Etelä-Amerikasta kotoisin olevasta inkaliljasta on jalostettu niin monia lajikkeita, että niistä on vaikea valita suosikkiaan. Kukkien väriskaala on häkellyttävä aina kermanvaaleasta tummaan purppuraan ja syvästä oranssista siniliilaan. Terälehtien tyvellä on usein tummempia, kevyitä siveltimenvetoja muistuttavia täpliä ja juovia.

Nimensä loppuosasta huolimatta inkaliljat eivät kuulu varsinaisiin liljakasveihin (Liliaceae), vaan omaan inkaliljakasvien (Alstroemeriaceae) heimoonsa. Kukkakauppojen leikkovalikoimasta löytyviä korkeavartisia jaloinkaliljoja kutsutaan usein juuri tieteellisestä nimestä johdetulla alströmeria-nimellä. Kimppujen ohella eksoottisen oloiset inkaliljat sopivat mainiosti ruukussa kasvatettavaksi, jolloin niistä on monivuotista iloa. Näitä matalakasvuisiksi jalostettuja ruukkukasveja sanotaan toisinaan prinsessaliljoiksi.

Inkaliljaa myydään keväisin niin mukuloina kuin valmiina taimina, mutta sitä voi olla hieman hankala löytää.

Aloita mukuloiden esikasvatus huhtikuun alkupuolella, ja herättele ne kevääseen varovaisella kastelulla. Yhdelle taimelle riittää noin 15 sentin suuruinen ruukku. Matalavartiset inkaliljat ovat omiaan ulkoruukkuihin, parvekelaatikoihin tai amppeleihin, ja kasvualustaksi käy kesäkukille sopiva multa. Kasvupaikan on hyvä olla valoisa, mutta suojassa paahteelta, sillä etenkään juuristo ei siedä kuumuutta. Aloita kuukauden kuluttua istutuksesta säännöllinen lannoitus, jonka turvin kukkia avautuu uutterasti syksyyn saakka. Kuihtuneiden kukkien poisto lisää kukkimisintoa.

Inkaliljoja voi kasvattaa myös siemenistä. Itämisen varmistamiseksi siemenille kannattaa tehdä lämpö-kylmäkäsittely. Sekoita siemenet pienessä rasiassa tai avonaisessa muovipussissa kosteaan hiekkaan, ja säilytä seosta ensin kolme viikkoa huoneenlämmössä noin 20 asteessa. Siirrä sen jälkeen pussi kolmeksi viikoksi noin viiden asteen lämpötilaan esimerkiksi jääkaappiin. Ota sitten hiekka-siemenseos huoneenlämpöön ja kylvä normaalisti.

Inkalilja kestää orvokin tapaan hiukan kylmää. Talveen valmistamiseksi lannoitus kannattaa kuitenkin lopettaa kasvukauden lopun lähetessä. Jos halla ehtii puraista versoja, leikkaa ne kokonaan poikki ja siirrä ruukku viimeistään tässä vaiheessa suojaan pakkaselta.

Talveta turpeat mukulat daalioiden juurakoiden tapaan viileässä tilassa tai kellarissa esimerkiksi kuivassa hiekassa. Voit myös nostaa ruukun sellaisenaan talvivarastoon. Varmista kuitenkin, että multa ei ole kovin kosteaa, sillä märkyys mädättää mukulat helposti. Olosuhteiden mukaan mukulat pärjäävät talvikauden joko täysin ilman kastelua tai muutamalla lirauksella vettä. jos viileää varastotilaa ei ole, talvetus voi onnistua myös viileähkössä huoneessa. Voit jakaa kookkaiksi kasvaneet juurakot puoliksi keväisin parin-kolmen vuoden välein.