Tiheään asuttu pääkaupunkiseutu muuttuu nopeasti yksittäisiksi taajamiksi Lohjalle päin ajettaessa. Miljöö hivelee silmää. Läntinen Uusimaa levittyy vehmaana ikiaikaisessa kylämaisemassa laiskasti polveilevien maanteiden laidoilla.

Satoja vuosia viljeltyjen peltojen keskellä näköpiiriin astuu Saukkolan kylän laitamilla sijaitseva Hyrsylän koulu. Vuosina 1905 rakennettu ja 1923 laajennettu puukoulu ehti seistä muutaman vuoden tyhjänä, kunnes se kiinnitti asumisen tapoja mylläävän arkkitehdin Pedro Aibéon huomion.

Portugalilainen arkkitehti ja rakennusinsinööri oli ehtinyt asua Suomessa jo muutaman vuoden ja hankkia kokemusta asuntomarkkinoilta. Hän oli kiinnostunut käytöstä poistetuista rakennuksista, ja Hyrsylän monumentti sopi hänen suunnitelmiinsa hyvin.

Vuonna 2017 hän jätti ostotarjouksensa Lohjan kaupungille ja veti pisimmän korren.

Aibéolla oli riittävästi pääomaa ison koulun ylläpitoon mutta myös poikkeukselliset suunnitelmat tuleville vuosille. Ne vakuuttivat kunnan päättäjät. Aibéon, 40, ajatukset olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan mullistavat: hän muuttaisi Hyrsylän koulun neliöt yhteisölliseksi asumis- ja työskentelytilaksi ja hyödyntäisi konseptissaan pelillisyyttä.

Sellaista ei ollut ennen nähty Saukkolassa eikä koko Suomessa.

Mutta miten Portugalin Portosta maailmalle lähtenyt sinkkumies elävöittäisi tyhjenevää suomalaista maaseutua, kun se ei tahdo onnistua täkäläisiltäkään?

Siihen koulun uudella omistajalla on kutkuttava vastaus: hän hyödyntää Hyrsylässä oman ajattelunsa kulmakiveä, ”arkkitehtonista demokratiaa”.

Ennen kuin valaistaan monimutkaiselta kuulostavaa sanaparia, annetaan isännän ensin esitellä niin huoneitaan kuin aikeitaankin.

Kesällä 2020 Hyrsylän koulun sisätilat muistuttavat gruyèrejuustoa. Vertaus on Aibéon oma, ja se huvittaa häntä. Luonnonmukaisiin materiaaleihin ja rakennusmenetelmiin erikoistunut The Natural Building Company on porannut pieniä reikiä seiniin ja lattioihin selvittääkseen, mitä oman aikansa määräysten mukaisesti valmistetut rakenteet pitävät sisällään. Tulokset kiinnostavat erityisesti Lohjan kaupungin viranomaisia mutta myös Aibéota.

Vajaan tuhannen neliön ja neljän sisäänkäynnin kiinteistöstä löytyy valtavasti selvitettävää.

On tutkittava seinissä käytettyä eristystä ja mietittävä, miten seinät aiotaan eristää vastaisuudessa. On pohdittava, mitä sähköjärjestelmille ja putkistolle pitää tehdä.

Seinien taakse on kätkeytynyt muun muassa vanhoja sanoma- ja aikakauslehtiä. Erityistä hilpeyttä Aibéossa herätti vuodelta 1914 peräisin ollut propagandalehtinen, jonka mukaan kaikki tanssi on pahasta paitsi kansantanssi. Aibéo on nimittäin paitsi tekniikan asiantuntija myös taiteisiin kallellaan. Hän soittaa akustista kitaraa Homebound-nimisessä bändissä ja on perustanut myös musiikkikoulun. Aibéo on saanut muusikkoystävineen ihmiset tanssimaan Hyrsylän koulun entisessä juhlasalissa.

Rakenteissa on havaittu raskasmetalleja, sinkkiä sekä erityyppisiä päällysteitä. Lattioihin on lisätty vuosien mittaan lukuisia pinnoitteita.

