Avotakka

Keräilyhai Iivari Viilomaa Sohvaryhmä-podcastissa: "Parhaat kirpputorilöydöt tehdään arkipäivinä"

Keräilyhai Iivari Viilomaa Sohvaryhmä-podcastissa: "Parhaat kirpputorilöydöt tehdään arkipäivinä"
Kirpputorilla on vaikea löytää aarteita, jos niitä ei tunnista. Keräilijä Iivari Viilomaa on tehnyt parhaat löytönsä yllättävistä paikoista. Hän pitää Instagramissa vintageaiheista Finvint-tiliä. Hänen neuvonsa on: opiskele vanhoja tavaroita vaikka somessa ja metsästä muulloin kuin muut.
Julkaistu: 13.8.2021

Viehätytkö vanhoista astioista, joilla on historia? Tuleeko jostakin kiposta lämmin olo, koska se on kuulunut jollekin tärkeälle? Astiat eivät ole vain astioita, vaan ne kantavat mukanaan muistoja ja merkityksiä. Lapsuudesta tuttu lasi voi tuoda elävästi mieleen kesän ja mummon marjamehun. Minkä värisestä lasista vesi maistuu parhaimmalta? Entä paljastaako astiasto tyylisi ja arvostuksesi?

Kolmannen kauden ensimmäisessä jaksossa Sohvaryhmä vierailee Helsingin Designmuseossa Iittala – Kaleidoscope -näyttelyssä ja hurmaantuu vanhoista astioista seuranaan keräilijä Iivari Viilomaa.

Kuuntele Sohvaryhmä-podcastin Iivari Viilomaa -jakso:

Iivari, mistä alkoi kiinnostuksesi vintageastioihin?

Varmasti lapsuudenkodilla on ollut vaikutusta. Äitini työskenteli yli 30 vuotta Riihimäen lasimuseossa, ja sitä kautta olen saanut paljon tietoa. Omaan luonteeseeni kuuluu saalistusvietti: olen harrastanut kalastusta yli 20 vuotta, ja rinnastan kirpputoreilla metsästyksen siihen. Kummassakaan ei koskaan tiedä, mitä saa.

Ennen keräilyn aloittamista en osannut arvostaa designia sinällään. Olen ammatiltani puuseppä, ja työni myötä olen kiinnostunut muotoilusta. Keräilyharrastus on kasvattanut ihmisenä niin, että olen oppinut arvostamaan käsityötä ja suomalaista muotoilua, kun tietää, mikä vaiva esineisiin on nähty.

Nykyään en osta paljon mitään enää uutena, tuntuu paremmalta ostaa käytettynä. Vanhoissa astioissa kaikki kolhut, jäljet ja patina kertovat kiehtovasti niiden historiasta.

"Olen oppinut arvostamaan käsityötä ja suomalaista muotoilua, kun tietää, mikä vaiva esineisiin on nähty."

Mistä teet löytösi?

Yli 700 designesineen kokoelmastani noin 80 prosenttia olen kerännyt ihan fyysisiltä kirpputoreilta. Tykkään kierrellä ja hypistellä: siellä pääsee tarkistamaan esineiden kunnon ja löytämään aarteita. Olen pyörinyt sosiaalisessa mediassa, joten sieltä ja muista netin kauppapaikoista tulee myös ostettua. Lisäksi teen ostoksia ja vaihtokauppoja tuttujen keräilijöiden kanssa.

Neuvoisitko, miten löytöjä oikein tehdään?

Avainasia on opiskelu, että oppii tuntemaan esineitä. Vaatiihan se aikaa ja mielenkiintoa, halua opetella. Kun löydät jotain kirpputorilta, voit etsiä älypuhelimella Google-kuvahaun avulla siitä tietoa tai kysyä tutulta keräilijältä. Sosiaalinen media on hyvä tapa tutkia esineitä, ja kirjastosta löytää hyviä kirjoja aiheesta. Jokainen voi löytää sen oman tavan opiskella vintage-esineitä, ja sitä kautta niitä aarteita alkaa löytää kirpputorilta.

Viikonloput ovat huonoja kirpputoripäiviä, koska kaikki ovat silloin liikkeellä. Kannattaa mennä arkipäivisin: silloin tulee tehtyä parhaat löydöt.

Suurin osa omasta vapaa-ajastani menee kirpputoreilla kiertelyyn. Joskus tulee vaimolta vähän sanomista, kun kaikilla lomareissulla on pakko pysähtyä joka kirpparilla.

"Suurin osa omasta vapaa-ajastani menee kirpputoreilla kiertelyyn."

Onko sinulla jokin lempivuosikymmen tai -suunnittelija?

Tuo onkin vähän vaikea kysymys. Joko 30- tai 50-luku. Pidän kovasti Artekista, Alvar ja Aino Aallon funkistyylisistä kalusteista ja lasiesineistä, joista monet sijoittuvat 30–40-luvun taitteeseen.

50-luvun tiikkihuonekalut ja värillinen lasi puhuttelevat. Tuolloin Kaj Franck ja Saara Hopea tekivät paljon hienoa värilasia. Monet silloin tehdyt lasit olivat suupuhallettuja, ja niissä aistii käsityön jäljen.

Mikä on paras vintagelöytösi?

Nanny Stillin yli 50 senttiä korkea taidelasiesine Riihimäen Lasille. Se on kuin kananmuna, jolla on jalusta. Se löytyi kirpputorilta Helsingin Malmilta, heitettynä kylkiasentoon nahkasohvalle. En ollut koskaan nähnyt sellaista esinettä, jotenkin se puhutteli. Kun tutkin sitä, pohjasta erottui signeeraus Nanny Still. Sitten kädet täristen kassalle! Se maksoi muistaakseni 35 euroa. Se on uniikkityö, jonka Still oli tehnyt Tanskassa pidettyyn näyttelyyn 70-luvulla.

Alvar Aallon 30-luvun "Sandwich"-jakkaran löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Sen jalka vähän pilkotti jonkun sohvan takaa. Olin ihan, että ei ole todellista, tällainen jakkara täällä! Kun välillä tekee tällaisia löytöjä, niiden avulla jaksaa kiertää.

Kommentoi »