Sisällä oli likaista, pimeää ja märkää. Lattian olivat vallanneet tiilikasat ja betoniromu. Katto oli sisäpuolelta sammaleen peitossa, eikä yläkerran ikkuna-aukoista oikein nähnyt maisemaa.

Otsalampun valossa Anu Pelanderille alkoi silti vähitellen hahmottua valtava tila, jossa oli jotain äärimmäisen kiehtovaa.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Keskellä urbaania olohuonetta, jossa on lämmin betonilattia ja pituutta vaikuttavat 17 metriä. Katon jykevät betonipalkit ja osittain paljaaksi jätetyt tiiliseinät muistuttavat talon entisestä roolista talotehtaana.

Suurta tilaa halkoo viisi metriä pitkä ruokapöytä, joka lepää valtavalla, 28 neliömetrin kokoisella marokkolaismatolla. Tilan molemmissa päädyissä on kodikkaat sohvaryhmät.

– Huonekalujen pitää olla suuria. Pienet esineet hukkuvat näin isossa tilassa kulisseihin, Anu sanoo.

Design Hill -sisustusmyymälää luotsaava Anu ei muista, että olisi jotenkin pelästynyt miehensä ideaa ryhtyä muuttamaan hylättyä tehdasrakennusta pienkerrostaloksi. Vartsalan vanha talotehdas oli ollut autiona vuosia, ennen kuin Tony Pelander iski siihen silmänsä.

– Tonylta tulee jatkuvasti ideoita milloin mistäkin projektista. Me molemmat tykkäämme suunnitella ja remontoida. Minua rauhoitti tieto, että miehelläni on huippuhyvät rakentajat, Anu kertoo.

Rakentamisidea ei ollut mikään hetken päähänpisto. Se oli muhinut insinöörimiehen mielessä 1990-luvulta lähtien. Silloin hänellä oli tapana käydä surffaamassa ystäviensä kanssa Vartsalan vanhan sahan edustalla. Suurella merenrantatontilla seisova hylätty tiilirakennus oli kaverusten mielestä vaikuttava ilmestys. Tony kävi myöhemmin ystävänsä kanssa tutkimassa kummitustalon runkoa.

– 90-luvun lopussa emme vielä uskaltaneet lähteä näin isoon ja vaativaan projektiin, Tony kertoo.

Eräänä syyspäivänä viisi vuotta myöhemmin Tony lähti Teijolta moottoriveneellään kohti Vartsalaa. Kun hän näki vanhan talotehtaan, ajatus projektin toteuttamisesta alkoi taas vahvistua. Tässä olisi sopivasti haastetta miehelle, joka oli jo remontoinut perheelleen 1930-luvun funkistalon ja rakennuttanut kaksi teollisuushallia yrityksilleen.

– Kun selvisi, että tehdasrakennuksen runko on suora, päättelimme, että rakennuksen perustukset oli hyvin tehty. Talossa on paikallaan valettu betonirunko, ja asunnot saadaan hyvin äänieristettyä toisistaan. Siitä se lähti, Tony kertoo.

Kaupantekoa vauhditti tieto, että Salon kaupungin omistuksessa ollut talotehdas oli muutettavissa asunto-osakeyhtiöksi.

– Se oli koko projektin edellytys. Halusin rakentaa energiatehokkaan pienkerrostalon, joka on helppohoitoisempi ja taloudellisempi ratkaisu kuin omakotitaloasuminen, Tony sanoo.

Pelanderit suunnittelivat talon sisä- ja ulkotiloja yhdessä arkkitehti Mertsi Toivosen kanssa kolmen vuoden ajan. Sillä aikaa talon runko sai rauhassa kuivua. Kahdeksan vuoden massiivinen saneeraustyö valmistui neljä vuotta sitten.

Hylätystä tehdasrakennuksesta kuoriutui tanskalaista maalaistaloa muistuttava moderni pienkerrostalo, joka lämpenee maalämmöllä. Eniten talon ulkonäköön vaikuttavat isot parvekkeet ja terassit sekä mustilla metallikehyksillä raamitetut ikkunat.

Pelanderien 300 neliömetrin kokoinen loft-koti sijaitsee toisessa kerroksessa talon eteläpäädyssä. Asunnon ikkunoista näkyy venevaja, joka rakennettiin Tonyn toiveesta. Vaja on varsinainen veneilijän unelma: talon asukkaat voivat halutessaan huristaa entistä tukinuittoväylää pitkin melkein kotiovelle asti.

Talossa on muitakin yhteisöllisiä mukavuuksia. Kasvihuonetta muistuttavassa lasisessa piharakennuksessa on uima-allas ja pieni takkatila.

– Merenpohjaan on uponnut niin paljon vanhaa puuta, että rannasta on vähän hankala mennä uimaan, Anu kertoo.

Anu ja Tony suunnittelivat sisustuksen sillä periaatteella, että se sopii entisen tehdasrakennuksen luonteeseen. He jakoivat ison tilan osiin miettimällä, mitä toimintoja missäkin kohdassa voisi olla.

Avokeittiö on kulkuväylä olohuoneeseen. Sauna, pesutilat ja makuuhuoneet ovat eteiskäytävän varrella. Melkein kaikki huonekalut on tuotu perheen edellisestä kodista.

– Pidämme skandinaavisesta tyylistä ja ajattomista huonekaluista, jotka sopivat melkein minne tahansa, Anu sanoo.

Hän kokosi 12 hengen ruokapöydän yhdistämällä kolme Artekin vanhaa ruokapöytää. Tuoleja ja jakkaroita piti hankkia lisää pitkän pöydän ympärille.

– Kalustaminen oli helppoa, sillä täällä on vain vähän huonekaluja, vaikka ne ovatkin kooltaan suuria, Anu sanoo.

Suuri urbaani tila ja materiaalit vaativat paljon valaisulta. Anun laskelmien mukaan kattoon, seiniin ja lattiaan on integroitu yhteensä 117 huomaamatonta led-valaisinta. Niiden lisäksi kodissa on riippuvalaisimia ja lattiavalaisimia, jotka luovat tunnelmavaloa.

– Valo korostaa tilan hyviä puolia. Huono valaistus voi pilata koko tunnelman, Anu sanoo.

Keväällä ja kesällä aurinko porottaa sisälle niin, että kuumuutta pitää hillitä läpikuultavilla ja lämpöä eristävillä rullaverhoilla.

Tässä kodissa merimaisemasta on tullut kolmen vuoden aikana rakas osa asumista.

– Se on meille joka aamu yhtä ihmeellinen ja aina uusi kokemus.