Pioneja ja luonnonkukkia! Helena jahtaa harvinaisia lajikkeita Euroopasta: "Välillä serverit kaatuvat, kun harrastajat ryntäävät apajille"
Helena Peson intohimona ovat pionit. Lähes kolmensadan lajikkeen kokoelma sai alkunsa vain yhdestä nimettömästä taimesta. Nyt hänen puutarhassaan hurmaavat niin kermakakkumainen 'Eskimo Pie', varhain kukkiva 'Etched Salmon' kuin vihertävän valkoinen 'Green Halo'. Poimi jutusta Helenan kasvatusvinkit!
Pioneista tulevat usein mieleen muhkeat kukat ja niiden painosta lamoavat pensaat. Mutta raisiolaisen Helena Peson pionit ovat toista maata. Ne muistuttavat keveitä niittykukkia, jotka kurkottelevat norjia varsiaan timoteitten, päivänkakkaroiden ja leinikkien lomasta.
Helena rakastaa pionejaan, ja niiden kanssa puuhailu pitää hänet kiireisenä ympäri vuoden. Viimeistään alkuvuodesta hän lähettää verkkokauppoihin uusien juurakkojen tilaukset, ja keväällä hän pitää tarkkaa kirjaa jo olemassa olevien pioniensa kasvusta. Alkukesä on yhtä pionijuhlaa, ja silloin Helena laskee kehittyviä nuppuja, ottaa kännykällään kuvia niiden aukeamisesta ja postaa kuvia Instagram-tililleen. Syksyllä hän istuttaa postin tuomat juurakot ”sateessa ja savessa” miehensä Timo Lindroosin kanssa.
Myös perheen teini-ikäinen Severi-poika on huomannut, miten tärkeitä pionit äidille ovat. Kun he vierailivat Mynämäen pionipuistossa, Helena jäi sinne kiertelemään, kun muut palasivat autoon.
– Kun tulin takaisin, poika sanoi, että äidillä on ”pionipsykoosi”, kertoo Helena Peso ja naurahtaa lämpimästi kommentille.
Kaikki sai alkunsa yhdestä pionista. Vuonna 2015 Helena hankki Timon kanssa Kustavista maatilan, jolla oli sijainnut 1700-luvulta peräisin ollut torppa. Sen paikalle oli 1990-luvulla rakennettu mökki, ja Helena huomasi, että nurkasta pisti esiin jotain punaista.
Hän aavisti, että ne olivat pionin varsia. Varmistuttuaan asiasta hän nimesi löydön mökin rakentajan sukunimen mukaan ”Aallon pioniksi” , mutta jatkoi oikean lajikkeen selvittelyä. Hän kyseli neuvoja Facebook-ryhmien pioniharrastajilta ja hankki muutaman lajiketta muistuttavan verrokin. Lopulta hän päätyi siihen, että kyseessä oli luultavasti ’Amabilis’.
– Se, miten piipat nousevat maasta, kertoo paljon. Toiset nousevat eri tavalla ja erivärisinä kuin toiset. Kaikki eivät ole yhtä punaisia. Tuoksu oli tosi sama kuin ’Amabiliksessa’.
Helenalla on lähes kolmesataa pionilajiketta. Harrastuksen alkuvaiheessa hän tuli hankkineeksi nimettömiä lajikkeita lähellä sijaitsevan Pionien Kodin alennuslaareista ja marketeista, mutta nykyisin hän tietää tarkkaan, mitä ostaa. Jokaisella pionilla on oma nimikylttinsä, josta käy ilmi lajike, jalostaja ja jalostusvuosi sekä hankintapaikka ja -vuosi.
Helenan pionivinkit
1. Mietityttääkö lajike?
Aina lajikkeesta ei ole tietoa. Kiinnitä silloin huomiota kukan lisäksi muun muassa varsien kasvutapaan ja väritykseen, lehtien ja nuppujen muotoon, kasvun ja kukinnan ajoitukseen sekä tuoksuun. Ota pionista kuvia ja tutki niitä pioniystävien kanssa. Takuuvarma tunnistus voi olla mahdoton, koska samantapaisia lajikkeita on paljon.
