Lokoisaa oleilua mäntyjen alla! Epäkäytännölliseksi osoittautunut oleskelupaikka korvattiin helppohoitoisella puuterassilla

Pihapuiden katveeseen oli muutama vuosi sitten perustettu oleskelupaikka. Kahden vanhan männyn alla oleva alue oli puhdistettu kasvillisuudesta ja katettu maanpeittokankaalla. Pohja oli viimeistelty pyöreäksi hiotuilla jokikivillä. Parin vuoden käyttökokemus paljasti karusti havunneulasten reippaan uusiutumistahdin. Haravoinnista ei ollut apua, sillä neulaset upposivat kivien sekaan; tuloksena oli luonnon oma piikkimatto.

Terassialue ennen remonttia. Muutama vuosi sitten tehty piharemontti ei onnistunut toivotulla tavalla. Oleskelualueen pohjalla olleet hiotut jokikivet ja niihin uppoavat männynneulaset olivat hankala yhdistelmä. Piikikäs alusta ei tuntunut mukavalta paljaiden jalkojen alla.

Edellisvuosien kokemuksista viisaampana oleskelupaikka päätettiin perustaa uudelleen, mutta tällä kertaa puuterassina. Ideana oli rakentaa 4 × 7 metrin kokoinen terassi, jonka keskeltä männyt nousisivat. Oleskelutasannetta rajaamaan suunniteltiin köynnösseinä, joka antaisi kaivattua näkö- ja tuulensuojaa. Köynnösseinän kasveille tehtäisiin pitkä ja kapea kasvilaatikko.

Terassi tehtiin valmiiksi syksyllä, ja lehtikuusi harmaantui ensimmäisen talven aikana. Oleskelutasanne sijoitettiin siten, että molemmat puut voivat kiertää sitä pitkin. Mäntyjen ympärille sahattiin kaarevalinjaiset aukot. Reilunkokoiseen tilaan mahtuu tarvittaessa iso ruokapöytä.

Vaikka uusi oleskelupaikka rakennettiin nimenomaan mäntyjen neulasongelman vuoksi, haluttiin puut säilyttää. Terassi kiertää männyt 20–30 senttimetrin etäisyydeltä. Puiden rungoilla kasvaa köynnöshortensia.

Terassin perustaminen oli yksinkertaista. Sen alla oleva pohjamaa oli hyvin hiekkaista ja näin ollen routimatonta. Jokikivet lapiotiin talteen odottamaan putsausta ja uutta sijoituspaikkaa. Terassin pieni korkoero saatiin tasoitettua käyttämällä terassin alla joko matalampaa betonilaattaa tai korkeampaa Leca-harkkoa.

Terassin runko tehtiin painekyllästetystä puusta. Rungon kokoamisessa käytettiin apuna kulmarautoja ja palkkikenkiä. Mäntyjen rungot kierrettiin 20–30 senttimetrin päästä. Terassin katteeksi valittiin lehtikuusi sen helppohoitoisuuden vuoksi.

Puuta ja metallia yhdistävän köynnössäleikön rungot tehtiin kestopuusta. Puisen ruudukon sisään istutettiin raudoitusverkosta leikatut metalliristikot. Ristikkoja varten puiseen runkoon porattiin reiät, joihin metalliristikot istutettiin. Köynnöstuet koottiin valmiiksi elementeiksi ennen pystytystä.

Terassin jatkoksi rakennettiin kasvilaatikko vesivanerista. Pitkän ja kapean kasvilaatikon seinät vuorattiin sisältä kattohuovalla. Lopuksi köynnöstuet ja kasvilaatikon takaseinä tuettiin maahan tolpanjaloilla.

Säleikkö tehtiin ylijääneistä raudoitusristikoista, jotka leikattiin sopivan kokoisiksi kappaleiksi. Pitkällä sivulla olevan köynnösseinän metalliristikot on upotettu puukehyksen sisään. Lyhyen tuen ristikko kiinnitettiin sen sijaan puukehyksen taakse. Säleikköön istutettiin lumi- ja saksankärhöt sekä säleikköparsa.

Mäntyjen alle syntyi suojaisa ja viihtyisä oleskelupaikka. Sitä reunustavan säleikön toivotaan peittyvän köynnöksillä jo ensi kesänä. Köynnöshortensia antaa odottaa itseään mutta palkitsee pitkämielisen hienolla kukinnalla. Terassille on koottu pieni ruukkupuutarha yksi- ja monivuotisista kasveista. Hayn Palissade-lepotuolit ovat galvanoitua terästä.