Hilla Blomberg jäi eläkkeelle, mutta haluaa jatkaa työntekoa: ”Voisinko olla seuraavaksi pop up -myyjä, työturvallisuuskouluttaja tai toimistomummo?”
Toimittajana tunnettu Hilla Blomberg, 65, jäi vuosi sitten eläkkeelle, ja huomasi, miten nopeasti olo voi tuntua tyhjältä. ”Minulle työn tekeminen tuo enemmän mielihyvää kuin ruskavaellukset ja kahviloissa istuminen”, hän sanoo.
”Jäin eläkkeelle tasan vuosi sitten. Viimeinen työpäiväni ei ollut haikea, vaan olin kiitollinen pitkästä ja vaiherikkaasta urastani. Ennen kaikkea olin innoissani, sillä halusin katsoa, millaisia ovia uusi elämänvaihe voi minulle avata.
Tiesin jo hyvissä ajoin, että jäisin eläkkeelle pian sen jälkeen, kun alin vanhuuseläkeikäni eli 64 vuotta ja kolme kuukautta tulisi täyteen. Ajatus alkoi muhia kaksi vuotta aikaisemmin, kun hain tietokirjailijakurssille. Hakemukseen piti laatia suunnitelma kirjan kirjoitusaikataulusta, ja kirjoitin siihen, että viimeistelen teokseni eläkkeellä.
Olin ollut eläkkeellä neljä päivää, kun kirjoitin kustannussopimuksen esikoiskirjastani Suurella sydämellä – Toimittajana ja naisena. En vieläkään haaveile elämänvaiheesta, jossa saisin vain olla tekemättä mitään. Sen sijaan mietin, voisinko olla seuraavaksi pop up -myyjä, työturvallisuuskouluttaja tai toimistomummo.
En ole ajatusteni kanssa yksin. Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Anu Polvinen kertoo, että
Entistä useampi vanhuuseläkkeellä oleva suomalainen tekee töitä.
Sama kehitys näkyy ulkomaillakin. Osittain tämä johtuu siitä, että ikäluokallani on vanhempia ikäluokkia parempi koulutustaso ja olemme myös terveempiä. Siksi meillä on enemmän mahdollisuuksia jatkaa työelämässä.
Polvinen kertoo, että vuonna 2020 tehdyssä tutkimuksessa joka kuudes 63–80-vuotias vanhuuseläkeläinen oli työskennellyt yrittäjänä tai palkansaajana edellisen 12 kuukauden aikana. Yhtä suuri osa halusi työskennellä eläkkeen rinnalla. Yleensä eläkkeellä työskennellään epäsäännöllisesti, satunnaisesti ja vähän aikaa. Harva eläkeläinen haaveilee säännöllisestä kokoaikatyöstä.
Osaa eläkkeelle siirtyminen pelottaa, koska silloin joutuu hyvästelemään ihmisen, joka on työelämässä ollut. Minä en kuulu heihin.
Ehdin työskennellä Yleisradiossa 43 vuotta. Aloitin työt urheilutoimittajana 1980-luvulla, ja minusta tuli talon ensimmäinen urheiluselostuksia tehnyt nainen. 2000-luvun alussa siirryin television asiaohjelmien pariin. Työskentelin juontajana Vierivät kivet -ohjelmassa ja Aamusydämellä-keskusteluohjelmassa. Urani viimeiset vuodet toimin työsuojeluvaltuutettuna.
Minulle juuri toimittajan identiteetti oli työssäni merkittävin. Sen hyvästelin jo silloin, kun ryhdyin työsuojeluvaltuutetuksi. Uudessa roolissani en enää jatkanut toimittajan töitä, sillä Ylen kokoisessa talossa jo työsuojeluvaltuutetun pestiin liittyy riittävästi hommaa.
Tavallaan eläke onkin minulle ollut reitti takaisin toimittajan rooliin, koska siinä ja kirjan kirjoittamisessa on paljon samaa. Se on tuntunut innostavalta. Kun sain kustannussopimuksen, näin sieluni silmin, miten pääsisin keskustelemaan ihmisten kanssa. Janoan näitä keskusteluita, kokemusten vaihtamista ja erilaisten tarinoiden kuulemista.
