Olen muuttanut mielipiteeni halloweenista täysin – ja oppinut kaksi asiaa kantapään kautta
On helppoa ajatella että halloween on pelkkää ylikulutusta ja amerikkalaista hapatusta, mutta olen ymmärtänyt, mikä määrä riemua pukujuhlan taakse kätkeytyy, kirjoittaa vastaava tuottaja Henna-Kaisa Ranta.
Loppukesästä puolisoni keksi hauskan puuhan: kukin perheenjäsen listasi juhlapyhät tärkeysjärjestykseen, ja lopuksi teimme vertailun. Joulu kiilasi kaikilla kärkeen, mutta sen jälkeen äänet hajosivat. Kun aikuiset arvostivat juhannusta, alakouluikäisille lapsille ilmiselvä kakkonen kaikista juhlapäivistä oli halloween.
Vuosikymmen sitten pidin vielä halloweenia maailman turhimpana juhlana. Amerikkalaista hapatusta ja taas yksi keino myydä turhaa roinaa jo valmiiksi pursuileviin nurkkiin, ajattelin. Tiedostan toki yhä halloweeniin liittyvät konsumerismin sudenkuopat, mutta omien ja naapuruston lasten halloween-riemun myötä sydämeni on täysin sulanut suurelle puku- ja pelottelujuhlalle.
”On ihanaa, että pimenevän ja usein sateisen syksyn keskellä lapsilla on jotain hauskaa, mitä odottaa!”
Yli sadan asunnon paritaloyhtiössämme halloween on nimittäin melkoinen tapaus. Ne taloyhtiön asukkaat, jotka tahtovat keppostelijoita ovilleen, asettavat merkiksi lyhdyn sisäänkäynnin luo. Talojen sisäänkäyntejä somistetaan myös hämähäkinseiteillä ja luurangoilla. Lasten lisäksi monet aikuiset pukeutuvat mitä mielikuvituksellisempiin asuihin. Jotkut ovat avataan keppostelijoille kammottavien ääni- ja valotehosteiden kera.
Käytössä on varmasti myös kertakäyttöroinaa, mutta toisaalta näen samoja koristeita vuodesta toiseen hieman eri tavoilla hyödynnettyinä. Näen myös, kuinka samat kissa-, noita- ja supersankaripuvut siirtyvät seuraaviksi vuosiksi pienempien sisarusten tai naapurin lasten käyttöön.
Halloween ei ole vain yksi viikonloppu, vaan lapset valmistautuvat juhlaan jopa viikkojen ajan. Tänä vuonna poikani osti ensimmäiset osat videopelihahmon asuunsa UFFista jo elokuussa. On ihanaa, että pimenevän ja usein sateisen syksyn keskellä lapsilla on jotain hauskaa, mitä odottaa!
Koska halloweenina voi pukeutua miksi ikinä haluaa, karkkikierrokseen osallistuu myös teinejä toisin kuin vaikkapa pääsiäisenä. Kaikkein pienimmät taas käyvät ovilla vanhempiensa seurassa. Asujen rakentamisessa käytetty luovuus hykerryttää minua joka vuosi.
”Lapset ovat armottomia juorukelloja. Skippaa mummokonvehdit ja pysy kaukana hedelmäosastolta.”
Koska ovellani on viime vuosien mittaan käynyt satoja keppostelijoita, uskallan antaa lopuksi kaksi vinkkiä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tässä ne ovat:
1. Jos olet kiinnostunut maineestasi, hanki kunnon karkit. Lapset ovat armottomia juorukelloja. Skippaa mummokonvehdit ja pysy kaukana hedelmäosastolta – et todellakaan halua tulla tunnetuksi mandariininjakelijana. Täytelakupötköt, tikkarit ja pienet suklaapatukat ovat kovaa valuuttaa.
Armollista on se, että vaikka olisit munannut edellisenä vuonna, lapset ovat lyhytmuistisia opportunisteja. He saapuvat ovellesi uudelleen, ja voit korjata ryvettyneen halloween-maineesi.
2. Tunne yleisösi. Halloween voi vaikuttaa loistavalta tilaisuudelta pukeutua nuoruutesi idoliksi, mutta mieti vielä hetki. Meidän naapurimme taaperot eivät selvästikään olleet tarpeeksi kypsiä kohtaamaan ovella erään norjalaisen black metal -yhtyeen kitaristia ja Kissin Gene Simmonsia (kuva liittyy).
