Kotivinkki

Huoletonta keräilyä vai pakonomaista hamstraamista? Himohamstraaja usein sokeutuu ongelmalleen, sanoo asiantuntija – nämä ovat hälytysmerkit


Kun ihmissuhteet kärsivät tai kodin rajat tulevat vastaan, kannattaa huolestua, sanoo ammattijärjestäjä ja hamstraamisesta kirjan kirjoittanut Katariina Ponteva. Usein hamstraaja ei itse tunnista haalimisongelmaa, joka voi pysyä pitkään piilossa läheisiltäkin.
Kuvat Hannes Paananen

Kaapit täynnä Arabian astioita. Vaatehuone pullollaan laukkuja. Keittiön laatikossa sata ruisleipäpussin sulkijaa ja pino pestyjä jogurttipurkkeja. Keräily voi olla arvostettu harrastus, mutta yhtä hyvin se voi muuttua hamstraukseksi, joka rajoittaa muuta elämää.

– Kaikki ovat varmasti joskus keränneet jotain: lapsena kiiltokuvia, aikuisena ehkä kenkiä, laukkuja tai astioita. Oli keräämisen kohde mikä tahansa, se muuttuu ongelmaksi, jos ihminen ei pysty hallitsemaan keräilyään eli jos se täyttää kodin kokonaan tai alkaa haitata omaa tai muiden elämää, sanoo ammattijärjestäjä Katariina Ponteva.

Hamstraus hallintaan -kirjan kirjoittanut Ponteva kertoo perheestä, jonka isä keräsi luksustuotteita. Isä istui antiikkinahkatuolissaan käsintehdyissä nahkakengissään, eikä lapsi saanut tulla lähellekään.

– Keräilystä oli tullut lasta tärkeämpää. Ongelmasta on kyse aina, kun ihmissuhteet alkavat kärsiä.

Ongelman puolella ollaan myös silloin, kun kerättävät asiat eivät ole mielekkäitä tai niitä on järjettömissä mittasuhteissa.

Pontevan uralla on tullut vastaan muun muassa nainen, jonka kotona oli kymmenittäin avaamattomia sokeripaketteja, ja mies, jonka keittiöstä löytyi satamäärin leipäpussin sulkijoita. Yksi keräsi kaikkea, mitä kylpyhuoneesta jäi yli: tyhjiä sampoopulloja, vessapaperirullia ja pesuainepaketteja.

– Erään eläkkeellä olevan naisen kotoa löytyi kaapillinen kuivahtaneita kynsilakkapulloja, Ponteva kertoo.

– Rouva oli aikanaan ollut töissä tavaratalossa ja saanut sieltä halvalla kaikenlaista. Kynsilakat muistuttivat häntä innostavasta ajasta, jolloin hän oli nuori, kaunis ja töissä, eikä hän ei voinut heittää niitä pois. Ne tuottivat hänelle mielihyvää, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.

Hamstraamisen taustalla on monia syitä. Yksi saa nautintoa shoppailusta ja ostelee sen vuoksi kaikenlaista yli oman tarpeen. Toinen ei pysty kieltäytymään ilmaisesta tavarasta tai superedullisista tarjouksista. Kolmas säästää kaiken mahdollisen siltä varalta, että tavaraa joskus vielä tarvitaan tai sille keksii uuden käyttötarkoituksen.

Toisilla on takanaan turvaton lapsuus, jossa tavara edusti pysyvyyttä.

– Heille tavara oli lapsena jollain tavalla luotettavampi kuin ihminen: se ei ainakaan lyönyt tai haukkunut. He ovat aikuisenakin päätyneet hakemaan turvaa materian haalimisesta.

Mitä iloa on tavarasta, joka on säilötty vuokravarastoon ja jota et näe tai käytä?

Hamstraus alkoi kiinnostaa Pontevaa aikoinaan jo ammattijärjestäjäkurssilla. Hän muistelee videota, jossa kuvattiin sairaalloisten hamstraajien elämää.

– Yhden naisen kotona oli tavaraa kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Romun seassa kulki kapea väylä makuuhuoneesta vessaan ja eteiseen. Keittiöön ei ollut mahtunut sisään enää aikoihin. Nainen oli säästänyt ihan kaiken käytetyistä pumpulitolloista alkaen.

Video järkytti Pontevaa. Häntä suretti se, miten pakkokeräily pahimmillaan typistää ihmisen elämän kodin seinien sisäpuolelle.

Luokanopettajan koulutuksen saanut Ponteva on aiemmin väitellyt organisaatiomuutoksista filosofian tohtoriksi. Ennen ammattijärjestäjän uraansa hän on työskennellyt muun muassa työyhteisöjen kehittämistehtävissä ja henkilöstöpäällikkönä. Tehtäviä on yhdistänyt ihmisten auttaminen.

– Halusin tietää, mistä hamstraus johtuu ja miten hamstraajia voisi auttaa. Kun tajusin, ettei asiasta ole kirjoitettu suomeksi, halusin itse julkaista kirjan.

