Onnelliset Hyrinässä – erämökki Pohjois-Karjalan korvessa kutsuu talkoilemaan, turisemaan ja nauttimaan metsän rauhasta

Hyrinän kymmenen hengen porukkaan on tullut eräkämpän historian ensimmäinen nainen, espoolainen valokuvaaja Sanna Liimatainen. Ihan tyhjästä hän ei ole tänne Pohjois-Karjalan Nurmekseen ilmestynyt, vaan hänen edesmennyt isänsä Jussi Liimatainen metsästi aikoinaan Hyrinän porukassa. Nurmes tuli Sannalle tutuksi, kun isän harrastuksen ansiosta koko perhe vietti seudulla usein kesälomiaan.

Vuoden 2022 syksyllä Hyrinän eräkämpän aktiivit Olli Saastamoinen ja Timo Laitinen soittivat Sannalle ja kysyivät, lähtisikö hän eräkämpän osakkaaksi. He halusivat joukkoon jonkun, jolla on siteitä paikkaan ja joka ymmärtää porukan meiningin.

– Innostuin ehdotuksesta heti, sillä tuo kämppä oli isälleni elämän lähde. En aio metsästää, mutta armeijan käynyt tyttäreni on kiinnostunut metsästyksestä. Suoritimme yhdessä Suomen riistakeskuksen metsästäjätutkinnonkin, Sanna kertoo.

Hyrinään ajellaan Nurmeksesta vielä 45 kilometriä Kuhmon suuntaan. Auto jätetään metsätien päähän, josta on arviolta 400 metrin kävelymatka ennen kuin Hyrinän harmaantunut rakennus ilmaantuu näköpiiriin.

– Kävellessäni Mätäskosken yli pientä siltaa huomaan kaupunkilaisuuteni: huudan ja metelöin, jotta karhut ja sudet varmasti kaikkoaisivat. Mutta pian jännitys laukeaa ja elelen normaalisti.

Jyri Ilen hakee mönkijällä uutta puulastia saunan puuvajalle. Jonkin aikaa sitten tehtiin talkoilla takka- ja saunaklapeja, kun myrsky oli kaatanut puita. Seuraava talkootyö on pitkospuiden rakentaminen tälle epätasaiselle ja suomaiselle saunapolulle, jolle kertyy välillä vettä.

Olli Kairikko kiristää ruuvinvääntimellä peltikaton ruuveja ja täyttää massalla metallissa olevia reikiä. Arto Piipponen varmistaa, että tikkaat pysyvät aloillaan. Arton Huti-koira seuraa herkeämättä tilannetta.

Hyrinässä on meneillään saunan kattotalkoot, joihin liittyy ripaus suruakin. Hyrinän aktiivisin puuhamies ja taitava rakentaja Olli Saastamoinen nimittäin menehtyi yllättäen joulun alla vuonna 2022 eli vain jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän oli ollut yhteydessä Sannaan.

– Olli oli suunnitellut kaiken valmiiksi kattotalkoita varten, oli jopa nikkaroinut tikkaatkin. Olimme kaikki surullisia ja epätietoisia, että mitäs me nyt tehdään. Pikkuhiljaa aloimme toipua, ja onneksi Kotilaisen Reijo otti vastaan talkoojohtajuuden, Sanna kertoo.

Eräkämpän sauna sijaitsee noin 400 metrin päässä mökistä lähellä Mätäsjoen uomaa. Saunan ja puuvajan katot puhdistettiin ja peltikattoon tulleet reiät tukittiin tiivistysmassalla. Aluksi harkittiin katon kiinnittämistä uusilla peltiruuveilla, kunnes lopulta päädyttiin kiristämään vanhat. Liian lyhyttä ränniä jatkettiin taivuttamalla siihen vanhasta pellistä metrin jatkopala.

Kattoprojektista vastasivat osakas Olli Kairikko ja hänen metsästyskaverinsa Arto Piipponen. Seuraavana päivänä tulivat veljekset Reijo ja Jouni Kotilainen tekemään sisähommia saunassa.

Miehet ovat löylytelleet monta vuotta saunassa ja huomanneet, että löylyn lämpö karkaa katon ja seinän rajasta. Niinpä Kotilaiset irrottivat kolme lähimpänä kattoa olevaa vanhaa paneelia, ja niiden alle laitettiin uudet foliopaperit ja villat. Veljekset tekivät homman niin siististi, että ajan patinoimat paneelit saatiin nätisti takaisin.