Miten pidän rytmin yllä arjessani? Riittääkö eläke arjen menoihin, ja osaanko tai jaksanko tehdä yhtä terveellistä ruokaa kuin olen saanut työpaikallani?
Muutoksen olen minäkin kuitenkin kokenut. Olen pohtinut sitä, miten pidän rytmin yllä arjessani ja mitä teen kaikella ajallani. Riittääkö eläke arjen menoihin, ja osaanko tai jaksanko tehdä yhtä terveellistä ruokaa kuin olen saanut työpaikallani? Entä miten käy, kun ei enää pääsekään työterveyslääkärille?
Viimeisinä kuukausina töissä pääsin juttelemaan näistä asioista kollegoideni kanssa. Työnantajani järjesti keskusteluryhmän eläkeikää lähestyville työntekijöille, ja keskusteluja veti ratkaisukeskeinen terapeutti.
Puhuimme myös haaveista ja mahdollisuuksista. Joku sanoi, että voisi mennä pohjoiseen siivoamaan mökkejä, niin pääsisi samalla hiihtelemään ja nauttimaan Lapista.
Itse ajattelen ennen kaikkea niin, että eläke on mahdollisuus keventää tahtia. Itseään ei tarvitse käyttää työelämässä loppuun. Ajattelen eläkettä perusturvana, jonka avulla voin tarttua muihin mahdollisuuksiin.
Moni muukin ajattelee näin. Anu Polvisen tekemän tutkimuksen mukaan valtaosa, jopa 80 prosenttia työssä käyvistä eläkeläisistä työskenteli siksi, että työ on mielenkiintoista tekemistä.
Osalla tämä liittyy kokemukseen siitä, että itsellä on pitkän työkokemuksensa vuoksi paljon arvokasta annettavaa. Kaikki eivät välttämättä enää halua jatkaa täyspäivätyötä, mutta voivat silti haluta auttaa muita osaamisellaan. Itsekin olen ilmoittautunut Toimistomummola-firman listoille työntekijäksi, voisi muistutella työntekijöitä tauoista ja hyvästä työasennosta, puhua työilmapiiristä, työssä jaksamisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Nämä ovat tärkeitä teemoja, joista itselläni on paljon kokemusta. Joku muu mummo voisi haluta keittää yrityksen työntekijöille aamukahvit ja hoitaa tarjoilut.
Tyttäreni sanoi, että äiti, ota nyt edes vähän aikaa rennosti.
Kun kirjani käsikirjoitus lähti kustannustoimittajalle ja päivistäni vapautui aikaa, alkoi se jo tuntua pitkältä. Naputtelin sormia pöytään ja mietin, mitä alkaisin seuraavaksi tehdä. Pohdin, lähtisinkö myyjäksi johonkin pop up -myymälään. Sellainen myyntityö on aina viehättänyt minua, jossa saisin kohdata ihmisiä ja jututtaa heitä. Tyttäreni sanoi, että äiti, ota nyt edes vähän aikaa rennosti.
Tiedän, että on tärkeää osata rauhoittua. Kaikki eivät kuitenkaan taida käsittää, miten nopeasti eläkeiässä voi tulla tyhjä olo. Yleinen ilmapiiri on vähän sellainen, että sitä ihmetellään, jos eläkeläinen vielä haluaa tehdä työtä.
Itse ajattelen, että eri elämänvaiheisiin ei ole mitään ohjekirjaa. Jokainen määrittää itse, mistä arjen mielekkyys omalla kohdalla tulee. Minulle työn tekeminen tuo enemmän mielihyvää kuin ruskavaellukset ja kahviloissa istuminen. Saanko siis tehdä työtä hyvällä mielellä?
Herranen aika, on muutakin elämää! Nuoria, myös omia tyttäriäni, haluan muistuttaa nauttimaan tästä päivästä.
Monet nuoret haaveilevat aikaisesta eläköitymisestä. Sen vuoksi he tekevät niska limassa töitä ja laittavat rahaa säästöön. Pelkään, että he tähtäävät niin ahkerasti hamaan tulevaisuuteen, että he unohtavat tässä päivässä elämisen.
