”Ei ollut moksiskaan, kun meillä tulvi” – taimistoviljelijät suosittelevat 9 perennaa hulevesi-istutuksiin

Särkän perennataimiston Jari Särkän kolme suosikkia

Varstasara

Mikä? Varstasara (Carex pseudocyperus) sopii hyvin hulevesikasviksi, sillä se viihtyy kosteassa, jopa hyvin märässä maassa.

Miksi? Nuokkuvat emitähkät antavat saralle omanlaisen ilmeen. Tähkät ilmestyvät heinäkuussa, ovat aluksi vihreitä ja muuttuvat myöhemmin kellanruskeiksi ja alkavat nuokkua. Litteät lehdet ovat kauniin heleänvihreät.

Minne? Eteläisessä Suomessa luonnonvaraisena kasvava varstasara tykkää humuspitoisesta turvemultamaasta. Valoisassa kasvupaikassa viihtyvä kasvi leviää juuriston avulla ja tekee mättäitä. Seuralaisiksi sadepuutarhaan 40 sentin välein istutettavalle varstasaralle sopivat rantakukka sekä kauno- ja keltakurjenmiekka.

Luhtaesikko

Mikä? Luhtaesikko (Primula sieboldii) ilahduttaa kukinnallaan jo varhain. Etelä-Suomessa se voi aloittaa kukinnan jo toukokuun lopulla, Raahessa se kukkii kesäkuussa.

Miksi? Luhtaesikko sietää märkää. Se ei ollut moksiskaan, kun meillä taimistolla tulvi muutama talvi sitten. Kukkien väreissä riittää valinnanvaraa: saatavilla on eri sävyjä vaaleanpunaisesta valkoiseen ja violettiin.

Minne? Paikkaa istutusryhmässä valitessasi ota huomioon, että kukinnan jälkeen luhtaesikon lehdet voivat lakastua ja hävitä kokonaan näkyvistä. Istuta se hulevesi-istutuksessa isompien perennojen, vaikkapa purppurapunalatvan ja rantatyräkin, väliin.

Terttualpi

Mikä? Vajaan puolen metrin korkuiseksi kasvava terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) on mukavan pystykasvuinen laji.

Miksi? Tätä hyvin kestävää kotimaista luonnonlajia kannattaa ehdottomasti kokeilla. Se sopii mainiosti sadepuutarhan keskikorkeaksi kukkijaksi. Kesä–heinäkuulle ajoittuva kukinta on runsainta auringossa, mutta terttualpi viihtyy myös puolivarjossa. Kasvi leviää juurakon avulla, muttei ongelmaksi saakka.

Minne? Lähes koko maassa kosteikoissa ja rannoilla kasvava terttualpi kukoistaa komeimmin ravinteikkaassa turvemultamaassa, mutta se ei ole toisaalta vaatelias maan suhteen. Istuta lajin taimet 30–35 sentin välein.

Särkän perennataimisto sijaitsee Raahessa V-vyöhykkeellä, sarkanperennataimisto.fi.

Pinsiön taimiston Marjaana Lepänjuuren kolme suosikkia

Keltakurjenmiekka

Mikä? Keltakurjenmiekkaa (Iris pseudacorus) on pitkään kasvatettu suomalaisissa puutarhoissa kosteikkojen ja vesiaiheiden äärellä.

Miksi? Helppohoitoisesta perinnekasvista tulee peittävä, ja miekkamaiset lehdet ovat näyttävät. Laji leviää juurakon avulla ja siemenistä. Siemenet itävät hyvin, joten uusia taimia saa helposti. Jos haluat rajoittaa leviämistä, poista siemenkodat tai jaa kasvusto.

Minne? Luonnossa keltakurjenmiekka kasvaa esimerkiksi ojissa ja matalassa vedessä, kotipihassa sille sopii ravinteikas puutarhamulta. Korkeus voi vaihdella vajaasta metristä puoleentoista sen mukaan, kuinka paljon vettä on saatavilla. Istuta taimet 40–50 sentin välein.

Pohjanrantakukka

Mikä? Luonnossamme kasvava pohjanrantakukka (Lythrum salicaria) on sadepuutarhan loppukesän kukkijoita. Punavioletit kukat koristavat sitä pitkään.