Toki on hienoa, jos kaapissa on täysi astiasto Arabiaa. Mutta jos siellä on kippoja, joista yhtä käytetään vain jouluna, voit kysyä itseltäsi, tarvitsetko niitä todella.

Kirjassaan Ponteva käsittelee hamstrausta sairautena. Hän avaa syitä ja hoitokeinoja, mutta halusi mukaan myös hamstraajien omia kertomuksia. Niiden kautta ongelmasta kärsiville löytyy samaistumispintaa.

Ponteva havaitsi, että sairaalloisia hamstraajia yhdistävät muun muassa perfektionismi, muutosten pelkääminen, huono keskittymiskyky ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä.

Luonteenpiirteet johtavat siihen, etteivät hamstraajat pysty siivoamaan kotiaan tai luopumaan mistään. He tietävät, ettei kaikkea ole mahdollista saada täydelliseen järjestykseen, joten he eivät saa edes aloitettua.

Hälytysmerkkejä keräilyn riistäytymisestä hamstraukseksi on monia, Ponteva sanoo.

Ensimmäinen on se, ettei kaapeissa enää ole säilytystilaa. Sairaalloisen puolelle livetään myös silloin, kun kodin tiloja ei enää voi käyttää niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Ellei keittiössä voi syödä, koska pöytä on täynnä tavaraa, tai jos pesulle päästäkseen joutuu ensin raivaamaan suihkukaapin tyhjäksi tavarasta, kyse on ongelmasta.

Myös vuokravarastojen yleistyminen saa Pontevan tuntosarvet nousemaan.

– Toki on hienoa, jos kaapissa on täysi astiasto Arabiaa. Mutta jos siellä on kippoja ja kuppeja, joista yhtä käytetään vain jouluna ja toista vain pitkänäperjantaina, voit kysyä itseltäsi, tarvitsetko niitä todella, Ponteva sanoo.

– Ellei tavara mahdu normaaleihin kotioloihin, voit alkaa miettiä, mihin tarvitset sitä kaikkea. Mitä iloa on tavarasta, joka on säilötty vuokravarastoon ja jota et näe tai käytä?

Katariina Ponteva on kirjan julkistamisen jälkeen saanut kiitosta hamstrauksesta kärsiviltä. ”He ovat olleet tyytyväisiä, että ongelma, jota he ovat piilotelleet, on nostettu päivänvaloon.”

Usein hamstraaja itse ei huomaa taipumustaan, tai ainakaan hän ei pidä sitä ongelmana. Ponteva puhuu hamstraussokeudesta.

– Kerran lähdin kuntosalilta samaa matkaa naisen kanssa, jolla oli kaksi henkilökohtaisessa käytössä olevaa puhelinta. Kysyin, mihin hän tarvitsee kahta, mutta ei hän oikein osannut selittää. Jutellessamme kävi ilmi, että hänellä oli useimpia tavaroita vähintään kaksi kappaletta.

Hamstraajat ovat hyviä selittämään itselleen, että tavaran kertyminen on oikeastaan ihan hyväksyttävää: koska asun yksin enkä oikeastaan sauno, voin ihan hyvin käyttää lauteita hyllyinä.

– Yleensä ihminen, jolla on vähänkin taipumusta hamstraukseen, täyttää kaiken tilan, joka on mahdollista täyttää. Se ei ole hänen mielestään huono asia.

Sosiaalitoimi pyysi kerran Pontevan kollegaa mukaansa perheen luo, jolla oli hulppea talo, upeat autot ja vanhemmilla hienot työpaikat. Päiväkodissa oli kuitenkin alettu epäillä, ettei kotona ole kaikki hyvin. Paljastui, että koti oli täynnä tavaraa ja kaaoksen vallassa.

Hamstraus pysyy usein pitkään piilossa ulkopuolisilta. Se aiheuttaa häpeää, mutta hamstraaja ei pysty lopettamaan. Ponteva kehottaa huolestumaan läheisistään, jotka ennen ovat päästäneet ihmisiä kotiinsa, mutta eivät enää salli vierailuja.

– Hamstraajat eristäytyvät helposti. He eivät ole tekemisissä ihmisten kanssa siitä pelosta, että joku tulee heidän kotiinsa ja näkee kaiken.

Yksiselitteistä ratkaisua haalimisongelmaan ei ole. Pontevan mukaan ihmisen on itse oivallettava, että hamstraus on lähtenyt käsistä.

Syyllistäminen tai yksinkertainen kehotus heittää kaikki pois ei toimi, sillä hamstraajan tunneside tavaraan voi olla hyvin voimakas.

– Sairaalloisille hamstraajille tehokkainta apua on saatu terapian ja lääkityksen yhdistelmästä. Parasta olisi, jos koko lähipiiri olisi toipumisprosessissa apuna.

Julkaistu: 31.5.2019