Toisaalta pohdin sitäkin, millaista toimeentulo eläkkeellä sitten on, kun heidän aikansa tulee. Toivoisinkin, että nuorten ei pitäisi niin kauheasti varautua ja säästää. Herranen aika, on muutakin elämää! Nuoria, myös omia tyttäriäni, haluan muistuttaa nauttimaan tästä päivästä.
Osa eläkeläisistäkin käy töissä pakon edessä. Polvisen mukaan noin kolmasosa työssäkäyvistä eläkeläisistä työskentelee, koska heillä on vaikeuksia tulla taloudellisesti toimeen. Minullakin on tällaisia ystäviä. Mielestäni on kamalaa, jos eläkkeellään ei tule toimeen.
Itse en ole rahasta kovin huolissani, sillä minulla on hyvä eläke ja olen luonnostani säästäväinen. Muutin jo muutama vuosi sitten 74-neliöisestä vuokra-asunnosta 45-neliöiseen, että säästäisin vuokrassa. Silti mietin tarkkaan, mihin rientoihin lähden. Kun tuttavani ihmetteli, miksen lähde Madonnan konserttiin Tukholmaan, totesin, että rahalle on paljon tarpeellisempaakin käyttöä.
Päikkärit ovat päivieni ihanuus. Syön lounaaksi usein valmiskeiton. Sen jälkeen juon kupin kahvia ja teen ristisanatehtäviä.
Päiväunet ovat olleet eläkepäivieni ihanuus. Syön lounaaksi aika usein valmiskeiton. Sen jälkeen juon kupin kahvia ja teen samalla ristisanatehtäviä eri lehdistä. Sitten menen noin puolen tunnin päikkäreille.
Eniten eläkkeelle jääminen onkin tähän mennessä muuttanut päivärytmiäni. Olen aina ollut iltaihminen, mutta työni vuoksi jouduin heräämään aikaisin. Nykyään menen nukkumaan puolen yön aikoihin ja herään aamuyhdeksään mennessä. Se, että voin toteuttaa rytmiäni, on tuntunut todella vapauttavalta. Silti päätin jo ennen eläkkeelle jäämistä, että pidän myös kiinni säännöllisistä elämäntavoista, jotka tuovat rytmiä ja ryhtiä elämään. Käyn joko ennen lounasta tai illalla sauvakävelyillä kotisaareni rantamaisemissa tai menen tanssitunnille ja sen jälkeen kuntosalille.
Erityisen paljon olen nauttinut siitä, että voin viettää enemmän aikaa lapsenlapseni kanssa. Hän asuu Englannissa, ja matkustan sinne pari kertaa vuodessa. Kun tyttäreni perhe tulee Suomeen, voin varata aikani heille.
Hiljattain osallistuin laululyriikkakurssille. Olen aina ollut kiinnostunut laulujen sanoituksista, ja kun kuulin kurssista, päätin lähteä kokeilemaan. Ensin ajattelin, etten saa paperille mitään. Kuitenkin pian säkeitä tuli.
Kirjoitin: ”olenko nyt yhteiskunnalle taakka / kuin vanha naakka / kun eläkkeelle jäin.”
Eläkeläisistä on kirjoitettu lauluja ennenkin, kuten Vanhojapoikia viiksekkäitä. Mutta eläkeläisyyteen voisi löytyä myös enemmän särmää, ehkä jopa uhmaa. Eivät kaikki eläkeläiset halua himmailla. Meitäkin on, jotka työuran jälkeen haluavat innostua uusista asioista.”
Hilla Blombergin 3 vinkkiä eläkeikää lähestyvälle
- Kuulostele, mitä tunteita eläkkeelle jääminen sinussa herättää. Vaihda kokemuksia muiden eläkeikäisten kanssa. Mieti sitten, mitä itse haluat työelämältä ja eläkevuosilta.
- Suunnittele jo etukäteen, miten huolehdit monipuolisesta ruokavaliosta ja pysyt liikunnallisena. Jos tämä vaatii uusia taitoja tai tapoja, ala opetella niitä hyvissä ajoin. Näin pysyt toimintakykyisenä.
- Arvioi jo etukäteen, paljonko eläkkeestä jää käteen ja miten arjen kuluja ehkä pitää sopeuttaa, että rahat riittävät. Kertyneen eläkkeen näet työeläkeotteelta Suomi.fi-palvelussa.
