Yrittäjäpariskunta Anu ja Heikki asuvat Rymättylässä vuonna 1867 rakennetulla Raulan tilalla, jonka Heikki osti vanhemmiltaan kymmenen vuotta sitten. Anu suunnitteli keittiöremontin lopputyönään Sisustusakatemiaan. Keittiö oli remontoitu viimeksi 1980-luvulla eikä vastannut enää Anun ja Heikin tarpeita. Anu työskentelee keittiömestarina omistamallaan Tammiston tilalla, joka tarjoaa majoitus- ja juhlapalveluja.

Talossa on 300 neliöitä kahdessa kerroksessa. Keittiölläkin riittää kokoa, sillä neliöitä on kaikkiaan 35. Muoto aiheutti suunnitteluvaiheessa päänvaivaa, sillä tila on melkoinen kiitorata: pituutta on kymmenen metriä ja leveyttä 3,5 metriä.

Kaikki purettiin pois. Vesipiste vaihdettiin seinän viereltä saarekkeeseen keittiön keskelle. Myös keittiön toisesta päästä pistettiin yksi ovi umpeen ja uusi ovi puhkaistiin toiseen päähän.

Toiveissa oli keittiö, joka on laadukas, toiminnallinen ja kestää mahdollisimman hyvin aikaa.

– Halusin ennen kaikkea toimintojen kannalta miellyttävän keittiön työskennellä. Se on tärkein lähtökohta keittiötä suunnitellessa. Toisaalta rakastan vanhoja taloja ja halusin, että uusi keittiö istuu talon henkeen, vaikka mitään museota en missään nimessä halunnut. En halunnut, että keittiö hohtaa uututtaan seuraavat viisi vuotta, varsinkin kun viereinen tupa on melkein alkuperäisessä asussaan 1800-luvun tummine hirsiseinineen. Halusin myös poistaa keittiön muodosta johtuvan pitkän ja kapean huoneen tunnun, Anu kertoo.

Heikin ainoa toive oli kaksi astianpesukonetta. Se oli helppo toteuttaa sijoittamalla ne saarekkeeseen. Anu puolestaan toivoi kahta uunia, joista toinen on monitoimiuuni eli se toimii myös höyryuunina. Lisäksi keittiöön tuli sekä kaasuhella että induktioliesi. Molempien toiveissa oli mahdollisimman iso kylmiö. Anu halusi myös jonkinlaisen rennon istuskelupaikan tilaan.

Värimaailma lähti talon alkuperäisistä värityksistä, tummanvihreästä ja viininpunaisesta, jotka toistuvat muun muassa ovissa ja listoissa.

– Selasin tapettimalleja ja törmäsin William Morrisin Blackthorn-paperitapettiin, jonka malli on 1860-luvulta eli talon rakennusajalta peräisin ja sisälsi juuri samoja värejä. Rakastuin siihen heti. Tapetin värimaailma on todella runsas ja sieltä oikeastaan olen poiminut muut värit keittiöön. Helmipaneelissa sekä listoissa oleva Farrow&Ballin maalin sävy on esimerkiksi poimittu tapetin pikkukukasta.

Keittiön erikoisuus on kuivaruokavarasto.

– Tiesin oikeastaan heti, kun keittiöremontista oli päätetty, että haluan ruokakomeron. Ammattikeittiöissähän ei ole komeroita vaan "kuivis" eli kuivavarasto, ja olen huomannut, että se toimii oikein hyvin, Anu kertoo.

Ruokakomeron paikalla oli ovi kodinhoitohuoneeseen. Se peitettiin, ja näin saatiin tila komerolle. Ruokakomerossa säilytetään muun muassa kaasupulloa, joka muuten olisi vienyt paljon säilytystilaa keittiön puolella.

– Myös mikroaaltouuni on siellä piilossa, sillä en ole eläissäni nähnyt vielä kaunista mikroa, Anu kertoo.

– Komeron ovi on lapsuudenkotini ulkorakennuksen vintiltä, ja oli ihanaa saada myös pieni pala sitä mukaan. Teetätin puusepällä ruokakomeron hyllyt omien toiveideni pohjalta, ja myös ovi kunnostettiin siellä.

Keittiössä ei ole yhtään kaappia vaan pelkästään vetolaatikoita. Ne on tilattu Saari-keittiöstä.

– Vetolaatikot olivat ehdoton toiveeni, sillä en pidä varsinkaan 60 senttiä syvistä kaapeista enkä yläkaapeista, Anu kertoo.

Saareke on rakennettu paikoilleen kahden tiskikoneen, tiskialtaan ja kahden vetolaatikon ympärille. Täyspuinen vitriini on Aada-sisustuksesta tilattu. Dec Devon -metrolaatat ovat Kaakelikeskuksesta. Niiden sävy Cream sointuu tason ja vastakkaisella seinällä olevan vitriinin väriin.

Myös liesikupu on tilattu Saari-keittiöistä. Se muistuttaa hauskasti vanhan ajan puuliesien päällä olleita huuvia. Anu valitsi tasomateriaaliksi kvartsin, sillä hän on tottunut ammattikeittiöissä kulutusta ja kuumuutta kestäviin pintoihin. Tasot tilattiin Virosta Liidu­kivestä.

Anu halusi mahdollisimman massiivisen lattian. Materiaaliksi valikoitui Trinityn yksisauvainen tammilankku mattapintaisena ja öljyvahattuna. Lankut aseteltiin niin, että lattia jakautuu ikään kuin kolmeen osaan. Näin katkaistiin huoneen pitkulaisuutta.

– Myös vanhoissa lautalattioissa näkee joskus samanlaisia ratkaisuja. Rakastan tuota lankkua, vaikka tammi ei materiaalina vanhoissa taloissa perinteisesti olekaan käytetty, Anu kertoo.

Koska valaistus meni täysin uusiksi, piti kattoa madaltaa, jotta uudet sähkövedot saatiin siististi piiloon. Katto on helmipaneelia. Huoneen jakaa hirsipalkki, jonka Anu olisi ehdottomasti halunnut esiin, mutta edellisessä remontissa siihen oli kaiverrettu muun muassa muoviputkia ja sen entisöiminen olisi ollut liian iso homma.

Keittiön pöytänä toimii talon alkuperäinen pöytä, joka oli vuosikausia varastossa.

– Olin jo hankkimassa uutta pöytää, kun mieheni mainitsi, että alkuperäinenkin pöytä on olemassa. En pitänyt ensin ajatuksesta, sillä pöydässä oli vääränvärinen taso ja isot, massiiviset laatikostot. Mies kuitenkin löysi kauan käyttämättömänä olleen pöytään kuuluneen leivintason, joka aikoinaan on ollut anopilla ahkerassa käytössä ja kas, se olikin aivan täydellinen! Jopa pöydänjalat ovat täydellisen väriset.

Anu otti massiiviset laatikot pois ja vahasi pöytätason värittömällä vahalla. Tuolitkin löytyivät tilan ulkorakennuksesta.

– Eli tietämättäni olen suunnitellut uuden keittiön vanhan pöydän tyylin mukaan, Anu iloitsee.