– Pinnoitteet voidaan kuitenkin poistaa ja lattia hioa, joten voimme käyttää alkuperäistä lattiaa, Aibéo sanoo.

Alkuperäisten pintojen säilyttäminen vastaa Saksassa Darmstadtin teknillisestä yliopistosta valmistuneen arkkitehdin näkemyksiä. Hän haluaa ottaa käytöstä poistetut rakennukset uusiokäyttöön minimaalisin muutoksin.

Ennen kuin Hyrsylässä voidaan ryhtyä tositoimiin, vihreää valoa on saatava muun muassa Museovirastosta. Kinkkisimpiin haasteisiin lukeutuu puurakennuksen paloturvallisuus. Sitä käyvät arvioimassa Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n tutkijat, jotka luovuttavat arvionsa Museovirastolle. Ilman Museoviraston puumerkkiä ja vahvistettua paloluokitusta rakenteisiin ei saa koskea.

– Moni ei uskalla hankkia ja ottaa vanhaa rakennusta käyttöönsä paloturvallisuusasetusten vuoksi, mutta jos Suomessa halutaan löytää uutta käyttöä vanhoille rakennuksille, määräysten pitää joustaa. Nyt niitä on päinvastoin kiristetty, Aibéo harmittelee.

Tapaamiset ovat jatkuneet Museoviraston kanssa. Aibéo on keskustellut sekä viraston että Lohjan kaupungin edustajien kanssa muistakin asioista, muun muassa rampista sekä neljä sisäänkäyntiä yhdistävästä parvekkeesta, joka mahdollistaisi esteettömän kulun.

Tilanne vaikuttaa Hyrsylässä valoisalta, ja uusi omistaja suunnittelee täysin palkein jatkotoimenpiteitä. Hän näkee kiinteistöllään vilkasta toimintaa lähitulevaisuudessa: vakituisten asukkaiden lisäksi koululla vierailee kansainvälisiä tutkijoita ja taiteilijoita sekä koululla järjestetään kylätapahtumia.

Tällaiset suunnitelmat lienevät luontaisia maailmankansalaiselle, joka on asunut ja työskennellyt lukuisissa maissa. Mikä innosti Atlantin rannikolla syntyneen portugalilaismiehen valitsemaan kaikista maista juuri Suomen?

Pedro Aibéo sai näppituntuman Suomeen jo opiskeluaikanaan. Viime tingassa hän raapusti Erasmus-vaihto-ohjelman kohdemaan kohdalle Suomi. Aibéo päätyi muutamaksi kuukaudeksi Seinäjoelle. Sen jälkeen veri veti muun muassa Venäjälle, Ranskaan ja Lähi-itään. Arkkitehti työskenteli isoissa tiimeissä ja oppi rakennusmaailman niksit mutta myös porsaanreiät. Hänestä oli päätä pahkaa tulossa – omasta mielestään – hyvin ikävä ihminen. Isoissa projekteissa oppi paitsi rakentamaan myös kiertämään lakia. Sellainen maailma ei tuntunut kehitysvammaisten ihmisten parissa työskennelleen isän pojasta oikealta. Hän halusi hypätä oravanpyörästä pois hyvän sään aikaan.

Pohjoinen houkutteli monestakin syystä. Suomi oli yksi maailman turvallisimmista maista. Poliittiset olot ovat vakaat. Suomalaiset ovat tottuneet maksamaan laskunsa eräpäivänä, mikä oli rakentajan näkö kulmasta erinomainen piirre. Suomessa oli lisäksi mahdollisuus saada rahoitusta ja tukea projekteille; koulutus on laadukasta ja sitä tuetaan. Siispä Suomeen.

Suomen kieltä Aibéo ei osannut eikä osaa kunnolla vieläkään, mutta siitä huolimatta hän on pärjännyt niin viranomaisten, tutkijoiden kuin kyläläistenkin kanssa. Lähes kaikki puhuvat Suomessa englantia. Kun Hyrsylän raitilla vastaan tulee englantia taitamaton iäkäs naapuri, Aibéo kaivaa esiin kännykkänsä ja kommunikoi vähäisellä suomen taidollaan ja kännykän käännösohjelman avulla.

