Liikunnan ilo löytyi, kun Tiina perusti hitaan juoksuryhmän: ”Jos aiemmin häpesin tahtiani lenkillä, nyt nautin”
Lenkkeily hitaasti omassa tahdissa mullisti lempääläisen Tiina Hyttisen käsityksen juoksemisesta. ”Hitaasti edetessä jo lenkin aikana on hyvä fiilis, koska olo on jaksava. Lisäksi pitkillä ja rauhallisilla lenkeillä on jännä vaikutus mieleeni”, Tiina, 39, sanoo.
”Aikuisikäni suurin oivallus on, että mitä enemmän vertaan itseäni muihin, sitä huonomman fiiliksen saan aikaan. Aina on joku minua parempi. Oivalluksen ansiosta harrastan nykyään hidasta juoksemista.
Jos aiemmin häpesin itseäni, kun mummot lähes sauvakävelivät ohitseni, nyt vetelen hidasta tahtiani ja nautin. Lenkkini on minun eikä kenenkään muun.
”Kutsuin aiemmin itsekin etenemistäni hölkäksi, ettei kukaan ajattelisi minun luulevan liikoja itsestäni. Nykyään lähden aina juoksemaan.”
En pidä sanasta hölkkä, koska se vähättelee juoksemista. Kutsuin aiemmin itsekin etenemistäni hölkäksi, ettei kukaan ajattelisi minun luulevan liikoja itsestäni. Nykyään lähden aina juoksemaan.
Hitaasti edetessä jo lenkin aikana on hyvä fiilis, koska olo on jaksava. Lisäksi pitkillä ja rauhallisilla lenkeillä on jännä vaikutus mieleeni. Saan onnen välkähdyksiä siitä, miten hyvin asiani ovat. Minulla on ihana kumppani. Meillä on rintamamiestalo ja oma piha. Tunnen myös kiitollisuutta työstäni sosiaalialalla ja siitä, että saan laskut maksettua.
Taipumukseni vertailuun on perua kouluajoilta. Olen 90-luvun koululiikunnan lannistama lapsi. Pedagogiikka ei ollut kannustavinta meille, jotka eivät olleet luontaisesti lahjakkaita. Minulla on elävä muistikuva siitä, miten kaikille tehtiin tiettäväksi, että minun Cooper-tulokseni oli luokan huonoin.
Parikymppisenä huomasin ihailevani lenkkeilijöitä. He näyttävät siltä, että heillä on kivaa. Halusin tykätä juoksemisesta, joten juoksin väkisin. Vasta kuusi vuotta sitten siitä alkoi tulla mukavaa. Ostin netistä juoksuohjelman, joka lupasi, että kymmenen viikon päästä juoksen viisi kilometriä.
Ohjelmassa korostettiin maltillista aloittamista ja rauhallista tahtia. Se oli ahaa-hetkeni. Olin juossut liian kovaa kuntooni nähden, ja siksi se oli tuntunut kauhealta. Nautinto alkoi syttyä, kun kuntoni kohosi hitaan juoksemisen ansiosta. Ohjelman päätteeksi minä todella juoksin sen viisi kilsaa.
Minulle hidas juokseminen tarkoittaa sitä, että oloni on hyvä ja vauhtia on helppo ylläpitää. Pitkä lenkki on 10–15 ja lyhyt 3–6 kilometriä. Hitaalla lenkillä kuuntelen mieluummin äänikirjaa kuin musiikkia, sillä soittolistani eurodance tai hardcore punk saa minut juoksemaan liian kovaa.
Jos sykkeet nousevat liikaa, kävelen. Mäet kävelen surutta lähes aina enkä enää ajattele sen tarkoittavan epäonnistumista.
Perustin hidasvauhtisen juoksuryhmän Lempäälän leppoisat reilu vuosi sitten. Kaipasin seuraa lenkeille, mutta kun selvitin, millaista vauhtia juoksuryhmissä mennään, totesin, että kivat lenkit teille. Olisin ehkä pysynyt 6–7 minuutin kilometrivauhdissa mukana, mutta minulla ei olisi ollut kivaa.
Puolisoni ehdotti oman ryhmän perustamista. Kysyin Facebookin juoksuryhmässä, olisiko kukaan kiinnostunut hitaasta lenkkeilystä. Ekalla lenkillä meitä oli kaksi, parhaimmillaan meitä on ollut 15.
Lenkkeilemme aina samalla kaavalla: kolme minuuttia juoksua, minuutti kävelyä. Moni on todennut, että lenkkeily voikin näköjään olla kivaa.
En ole saanut mistään liikuntamuodosta samanlaista hyvänolontunnetta ja mielenrauhaa kuin juoksusta. Puolitoista vuotta sitten hain täydelliseltä tuntunutta työpaikkaa, mutten saanut sitä. Kun surin kotona, siippani kehotti lähtemään lenkille. Sen jälkeen asia ei tuntunut enää maailmanlopulta.
Juokseminen auttaa tunteiden käsittelyssä. Olen huomannut, että jos on murheita, neljän kilsan kohdalla lähes aina helpottaa.”
Tiinan vinkit juoksemisen iloon
- ”Hidas juoksutahti ottaa kehon ja kunnon päälle nopeaa vähemmän, jolloin lenkillä on todennäköisemmin hyvä ellei jopa nautinnollinen fiilis.”
- ”Jos et vielä nauti juoksemisesta, mutta haluaisit tykätä siitä, muista että vauhti tappaa, ei matka. Hitaasti jaksat juosta pidempään ja se myös kehittää kuntoa, jolloin juoksemisesta tulee koko ajan helpompaa.”
- ”Ehdit havainnoida ympäristöä ja aina on sallittua myös pysähtyä. Jos juokset kavereiden kanssa, pystyt puhumaan ja vaihtamaan kuulumiset.”
