Oletko aina istuttanut kevätkurjenmiekat väärin? Totta vie olen
Olen tähän asti onnistunut kevätkurjenmiekkojen kanssa kohtalaisesti. Olen syytänyt sipuleita maahan, ja osasta on tullut kukkia, kirjoittaa Viherpihan ja Kotonan vastaava tuottaja Henna-Kaisa Ranta.
Kevätkurjenmiekka on yksi lempikevätkukistani. Tuntuu lähes ihmeeltä, että heti lumen sulettua harmaasta maasta voi ponnistaa jotain niin kaunista. Värien lisäksi kukkien muoto on kiehtova: ylhäältä ihailtuna kevätkurjenmiekkojen kirjaillut ulkokehälehdet sojottavat veikeästi sivuille kuin tuulimyllyn lavat.
Olen tähän asti onnistunut kevätkurjenmiekkojen kanssa kohtalaisesti. Kohtalaiseksi onnistumiseksi lasken sen, että olen syytänyt sipuleita maahan, ja osasta on tullut kukkia.
Uskon kukinnan johtuvan siitä, että rivitalopihassani on ravinteikas mutta läpäisevä maa. Kevätkurjenmiekat kun eivät kestä märkyyttä. Istutustavastani taas taitaa johtua se, että sipuleistani vain osa tuottaa keväisin haluttua tulosta.
Kun sipulikukkien istutusaika syksyisin koittaa, homma tuppaa menemään jotakuinkin näin: Hankin kaikki sipulit samaan aikaan, vaikka tiedän, että vaikkapa narsissit ja monet pikkusipulikukat kannattaisi istuttaa aiemmin kuin tulppaanit. Sipulipussit lojuvat muutaman viikon (liian kauan) jossain, mihin olen sattunut ne käsistäni työntämään (viime vuonna eteisen pipohyllyllä). Lokakuun lopussa tai marraskuun alussa hätäännyn (ei hitto, kohtahan se maa jäätyy) ja ryhdyn joku ilta istutuspuuhaan otsalampun kajossa. Isot sipulit kairaan niin syvälle kuin saan, pikkusipulit törkin multaan sormin, siihen syvyyteen, mihin näpit nyt yltävät. Mielessäni on istutussyvyyden nyrkkisääntö suunnilleen kolmesta sipulinmitasta.
On selvää, että sen lisäksi, että olen ryhtynyt kevätkurjenmiekkojen kannalta puuhaan liian myöhään, olen istuttanut ne aivan liian pintaan.
Hortonomi ja puutarhaguruni Outi Tynys kirjoittaa kuitenkin lokakuun Viherpihassa, että säännöstä on poikkeuksia: ”Esimerkiksi kevätkurjenmiekan sipulit kannattaa peitellä 15 sentin syvyyteen niiden pienestä koosta huolimatta” ja jatkaa ”Jos maa on hiekkaista, voit peitellä sipulit vähän syvemmälle kuin tiiviissä savimaassa.” On selvää, että sen lisäksi, että olen ryhtynyt kevätkurjenmiekkojen kannalta puuhaan liian myöhään, olen istuttanut ne aivan liian pintaan.
Ymmärryksestä seuraa kaksi ajatusta. Olen vuosia tuhlannut (luonnon)resursseja vain koska en ole viitsinyt perehtyä aiheeseen. Äh. Toinen ajatus on mukavampi: millaisen kevätkurjenmiekkaloiston voinkaan saada aikaiseksi nyt, kun tajuan kaivaa sipuleille tarpeeksi syvän kuopan!