Aibéo on saanut uudesta kotimaastaan nopeasti jalansijaa myös Aalto-yliopistossa. Jos asiat etenevät suunnitellusti, vuonna 2021 hän saa väitöskirjansa valmiiksi ja painaa tohtorinhatun päähänsä. Sitä ennen valmistunee hänen toinen sarjakuvaromaaninsa, jonka luonnoksia lojuu Hyrsylän koulun työpöydällä.

Lahjakas mies toimii siis usealla rintamalla. Ja hän osaa verkostoitua. Hän on käynyt luennoimassa ”gamified co-housing and co-working -teeseistään” eri puolilla maailmaa.

– Olemme kollegojen kanssa tavoittaneet arviolta puoli miljoonaa arkkitehtiopiskelijaa ympäri maailmaa, ja kaikkialla ideoihin on suhtauduttu hyvin innostuneesti, Aibéo toteaa.

On hyvin todennäköistä, että opiskelijat välittävät kuulemaansa eteenpäin ja soveltavat oppejaan omissa projekteissaan. Se juuri on Aibéon tavoite: hän haluaa arkkitehtuurilta avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Ne toteutuvat yhteisöllisessä asumisessa ja työskentelyssä, mitä Aibéo on lanseeraamassa Hyrsylän koululle. Jotta arkkitehtuurin ja demokratian välinen spagaatti onnistuisi, pelisäännöistä on päätettävä yhdessä.

Hyrsylän koulun tiloihin mahtuisi arviolta viitisen osakasta: perheellisiä, perheettömiä, vuokralaisia tai omistusasujia. Kahteen kerrokseen ja kahteen siipeen levittyvä kokonaisuus tarjoaa hyvin vaihtelevia tiloja yksilölliseen asumiseen. Ensimmäiset asukkaat voisivat näillä näkymin muuttaa sisään tulevana vuonna.

Yksi asujista on arkkitehti itse. Hän johtaa Hyrsylän koululla tehtäviä muutostöitä, mutta yhteisasumisen henkeen kuuluu luonnollisesti myös se, että asukkaat voivat halutessaan osallistua suunnitteluun.

Toistaiseksi Aibéon varsinainen asuinpaikka on Helsinki.

– Pidän siitä, että ympärilläni on ihmisiä mutta haluan samalla oman yksityisen tilani, Aibéo sanoo.

Hyrsylän koulusta ei siis ole tulossa hippikämppä tai jonkin tietyn ideologian tai kultin ympärille muodostunut kommuuni, vaan asumismuoto, jossa tietty osa tilasta jaetaan ja tietty osa pyhitetään yksityiskäyttöön.

Asukkaiden oikeuksien ja vastuiden pitää olla kirkkaat alusta pitäen. Niiden selvittäminen on osoittautunut hermoja rassaavaksi monessa yhteisasumisen kohteessa maailmalla. Ihmiset ovat kyllästyneitä jatkuvaan palaveeraamiseen ja sopimiseen. Aibéolla on parempi vaihtoehto: pelillistäminen.

Aibéo on suunnitellut kollegoineen pelisovelluksen, jonka avulla asukkaat voivat varata itselleen tiettyjä töitä talosta ja saada siitä jopa pienen palkkion – jos ovat keskenään niin sopineet. Runsasta rahoitusta saanut sovellus on toistaiseksi demovaiheessa, mutta jonakin päivänä se helpottaa yhteisen asumisen arkea.

Yhdessä asuminen ja työskentely edellyttää myös neuvottelutaitoja. Ne ovat vaarassa unohtua yksiöissä asuvilta digi-ihmisiltä, jotka ovat tottuneet yhdellä klikkauksella poistamaan somevirrastaan ihmiset, joiden kanssa he eivät halua olla tekemisissä.

– Oikeassa elämässä, työpaikoilla ja politiikassa, on pakko osata neuvotella. Siihen on opittava lapsesta lähtien, Aibéo korostaa.

Mikä olisikaan parempi paikka elämäntaitojen harjoittamiseen kuin paikka, jossa on ylenpalttisesti tilaa niin sisällä kuin ulkona ja ympärillä elävä maalaismiljöö?