2. Varo märkyyttä
Istuta kohopenkkiin tai rinteeseen, jolloin vesi ei jää kasvin juurelle seisomaan. Liika kosteus ja märkänä jäätyminen ovat pahinta mitä pionille voi käydä. Myös penkkien liian tiivis reunustaminen voi lisätä märkyyttä.
3. Huomioi eläimet
Pioneille suositellaan luujauhon antamista istutusvaiheessa sekä keväisin ja kukinnan jälkeen. Sen käyttö voi kuitenkin olla hankalaa koiraperheessä tai metsän laidassa sijaitsevassa puutarhassa. Lemmikin lisäksi myös kettu tai supi voi käydä luujauhoa tonkimassa, mistä pionin juurakko helposti kärsii. Siksi Helena aikoo kokeilla rikkaraudalla reiän tekemistä maahan ja jauhon upottamista sinne.
4. Yhteistyö kannattaa
Liity pioniyhdistyksiin, Facebook-ryhmiin ja seuraa harrastajien Instagram-tilejä, niin pääset mukaan taimien kimppatilauksiin. Näin on mahdollista jakaa myös postikulut.
Noin tuhannen neliön pihamaa – tai pionipelto, kuten Helena sitä kutsuu – on täynnä erikokoisia, enimmäkseen pitkulaisia penkkejä. Keväisin ennen pioneja niissä kukkivat tulppaanit ja muut sipulikukat ja loppukesästä esimerkiksi asterit, keijunkukat ja hortensiat. Pionien kukinnan aikaan penkkejä kaunistavat myös vallattomat luonnonkukat. Helena ei raaski niitä kaikkia kitkeä.
Vaikka pionit ovat Helenan silmäterä, pihalle mahtuu myös trampoliini. Frisbeen heittoakaan ei ole kielletty, ja useimmiten Severin tähtäämät kiekot leijailevat tarkasti maaleihinsa. Alkukesästä yksi nupullinen varsi meni kuitenkin melkein poikki. Mutta Helena ei katkaissut sitä. Onneksi, sillä nyt kiemuraisen varren päässä kukkii valkokukallinen ’Brother Chuck’.
Pionien leikkaaminen onkin Helenalle suoranainen kauhistus. Hän laittaa maljakkoon vain kaupan pioneja. Omien pitää pysyä siellä, minne ne kuuluvat eli maassa.
– Mietin, kuinka paljon minulla pitäisi olla pioneja, ennen kuin leikkaisin niitä. Ei olla lähellä sitä.
Helena jahtaa harvinaisempia lajikkeita verkkokaupoista ympäri Eurooppaa. Hän kertoo, että välillä jopa serverit kaatuvat, kun kaikki rynnistävät samoille apajille.
Hänen kokoelmansa erikoisuuksia ovat venäläinen ’Olimpiada -80’ ja Yhdysvalloista tullut ’Minnie Shaylor’. Harvinaiseen keltalehtiseen ’Golden Angeliin’ hän satsasi, koska sen jalostusvuosi on sama kuin hänen poikansa syntymävuosi.
Toisaalta Helena arvostaa myös tuiki tavallista ’Sarah Bernhardtia’, ja amerikkalaisen Klehmin jalostajasuvun jalostamat lajikkeet kiehtovat häntä edelleen, vaikka pihalla on niitä jo kymmeniä. Välillä Helena kuitenkin miettii, onko pioneja jo tarpeeksi. Sitten hän yleensä kuulee, kun muut harrastajat hehkuttavat löytöjään, ja pionihuuma vie taas mennessään.
Helena on Instagramissa @pionipelto
8 × hurmaava kiinanpioni
1. ’Eskimo Pie’
2. ’Queen Bee’
3. ’Etched Salmon’
4. ’Pink Spritzer’
5. ’Green Halo’
6. ’Golly’
7. ’Pink Hawaiian Coral’
8. ’Pink Parasol Surprise’
