Kuin juhliin suunniteltu, ja onkin! Inspiroivista resepteistään tunnetut Leena ja Iman remontoivat 80-luvun kerrostalokodin illalliskutsut mielessään

Muutto Helsingin keskustasta ­Taka-Töölöön kolme vuotta sitten ei ollut Leena Ahokkaan, 33, ja Iman Gharagozlun, 47, yhteinen haave. Iman oli vannoutunut keskusta-asuja, ja häntä arvelutti muutto kauemmaksi palveluista ja meren ääreltä. Leena tunsi taas aluetta entuudestaan ja piti pintansa. Hän bongasi varteenotettavan ehdokkaan myynti-ilmoituksista ja suostutteli Imanin asuntonäyttöön.

Perillä odotti 79 neliön kerrostalokolmio vuonna 1989 valmistuneessa talossa. Ensivaikutelma ei ihastuttanut kumpaakaan.

Leena Ahokas ja Iman Gharagozlu naut­tivat kotitalon sisä­pihasta, joka on kuin olohuone ulkona. Käsintehdyt My mother is a biker -merkkiset lieri­hatut ovat tuliainen Firenzestä.

Ruokapöytä on Leenan ylioppilasjuhliin ostettu lisäpöytä, kun vieraita tuli suunniteltua enemmän. Pariskunnan luottokukkakauppa on Kampin kukka, jossa Iman kosi Leenaa. Monet astiat ovat vintagea.

Asunto oli huonossa kunnossa. Millaisia mahdollisuuksia siitä paljastui?

Iman: Edellinen asukas oli asunut huoneistossa rakennuksen valmistumisesta lähtien, eikä hän ollut tehnyt siellä remppaa. Leena ihastui kuitenkin koko kämpän levyiseen parvekkeeseen ja sieltä avautuvaan näkymään vehreällä sisäpihalle. Minuun taas vetosi selkeä, läpitalon pohja.

Leena ajatteli, että kun muut näkisivät ihanan sisäpihan, asunto menisi sen kunnosta huolimatta nopeasti kaupaksi. Asuntomarkkinat kävivät kuumina, joten päätimme tehdä ”ota tai jätä” -tarjouksen, joka oli voimassa vain 24 tuntia. Yllätykseksemme se meni läpi. Ensireaktiomme oli kuitenkin: Apua, halusimmeko tätä todella?

Teitte remonttia. Mistä tuli sisustuksen kantava idea?

Leena: Iman on opiskellut arkkitehtuuria ja ymmärsi, mitä tilasta voisi saada irti. Hän ryhtyi hommiin isäni kanssa, ja yhdessä he kaatoivat turhat väliseinät ja purkivat vanhat kaapit. Sen jälkeen suunnittelimme kodin sisustuksen sen mukaan, että tykkäämme tehdä ruokaa ja järjestää ystävillemme juhlia ja illallisia. Yleensä keittiö ja olohuone sijaitsevat vanhoissa taloissa erillään, ja näin oli meilläkin. Silloin kuitenkin keittiössä kokkaava emäntä tai isäntä menettää puolet hauskanpidosta. Siksi päädyimme yhdistämään tilat toisiinsa. Näin on vieraillakin kivempaa.

Iman ja Leena suosivat kasvisruokia, ja menu sisältää usein paljon pieniä erilaisia annoksia. Iman kaataa alkuvehnää säilytyspurkkiin. Sitä käytetään salaatteihin ja keittoihin. Iranissa siitä tehdään mämmiä.

Keittiön saareke toimii kätevästi ruokien viimeis­telyssä. Juhlissa sen ympärille on myös kiva kokoon­tua ystävien kanssa. Päätyseinällä on mökiltä löytynyt vanha tupakka­­­­tehtaan mainosjuliste, jota on aikoinaan ­käytetty seinien välissä eristeenä. Kattovalaisimet ovat Ferm ­Livingistä.

Valkoinen keittiö on Kvikin. Kun ruoat ovat avohyllyillä näkyvillä, se rohkaisee kokeilemaan ja syntyy mielenkiintoisempia ruokia, pariskunta sanoo. Heidän ideoitaan löytyy Instagramista @imanjaleenasafkaa.

Purkeissa on Imanin tekemiä säilykkeitä: suolasitruunaa, ­kuivattua limeä sekä etikkaliemeen säilöttyä valkosipulia, ­raparperia, kurkkua, chiliä ja porkkanaa.

Onko teillä nyt unelmienne keittiö?

Leena: Ei ihan vielä, mutta aika lähellä. Kun olimme muuttamassa, meillä oli vain pari viikkoa aikaa tilata uusi keittiö. Valitsimme silloin parhaan mahdollisen vaihtoehdon, joka sopi budjettiimme ja tilaan. Jos nyt tekisimme saman uudelleen, uhraisimme enemmän aikaa esimerkiksi kierrätyksen suunnitteluun. Myös kuumuutta kestävä taso olisi kätevä. Meillä ei ole lainkaan yläkaappeja, jolloin kaikki tarvittava on näkösällä hyllyillä. Näin on myös ammattikeittiöissä, ja siitä aiomme pitää kiinni myös jatkossa. Koska teemme työksemme ruokaa, haaveilemme kuitenkin aina unelmiemme jättikeittiöstä.

