Kotivinkki

Huonon laulajan tunnustuksia: Kuoro vei laulusta ilon, mutta nyt annan taas ääneni täyttää aamuisin auton

Huonon laulajan tunnustuksia: Kuoro vei laulusta ilon, mutta nyt annan taas ääneni täyttää aamuisin auton

Päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki on aina rakastanut laulamista. Kuoroharrastus vei siitä ilon ja nosti pinnalle häpeän, mutta nyt laulun riemu on palannut takaisin.
Teksti Mari Paalosalo-Jussinmäki
Kuvat Johanna Myllymäki
Mainos

Olen aina rakastanut laulamista ja ollut aina todella, todella huono laulaja. Yhdellä automatkalla puolisoni uhkasi avioerolla, kun tulkitsin Reikäistä taivasta. Ymmärsin hänen tuskansa, mutta en pystynyt lopettamaan.

Tällaisia tilanteita lukuun ottamatta laulaminen on tutkitusti ihmiselle hyväksi. Se lisää mielihyvähormoni oksitosiinia, parantaa muistia ja pidentää elinikää.

Melkein koko elämäni olenkin laulanut. Yksin autossa valitsen biisin, jonka sanoista saa selvää ja jonka sävel ei ole mahdoton. Laulan sitä niin kauan, että osaan sen ulkoa.

Välillä ääneni kuulostaa omissa korvissani oikein kauniilta.

"Inhosin äänenavausta, mutta laulaminen oli ihanaa."

Sitten luin metodista, jolla kuka tahansa oppii laulamaan. Ilmoittauduin alkeiskurssille heti, ja kurssin jälkeen liityin laulutaidotto­mien kuoroon.

Kokoonnuimme joka tiistai koulun jumppasaliin ja lauloimme. Tai ensin kävelimme ympyrää, heiluttelimme käsiä ja päästelimme kummallisia ääniä. Vasta sitten lauloimme Eppuja ja J. Karjalaista ja Davea.

Inhosin äänenavausta, mutta laulaminen oli ihanaa. Erityisen ihanaa se oli niinä hetkinä, kun pystyin oikeasti päästämään irti hä­peästä. Niitä hetkiä vain oli aika vähän.

En koskaan oikein oppinut sulkemaan mieltäni siltä, että kuulostin hirveältä. Oma häpeäni esti minua sekä nauttimasta että kehittymästä, enkä jostain syystä päässyt siitä yli.

Laulamisesta katosi ilo. Aloin pitää ajomatkoja tilaisuutena kehittyä: Kuulostanpa kireältä!

Lopulta luovutin. Kun opettaja kahden kuorovuoden jälkeen vaihtui, sain syyn lopettaa.

Nyt laulu on palannut elämääni. Kun aamul­la ajan töihin, annan ääneni täyttää auton ja ilon vallata kehoni.

Välillä ääneni kuulostaa taas oikein kauniilta. Omiin korviini. Ja se on ihan tarpeeksi.

Julkaistu: 26.7.2018