Muotoilija Heikki Orvola muistelee työskentelyä Nuutajärven lasitehtaalla – ”Luonnokset olivat nuotteja, ja muotoilija toimi kapellimestarina”

’’Työskentelin 1960–70-luvulla Nuutajärven lasitehtaalla seitsemän hengen verstakon kanssa. Taideverstakon mestarina toimi Jaakko Niemi. Lisäksi verstakkoon kuuluivat vanhempi puhaltaja Olavi Nurminen ja nuorempi puhaltaja Eelis Kankainen, kaksi postintekijää, muottipoika ja kantaja. Samaa kokoonpanoa käytettiin, kun tehtiin sarjatuotantoa tai taide-esineitä. Nyt haluaisin noin ison ja ammattitaitoisen verstakon. Se oli kuin unelma, jota en silloin edes ymmärtänyt.

Kun menin lasihyttiin tekemään uniikkilasia, minulla oli mukana piirtämiäni luonnoksia muodoista ja olin päättänyt valmistustekniikan. Käytimme luonnoksiin Tampereen kotelotehtaan pakkauskartongin jämistä leikattuja postikortin kokoisia Tako-kortteja, jotka olivat jäykkää pahvia. Niihin oli helppo piirtää kiiltävä- tai mattapintaiselle puolelle. Piirsin kortteihin ohjekirjan itselleni ja myös tarkemmat ohjeet mestarille. Tapa oli Kaj Franckilta lähtöisin. Oiva Toikkakin käytti kortteja, ja omaksuin saman käytännön.

Postintekijä teki ensimmäisen aloituksen, otti pillin päähän lasia ja puhalsi lasikuplan, joka on nimeltään posti. Sen jälkeen puhaltaja otti postin päälle uutta lasia, ja siitä syntyi kappaleen aloitus. Aloituksia voi olla useampia päällekkäin riippuen esineen koosta. Sen jälkeen mestari antoi esineelle lopullisen muodon. Lasiesine laitettiin vajaaksi vuorokaudeksi noin 600-asteiseen jäähdytysuuniin.

Verstakolla piti olla valmius siihen tekniikkaan, mitä aiottiin käyttää. Työskentely tapahtui kahden tunnin jaksoissa. Olin miettinyt teoksen mittasuhteet tarkkaan, ja pidin tärkeänä sitä, että lasinpuhaltaja pysyi niissä. Luonnokset olivat nuotteja, muotoilija toimi kapellimestarina, ja siitä alkoi konsertti.’’