Miten eroatte sisustajina toisistanne?

Iman: Minä olen valinnoissaan vähemmän rönsyilevä ja etenen rajaamalla vaihtoehtoja pois. Leena sen sijaan voi palata jälkeenpäin jo kertaalleen hylättyihin vaihtoehtoihin. Se taas sekoittaa minun pääni. Kun Leenalla oli vaikeuksia valita maalien sävyjä, menimme yhdessä Bauhausiin. Siellä hän sai eteensä viisi eri sävyä jokaisesta haluamastaan väristä, joista piti karsia yksi kerrallaan pois. Esimerkiksi oikean valkoisen sävyn löytyminen lattiaan tuotti päänvaivaa, mutta paineista huolimatta oikea sävy löytyi. Keittiön seinän maalasin munakoison sävyiseksi, ja Leena inhosi sitä aluksi: se näytti mustalta tai jossakin valossa ruskealta. Hän sulatteli asiaa kuitenkin pari viikkoa ja sanoi sen jälkeen, että se saa jäädä. Iltaisin, kun aurinko paistaa, siinä on tosi kaunis liilan sävy.

Lähes kaikki esineet on ostettu käytettyinä, paitsi Hakolan sohva. Se sopii yhteen Yrjö Kukkapuron vanhojen Saturnus-­tuolien kanssa. Tyynyt ovat Klaus Haapa­niemen mallistosta, ja ne olivat aiemmin ystävän ravintolassa. Hyllyn yläpuolella on Imanin tekemä kasvokuva hänen isästään. Vieressä on Pauli Vuorisalon maalauksia.

Juomalasikokoelmasta löytyy jokaiselle juomalle oma lasinsa. Vain aromilasi puuttuu. Kalanmuotoiset pullot ovat neuvostoaikaisia karahveja. Senkki on löytö antiikkiliikkeestä Salosta.

Eteinen oli alun perin erotettu seinällä olohuoneesta, ja se oli iso pimeä halli. Nyt tilanjakajana toimii Leenan ideoima kevytrakenteinen seinäke, joka päästää läpi valoa. Juliste on Antti Kalevin Samujille suunnittelema. Hakolan rahin alla on marokkolainen matto Koolmatista. Lattiavalaisin on löytö Facebookin kierrätysryhmästä.

Mitä kohtaa ette kotonanne näytä muille?

Leena: Yleensä vieraat eivät pääse työhuoneeseemme, koska säilytämme siellä erilaisiin yhteistyökumppanuuksiimme liittyviä tavaroita. Muuten meillä on aika avoin koti. Tosin Imanilla on jossain oma keksipiilo.

Mitä opitte remontoinnista?

Iman: Olemme edelleen sitä mieltä, että lattian maalaaminen valkoiseksi oli oikea valinta, mutta jätimme kuivausajan liian lyhyeksi. Se olisi ollut ohjeiden mukaan kaksi viikkoa, mutta me muutimme sisään jo viiden päivän kuluttua. Nyt maali irtoilee, vaikka sen pitäisi olla iskunkestävä.

Muuten kannattaa mieluummin toteuttaa juttuja ja korjata pienet virheet jälkeenpäin kuin jättää asioita virheiden pelossa tekemättä. Toisaalta kaikki kannattaa myös tehdä kerralla valmiiksi.

Työhuoneessa on ruoka­kirjasto. Suomalaisiin lempiruoka­kirjailijoihin lukeutuu esimerkiksi Saku Tuominen. Taulu on Victoria von ­Knorringin. Matto on Vallila Interiorista.

Klassisen musiikin levy­kokoelma tuli kaapin mukana kaupan päällisenä.

Parveke on Imanin ja Leenan suosikkipaikka kotona. Puulaatikot ovat tulevan sohvan runko. Niiden alla on runsaasti säilytystilaa puutarhatarvikkeille. Päätyseinällä roikkuu Marokosta tuotu olkihattu.

Oma keittiöpuutarha syntyi pienellä vaivalla parvekkeelle. Siellä kasvaa muun muassa erilaisia basilikoita, Marokon minttua, ­salviaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia ja laventelia.

Mitä koti merkitsee teille?

Leena: Olimme jonkin aikaa sitten matkalla ­Italiassa ja mietimme vakavasti sinne muuttamista. Mutta kun palasimme Suomeen, tuntui ihanalta olla takaisin kotona. Tämä on meille rauhoittumissatama, ja aina kun meille tulee luontoa ikävä, menemme pihalle tai parvekkeelle.