattumanvaraisuudesta. Tavaroilla pitää olla vähintään kaksi funktiota – jos kolme, aina parempi. Olennaista ovat esteettisyys, toimivuus ja merkityksellisyys, mutta ei ole niin tärkeää, missä järjestyksessä.

Taiteellinen Irene rakastaa värejä ja oleskelee kotona luonnonvalossa niin usein kuin mahdollista. Illan tullen hän sytyttää kynttilät, kokkailee kavereilleen pikkukeittiössään ja kuuntelee Angus & Julia Stonea.

Miellyttävä lisä kaksioon on ”salainen terassi”, jonne hän sujahtaa lukemaan kirjaa aurinkoisina aamuina. Kompelöimmille vieraille sinne pääsy saattaa olla haaste, sillä kulku salaiselle terassille vie tiskipöydän päältä ja keittiön ikkunan läpi.

Leopardituoli on joululahja äidiltä. Kylmähuone toimii vaatteiden tuuletuspaikkana. Kimono on Klaus Haapaniemen.
Kun tilaa on niukasti, voi pienen laskutason tehdä ruuvaamalla kapean hyllyn vaikka välioveen.
Minna Parikan kengät toimivat myös värikkäinä sisustuselementteinä.
Hauska kynttilänjalka on isovanhempien vanha. Se on ollut veneessä käytössä: kynttilä keinuu ja pysyy aina pystyasennossa. Vaasi, Marimekko.

Koti on minulle...

paikka, jossa saan toteuttaa vapaasti itseäni. Siellä saan unohtaa hetkeksi ulkopuolisen maailman ja keskittyä tekemään sitä, mitä haluan. Kodin tasapainoinen energia on minulle tärkeää. Hyvän hengen luomiseen täytän ikkunalautani viherkasveilla ja asettelen huonekaluni tiettyyn järjestykseen. Sovellan äidiltä saamiani feng shui ­oppeja ja omaa sisustusfilosofiaani kotini järjestykseen.

Kotini on erityinen...

koska tämä on ensimmäinen oma kotini. Asuin tässä aluksi alivuokralaisena. Kolme kuukautta toisen ihmisen huonekaluissa tuntui ikuisuudelta, kunnes minusta tuli päävuokralainen ja pääsin toteuttamaan omaa järjestystäni. Alkuun pidin asuntoa melko tyhjillään, koska halusin kuulostella sen henkeä ja oppia sen mittasuhteita. Pikkuhiljaa minimalistinen tyyli muuttui runsaammaksi ja asunto täyttyi kierrätetyistä kalusteista ja minun näköisestäni pikkutavarasta. Samalla vuokrahuoneisto alkoi tuntua enemmän minun kodiltani.

Vanhan kaappisyvennyksen voi muokata ovet poistamalla sieväksi avohyllyköksi kauniille astioille ja purkeille.
Irenen täti työskenteli arkkitehti Juha Leiviskälle, jonka Myyrmäen kirkkoon suunnittelemista valaisimista yksi koristaa nyt Irenen keittiötä. Roskalavalta löydetyt tikkaat ovat käytössä päivittäin, sillä suurin osa asunnon säilytystilassa sijaitsee yläilmoissa. Rakas, vanha sivupöytä on isoisän valmistama.
Keittiön ja olohuoneen ikkunalaudoilla on nätisti niputettuna uusia pistokkaita. Kilpipiilean alut ovat kirpputoriostos. Kori on Granitista vuosien takaa.

Sisustan...

leikkisästi. Jo lapsena ajattelin, että kun pääsen omaan kotiin, sisustan sen ”aikuisen lapsen kodiksi” ihanilla väreillä ja hauskoilla jutuilla. En suunnittele vaan annan sisustuksen muodostua sattumanvaraisesti ja luonnollisesti. Joskus tuntuu, etteivät hankitut tavarat aluksi sovi toisiinsa, mutta kun niitä hetken katselee, silmä tottuu. Hankin kotiin vain sellaisia asioita, joilla on minulle jokin syvempi merkitys.

Luon uusia tunnelmia...

väreillä, viherkasveilla ja matoilla. En pidä lattiastani ja siksi haluan koristella sen matoilla. Lapsena katsoin äitini kanssa tv:stä Tilaa ja muita sisustusohjelmia. Mamman kanssa jo lapsuudenkodissa vaihdoimme huonekalujen paikkoja ja sesongeittain mattoja. Nämä ja monet muut sisustamiseen liittyvät asiat olen saanut inspiraationa kotoani ja luonnollisesti jatkan perinnettä. Työskentelen muotialalla, mikä varmasti tuo myös oman säväyksensä sisustukseeni.

Rakastan...

viherkasveja. Oppi niiden hoitamiseen on niin ikään lapsuudenkodistani. Olen saanut kasveja vanhemmiltani, ja pistokkaita olen hankkinut kirpputoreilta ja saanut kavereilta lahjaksi. Minusta on inspiroivaa hakea kullekin kasville ihanteellinen ikkunalautapaikka. Kokeilemalla ja siirtelemällä löytyy aina paras.

Romantikoksi tunnustautuva Irene Schalin näkee kauneutta kaikkialla. Kotona sitä hänelle on luonnollisuus, erilaisuus ja sattumanvaraisuus. Seinällä on omia maalauksia ja metalliverkko roskalavalta.
Irene odotti kolmisen kuukautta Ikean Sinnerlig-malliston korkkipöytää ja penkkiä. Kartellin Ghost-tuoli oli ensimmäinen designostos seitsemän vuotta sitten. Värinokkosen pistokas kasvoi puolessa vuodessa puskaksi. Etualan palmuvehkat selviävät vähälläkin valolla.

Minua inspiroi...

rakkaiden ihmisten kanssa oleskelu, maalaaminen, taidenäyttelyissä käyminen, viherkasvit, ravintolaillalliset ja saaristo.

Kun minulla on ylimääräistä aikaa...

keitän Wienerwaltzer-kahvia ja laitan taustalle soimaan tunnelmallista musiikkia. Jos aurinko paistaa, kömmin keittiön ikkunasta katolle, salaiseen paikkaani lukemaan kirjaa. Joskus maalaan rentoutuakseni. Muutaman tauluni olen ripustanut kotini seinille.

Mukavimmat hetket kotona...

ovat viikonloppubrunssit rakkaiden ihmisten kesken. Täydellisen kattobrunssin luon tuoreilla herkuilla ja itse jauhetulla kahvilla. Brunssi maistuu parhaalta ulkona, jonne levitämme keltaisen ison viltin ja paljon tyynyjä pehmukkeeksi.

Haaveilen...

että tulevaisuudessa omistan kodin, jossa on valkoinen lankkulattia. Valkoiselle puulattialle voisin asetella melkein minkä tahansa maton, eikä se koskaan näyttäisi tunkkaiselta. Tulevaisuuden modernissa keittiössäni olisi tilaa valmistaa ihania ruokia koko kaveriporukalleni. Unelmakodissani olisi myös aina tilaa valkoiselle Artekin pyöreälle klassikkopöydälle ja rönsyilevälle viljelylaatikolle.

Irenen mielestä tavaroilla pitää olla vähintään kaksi funktiota – jos kolme, aina parempi.
Irenen vuokrakaksio sijaitsee vuonna 1910 valmistuneessa kivitalossa Helsingin Lönnrotinkadulla. Yli satavuotiaan kivitalon katolla on Irenen salainen terassi.
2 kommenttia