”Ystävä luuli laukkukakkua aidoksi Chaneliksi” – Heidi Willman leipoo kotikeittiössään upeita kakkuja
Heidi Willman kasvoi kermavaahtokulhoja nuollen. Reilu vuosi sitten hän innostui kakkujen leipomisesta perheen lisäksi myös ystäville ja alkoi julkaista kakkukuvia somessaan. Nyt Heidi tekee kakkuja tilauksesta ja haaveilee omasta kahvilasta.
Heidi, miten innostuit kakuista?
Olen aina tykännyt leipoa, ja isäni on leiponut kakkuja niin pitkään kuin muistan. Vanhempani omistivat pitopalveluyrityksen. Lapsena nuolin kermavaahtokulhoja niin paljon, etten enää pysty syömään lainkaan kermavaahtoa. Omien tytärten myötä aloin leipoa muu muassa Muumi- ja Barbie-kakkuja.
Kakkujen leipomisessa on parasta, kun saa toteuttaa itseään. Etsin ideoita netistä ja suunnittelen makuja ja koristeluita itse. Minussa asuu taiteilijasielu. Tykkään myös virkata ja neuloa.
Miten olet opetellut kakkujen tekemistä?
Itseopiskellen. Googletan teemoja, selaan Pinterestiä ja Tiktokia. Opin joka kerta jotain uutta. Ensi kerran, kun tuli maidoton kakkutilaus, kokeilin kasvikermaa, joka toimikin loistavasti – kermasta tuli tosi valkoista! Olen oppinut isältä paljon. Kun hän kehuu kakkujani, se tuntuu tosi tärkeältä.
Haluan, että kakku ei ole vain kaunis, vaan myös maistuu hyvältä. Maistatan täytteitä perheelläni ja kyselen mielipiteitä. Teen itse mansikkamelban kotimaisista marjoista enkä käytä valmishilloja. Haaveilen omasta kahvilasta, jossa myytäisiin tuorepuristettuja mehuja, smoothieita ja kakkuja.
Mistä kakusta olet ylpein?
Nuorelle naiselle leipomastani Chanel-laukun näköisestä synttärikakusta, siitä sain somessa valtavasti palautetta. Ystäväni Joanna Kuvaja luuli, että kyseessä oli oikea laukku. Nyt tekisin kakussa vielä pari yksityiskohtaa viimeistelyssä toisin.
”Olen oppinut isältä paljon. Kun hän kehuu kakkujani, se tuntuu tosi tärkeältä.”
Millaisia kömmähdyksiä sattuu?
Kaikenlaisia. Välillä pohja ei vain kohoa. Sitten tehdään uudestaan, se on inhimillistä. Kokemuksen myötä olen oppinut etenkin aikataulutusta. Ensimmäisenä päivänä teen pohjan, toisena täytteen ja kolmantena koristelen. Keväällä tein ystävällemme Raimo Helmiselle spontaanisti yllätyssynttärikakun, ja sen kanssa meni yötöiksi. Tein kakun alusta loppuun vuorokaudessa ja ehdin hakea kakkukuvankin.
Vaikeinta on kokojen hallinta, teen aika isoja kakkuja. Täytettä on kunnolla ja kaikille varmasti riittää. Mutta mieluummin överit kuin vajarit!
Millainen olisi unelmien kakkuprojekti?
Kolmikerroksinen hääkakku. Olisi ihana olla osa joidenkin elämän tärkeintä päivää. Itselleni tekisin nakukakun, jossa pohja kuultaa ohuen kuorrutekerroksen läpi. Täytteissä maistuisivat raikas lime ja sitruuna ja koristeet olisivat täynnä naisenergiaa. Haluaisin myös opetella pursottamaan erilaisia kukkia.