Miksi? Pidän rantakukasta, koska se on todella monipuolinen: erinomainen hulevesi- ja kosteikkokasvi, mutta sopii myös muihin pihan istutusryhmiin ja pihaniitylle. Se pysyy hyvin pystyssä, vaikka onkin melko korkea. Rantakukan korkeus vaihtelee paljon sen mukaan, kuinka sille on tarjolla vettä. Sen kukat houkuttelevat myös mehiläisiä ja perhosia.

Minne? Istuta taimet 35 sentin välein maahan, joka pidättää kosteutta. Muiden kosteikkokasvien lisäksi jaloangervot sopivat kivasti rantakukan seuraan.

Suikeroalpi

Mikä? Suikeroalpia (Lysimachia nummularia) on saatavilla vihreä- ja keltalehtisenä. Vihreälehtinen on hulevesikohteeseen varmempi ja kestävämpi valinta.

Miksi? Nopeasti ja voimakkaasti leviävä keltakukkainen maanpeittokasvi tekee vaivatta leveitä kasvustoja, versot kasvavat pitkin maata ja juurtuvat helposti. Taimien istutusväli on 30–40 senttiä.

Minne? Suikeroalpi menestyy niin valossa kuin varjossa. Matalana maanmyötäisesti suikertava perenna ei kavahda märkää kesällä, mutta se ei tykkää talvella, jos sen kasvupaikka on painanteessa ja liian märkä. Siksi istuttaisin suikeroalpin sadepuutarhassa istutusryhmän reunamille korkeampien perennojen juurelle.

Pinsiön taimisto sijaitsee Hämeenkyrössä III-vyöhykkeellä, pinsiontaimisto.fi.

Harjunpään taimiston Heidi Erikssonin kolme suosikkia

Viiruhelpi

Mikä? Viiruhelpi (Phalaris arundinacea) kukoistaa silloinkin, kun vettä sataa pitkään ja paljon. Se menestyy kostean maan lisäksi jopa matalassa vedessä eikä kärsi ajoittaisesta kuivahtamisesta.

Miksi? Viiruhelpi on todella sopeutuvainen, kunhan sillä vaan on kosteutta pidättävä multa. Koristearvo on vaaleissa lehdissä, joita käytän myös kimpuissa. Laji onkin edukseen ja korostuu tummempaa vihreää vasten. Sitä voi istuttaa rantatädykkeen, rantakukan ja tarha-alpin seuraan.

Minne? Istuta taimet 50 sentin välein ja rajaa viiruhelpi jo istuttaessa, sillä se leviää nopeasti. Jaa kasvi muutaman vuoden välein. Muista, että lehdet kannattaa siistiä vasta keväällä.

Rantatädyke ’Blue Shades’

Mikä? Rannoilla ja niityillä kasvavan rantatädykkeen (Veronica longifolia) tavoin myös ’Blue Shades’ on kasvupaikan suhteen sopeutuvainen. Se on punaisia ja valkoisia lajikkeita kestävämpi.

Miksi? Myös leikkokukkana hyvin toimiva rantatädyke ’Blue Shades’ tykkää multavasta ja ravinteikkaasta kukkapenkistä ja jopa kosteutta pidättävästä savimaasta. Se ei vaadi jakamista eikä ole muutoinkaan yhtään työläs.

Minne? Rantatädyke viihtyy hapahkossa maassa, eli se ei vaadi kalkitusta. Olen istuttanut sitä rantakukan kanssa samaan takaa nousevaan istutusryhmään ja laittanut taustalle isojaloangervoa, joka ei tykkää ihan niin kosteasta maasta.

Amerikanrentukka

Mikä? Toukokuussa kukkiva amerikanrentukka (Caltha leptosepala) on soma pieni perenna, siitä tulee korkeudeltaan ja halkaisijaltaan vain parikymmensenttinen.

Miksi? Valkokukkainen amerikanrentukka on karkki kukkiessaan keväällä! Tutun rentukkamme tavoin se on hyvin talvenkestävä.

Minne? 15 sentin välein istutettavilla taimilla teet kivoja pieniä yksityiskohtia hulevesi-istutukseen. Seuralaiset eivät saisi olla kovin hanakasti leviäviä, vaan samanlaisia pieniä perennoja, jotka pysyvät kuosissaan. Esimerkiksi matala räpyläsara on hyvä kumppani. Maan on hyvä olla amerikanrentukalle vain keskiravinteinen, sillä liian voimakkaassa maassa talvehtiminen heikentyy.

Harjunpään taimisto sijaitsee Karijoella III-vyöhykkeellä, perennat.fi.