Muut talkoolaiset puuhasivat yleishuoltoa. Sanna hioi ja lakkasi kuluneen keittiön pöydän ja raivasi parkkipaikan vesakon. Antti Kuljukka poisti katosta sammalta ja teki puuhommia. Uusi osakas Jyri Ilen ajoi klapeja mönkijällä saunalle ja latoi niitä puuvajaan.

Tiskivesi haetaan Mätäsjoelta 400 metrin päästä ja juomavesi kaupungista. Jouni Kotilainen paranteli liukasta siltaa tekemällä sen karheammaksi ritilällä.

Saunaremontin pääpuuhamies Reijo Kotilainen irrottaa yläpaneeleita työvälineellä, jolla ne saa nätisti irti.

Timo Laitinen keitti hirvikeiton koko porukalle.

Sanna Liimatainen kehuu, että arkinen tekeminen Hyrinässä on mukavaa vaihtelua kaupunkilaiseen arkeen. Päivä menee nopeasti arkisissa askareissa: on veden kantamista, pumppaamista ja lämmittämistä. Puuhailu pitää mielen virkeänä.

Antti Kuljukka irrottaa sammalta puuvajan katosta.

Timo Laitinen on keittänyt ison kattilallisen hirvikeittoa, ja lounaalla hän kertoo Hyrinän historiasta. Mökki rakennettiin vuonna 1939 metsäylioppilaiden tukikohdaksi, josta he tekivät kartoitushommia. Paikan nimi syntyi hyttysten hyrinästä.

– Isäni, asianajaja Seppo Laitinen, ja poliisi Are Pylkkänen tapasivat työtehtävissä raastuvassa 1960-luvulla ja päättivät perustaa metsästysseuran, Hyrinän Erän. Sannan isä Jussi Liimatainen tuli myöhemmin mukaan. Porukalla oli vuosina 1963–1997 vuokrasopimus Hyrinän kämpästä Metsähallituksen kanssa. Sitten Metsähallitus otti talon omaan käyttöönsä, ja myöhemmin se myytiin yksityiselle.

Hyrinäläisyys kuitenkin kyti, ja vuonna 2010 muodostettiin uusi kymmenen hengen Hyrinän porukka ja ostettiin kämppä mökkeilytarkoitukseen.

Muutamia osakkaita on Nurmeksesta, mutta suurin osa tulee muualta.

– Pienellä porukalla pystymme jakamaan kulut ja työt tasapuolisesti. Juoksevat kulut katetaan vuosittaisella vastikkeella, ja isompiin projekteihin kerätään varat erikseen. Kukin voi tulla milloin haluaa, sillä majoituskapasiteettia riittää monelle, Timo kertoo.

Talkoiden välikahvit nautitaan nuotiolla. Timo Laitinen kattaa Valle-koiralleen aterian aina posliinilautaselle. Huti-koira vasta odottaa omaa muonaansa. Vasemmalla takana Antti Kuljukka ja ruutupaidassa Timo Laitinen. Oikealla takana Arto Piipponen ja kättään ojentaa Olli Kairikko.

Timo Laitinen ja Olli Kairikko nauravat vuosien takaisille Hyrinä-muistoille.

Arto Piipponen ja Huti ovat erottamattomat. Huti on aktiivinen ja huomionkipeä kettuterrieri.

Olli Kairikko on muiden eräkämppäläisten tapaan huumorimiehiä.

Vuosien mittaan Hyrinää on kohennettu paljon. Vuonna 2011 mökkiä korotettiin kahdella hirsikerralla, ja tuolloin saatiin huonekorkeus nousemaan nykyajan mittapuulle sopivaksi.

Runko nostettiin ylös, tehtiin uudet perustukset, korvattiin huonot alimmat hirret uusilla ja lisättiin kaksi hirsikertaa. Taitava timpuri Olli Saastamoinen teki tämän kaiken, ja samalla uusittiin peltikatto ja keittiötila.

Jossain vaiheessa eräkämppäläisten kesken keskusteltiin sähköistä, mutta enemmistö halusi pitää Hyrinän entisenlaisena. Kun tulee pimeää, laitetaan kaasuvalo päälle tai sytytetään kynttilä.

Timo kuvailee tunnesidettään Hyrinään vahvaksi, koska on viettänyt paikalla aikaa pikkupojasta lähtien. Samaa sanovat Reijo ja Jouni Kotilainen, joiden isä Osmo oli yksi perustajajäsenistä. Nostalgia ja juuret ovat vahvoja, ja Hyrinää mietitään usein kaiholla.

– Minä olen kulkenut varmaan isän kasseissa jo tänne, niin nuoresta olen täällä ollut, Jouni sanoo ja nauraa hekottaa päälle.

