Ahdin tilan jouluaattoaamu alkaa lahjapaperien rapinalla. Tonttu on yön aikana käynyt tuomassa lapsille yhdet ennakkolahjat. Otsolla, 13, Auroralla, 10, ja Aretalla, 8, on kaikilla huoneissaan pienet muovikuuset, ja lahjat on sujautettu niiden juurelle. Se vie vähän jännitystä, niin että he jaksavat odottaa joulupukin käyntiä iltapäivään tai alkuiltaan.
Aamupäivällä Matti ja lapset ruokkivat ja hoitavat kaikki tilan eläimet. Niitä on tällä hetkellä kaksi suomenhevosta, eestiläinen ratsuponi, minipossua, kaksi jättikania, kanoja, koira, kolme kissaa, akvaariokaloja ja viinimäkikotilo. Aikamoinen häntien ja pystöjen vilske!
Hevoset ja poni pääsevät tallista pihassa olevaan aitaukseen. Niillä myös ratsastetaan vähän – mikä ihana rauhoittumisen hetki kaiken touhun keskellä. Lenkki vie tuttua polkua lähimetsään ja peltojen reunaan.
Yleensä jouluvieraiksi tulee lähisukulaisia, mutta kokoonpano vaihtelee vuosittain. Matti-isä ja lapset sytyttävät roihut ja lyhdyt, kun päivä alkaa hämärtyä. Jouluateria syödään iltapäivällä. Tarjolla on hirvipaistia, uunilohta, juustoisia härkispyöryköitä, nyhtökaurakäristystä, bataattilaatikkoa, porkkanalaatikkoa, uuniperunoita, pippurista kastiketta, karpalohyydykettä, hunajaista sinappia, rosollia, hunajaisia cocktail-kurkkuja, hunajamarinoituja punasipuleita, juustolautanen ja joululimppuja.
Aterian jälkeen käy joulupukki. Joskus hän ehtii sisälle asti, kiireisimpinä aattoina pukki jättää vain lahjasäkin ja kirjeen lapsille. Lahjojen avaamisen jälkeen kahvitellaan ja avataan konvehtirasiat. Illalla vieraat lähtevät omiin koteihinsa ja lapsilla riittää tekemistä lahjojen kanssa.
Päivän päätteeksi hevoset tuodaan aitauksesta yöksi sisään ja ruokitaan. Lasten mentyä nukkumaan talo rauhoittuu. Vihdoin Jasmiina ja Matti saavat istahtaa sohvalle. Kynttilänvalossa viihdytään myöhään iltaan katsomassa jotain vanhaa leffaa konvehtien ja rommitotin kanssa. Suosikkeja ovat komediat ja toimintafilmit – nyt ei anneta unen yllättää!
Joulun ihanaa rauhaa kestää aina loppiaiseen asti. Sitten lapsilla alkaa koulu ja arki valtaa talon.
Jasmiina kertoo kodin sisustuksesta:
"Tavaramme ovat kotoisin kirpputoreilta, huutokaupoista, ullakoilta, antiikkiliikkeistä ja vähän kaupoistakin. Tuunaamme paljon itse. Esimerkiksi makuuhuoneen verhot olen ommellut talon vintiltä löytyneistä pellavalakanoista.
Tätä kotia on sisustettu niin, että koko perhe on saanut osallistua, myös lapset. Yhteistä tyyliämme kuvailisin rennoksi, lämpimäksi, iloiseksi, vanhanaikaiseksi ja boheemiksikin.
En tiedä, mistä tämä jano menneeseen kumpuaa. Lapsuudenkotini oli ihan samanlainen kuin muutkin 70-luvun kodit Vantaan Martinlaaksossa. Kun muutimme uuteen lähiöön, kaikki huonekalut ostettiin uusina tai korkeintaan vähän käytettyinä. Mieheni Mattikin on kotoisin kerrostalosta, Nokialta. Rakkautemme eläimiin on ratkaissut sen, että asumme maalla. Hevoset vaativat tilaa. On myös onni, että lapset saavat varttua täällä ja käydä pientä kyläkoulua.
Nyt elämme unelmaamme. Haaveilimme hirsiseinistä jo vastarakastuneina. Ja oli ihan läppä, että haluaisimme talon, johon voisi rakentaa tornin.
Kymmenen vuotta sitten löysimme tämän 1930-luvulla rakennetun, vuosia kylmillään olleen hirsitalon. Laajensimme sen melkein kaksinkertaiseksi torniosalla, jossa nyt sijaitsevat lasten huoneet. Remontissa kului kaikkiaan kahdeksan vuotta, mutta aiomme vielä rakentaa tornin kolmanteen kerrokseen oikean teiniluolan. Yksi kesä sen tekemisessä vain menisi."
SisustusLapsiperheen juhla on polkakarkin värinen – "Jouluna meillä on tarjolla reilusti silmänruokaa"
SisustusKöyhäinhopeaa ja pihalla vilahtelevia enkeleitä – Heidin mielestä koti saa jouluna välkkyä, kimaltaa ja loistaa
SisustusViisilapsinen perhe viettää joulua pohjalaistalossa: ”Vanhaa taloa ei saa liikaa kesyttää"