Reijo muistelee hiihtäneensä pienenä poikana valtavien kinosten keskellä Hyrinään. Myöhemmin oltiin poikaporukalla Hyrinässä metsästämässä ja kalastamassa jopa päiväkausia. Joskus vietettiin joulujakin täällä kavereiden kanssa.

– Meitä saattoi olla 15 ukkoa yöpymässä, mutta aina sopu sijaa antoi. Kun muutin Joensuuhun, käynnit täällä jäivät vähemmälle. Nyt viime vuosina, kun olen ollut eläkeläinen, minun on taas tullut käytyä enemmän. Tykkään eniten syksystä eli marjastus- ja metsästysajasta. Talvella voisi metsästää jänistä ja keväällä istuskella pilkillä, Reijo kertoo.

Saappaat kuivuvat ikivanhassa telineessä katonrajassa. Uunin päällä lämpenee lihakukko iltapalaksi.

Timo Laitinen ja Valle-koira ovat asettuneet kämppään ansaituille päiväunille. Isossa tuvassa on makuupaikkoja kahdessa kerroksessa neljälletoista hengelle.

Timo lisää, että Kotilaisen veljekset ovat armottomia jutunvääntäjiä, joiden kanssa on aina leukailtu ja lyöty korttia. Ihan kaikki jutut eivät ole edes painokelpoisia!

– Minun osaltani metsästys on jäänyt jo vähän taka-alalle, sillä omalle iälle ja fysiikalle ei yksinkertaisesti mahda mitään. Mutta luonnosta ja leppoisasta seurasta nautin edelleen.

Olli Kairikko on kuulunut yhdeksänvuotiaasta metsästysseuraan, ja nyt hänen kaksitoistavuotias poikansa viihtyy isän seurassa metsällä.

– Saan luonnossa hienoja hetkiä, jatkan perinteitä ja voin hyvin. Kuulun Mehtovaara-Hyrinän Erä -metsästysseuraan, jonka toiminta on Matolammen kämpällä kymmenen kilometrin päässä. Ukkoutuva lajihan metsästys on, ja meilläkin keski-ikä on 56 vuotta, Olli kertoo.

Hyrinän uusi osakas Jyri Ilen tiesi liittyessään, että tämä porukka ei nipota yhtään ja säännöt ovat vapaat. Jokainen osakas saa myös tuoda kavereita kanssaan Hyrinään.

Myös Sanna Liimatainen otettiin avosylin vastaan, sillä Sannahan on hyvä jätkä, joka on pienestä pitäen koulutettu kuuntelemaan metsästysjuttuja.

– En ole yhtään hienohelma. Tyhjensin heti alkajaisiksi huussin, vaikka minulle yritettiinkin sanoa selvästi, ettei se tehtävä ole naisten homma. Saatan lähteä Espoosta ajelemaan ex tempore Hyrinään, jos minulla on kaksikin yötä aikaa.

Syksy on Sannan mielestä Hyrinässä parasta, kun luonto on värikäs eikä itikoitakaan ole enää inisemässä, tai siis hyrisemässä. Tosin varsinkin öisin on viileää, mutta päivisin voi olla ihan lämmintä.

– Pimeys on ihanaa, ja se rauhoittaa minua. Touhotus lakkaa, kun katson elävää tulta ja pelaan pasianssia. Kännykkää ei voi räplätä, koska akkua ei voi ladata eikä ole kenttääkään.

Sanna kannusti perustamaan Hyrinälle WhatsApp-ryhmän, jossa vaihdetaan tietoa. Aikaisemmin miehet olivat lähettäneet sähköposteja tai soittaneet toisilleen.

– Ryhmän ansiosta keskustelu on lisääntynyt. Mukana on myös monia ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti tunne toisiaan, sillä mukana on kaverin kavereita. Talkoissa oli mukava saada nimille naamat.

Sanna unelmoi, että pääsisi talvella Siiri-tyttärensä kanssa kahdestaan mökkeilemään Hyrinään. Yhden kerran kokemuksella hän tietää, että mökin saa miinus 20 asteesta viidessä tunnissa lämpenemään plussan puolelle eli oikein siedettäväksi.

– Haluaisin kokea talven alkuvoimaisuuden ja pimeyden uudelleen tyttäreni kanssa, sillä se oli mahtavaa. Lumitilanteesta riippuu, pääsenkö perille asti omalla autollani, vai pitääkö tilata maasturikyyti Kairikon Ollilta.

Saunan jälkeen on mahtavaa pulahtaa Mätäsjokeen uimaan, vaikka itikoita saattaa olla aika paljon mukana.