Hävikkimestari Pia ostaa ruoat perheelle 250 eurolla kuukaudessa – ”Kassakin välillä ihmettelee”

”En ymmärrä ihmisiä, jotka menevät varta vasten listan kanssa ruokaostoksille. Minä lähden kauppaan, kun kaipaan omaa aikaa ja tiedän, että ilta-alet ovat alkaneet. En siis mene ostamaan mitään tiettyä, vaan kuljeskelen hyllyjen välissä ja poimin edullisia tuotteita.

Kassatyöntekijätkin välillä ihmettelevät, miten hyviä löytöjä olen tehnyt, ja kerron mielelläni, miten aion jatkojalostaa niitä. Kolmellakympillä voin saada kaksi kassillista ruokaa, kun kierrän useita kauppoja.

Alelöytöjen tekemisestä on tullut koko perheen harrastus. Olen 14- ja 15-vuotiaiden tyttöjen yksinhuoltaja, ja lapsetkin osaavat jo käydä kaupassa bongaamassa hyviä alennuksia. He tietävät, mistä kaupasta kannattaa hakea myslit puoleen hintaan ja mistä laputetut maitotuotteet.

Emme mene kauppaan tarjousten perässä, sillä esimerkiksi kahvia on aina kotona jemmassa. Vain maitoa ja esimerkiksi tuorekurkkua ei voi ostaa viikkoja etukäteen.

On mummon ansiota, että kiinnostuin ruoasta. Hän oli elänyt kasvattilapsena köyhyydessä ja teki kaiken ruoan itse: maidosta viiliä ja kotiruoaksi silakkalaatikkoa ja maitopottua.

Aikuisiällä minulla diagnosoitiin adhd ja autismi. Neuroepätyypillinen tapani ajatella näkyy myös ruoanlaitossa ja ruokaostoksilla. Impulssi syntyy keittiössä nopeasti. Lapset nauravat, että lähden leikkaamaan kurkkua, ja kohta minulla on neljä levyä päällä. Saatan alkaa esimerkiksi tehdä marjakeittoa tai -kiisseliä, koska haluan hyödyntää tummuneet banaanit. Alesuklaa taas riittää pidempään, kun siitä tekee riisisuklaata.

En tykkää kauheasti leipoa. Vaikka impulssi auttaa soveltamaan aineksia piirakkaan tai kakkuun, epäonnistun nopeasti, jos laitan aineksia sattumanvaraisesti. Menen usein näppituntumalla. Onneksi ilta-alesta voi saada kolme pussia leipää eurolla.

Homeinen mandariini ei tarkoita, että koko pussillinen pitäisi heittää pois. Joskus home saattaa olla pelkästään kuoressa, mutta hedelmä on vielä hyvä.

Opin tunnistamaan syötäväksi kelpaavan, kun olin mukana hankkeessa, jossa kauppojen hedelmä- ja vihannesosaton hävikkiä pelastettiin vähävaraisten ruokajakeluun.

Ylipäätään pyrin heittämään ruokaa pois vasta kun se on oikeasti pilalla. Salaatista voi säästää osan lehdistä, juustokannikasta voi leikata kuivan osan pois eikä kuiva-aineiden parasta ennen -päiväyksiä kannata tuijotella. Raejuusto, viili, jogurtti ja juusto ovat käyttökelpoisia päiväyksen jälkeen, samoin kuivassa säilytetyt jauhot, mausteet, ryynit, myslit ja murot. Bioroskiin meillä meneekin lähinnä vain hedelmien ja kasvisten kuoria.

Meillä menee ruokaan kuukaudessa noin 200–250 euroa. Määrää on kuitenkin vaikea ar­vioi­da, koska usein edellisen kuun ostoksista riittää pitkälle seuraavaan.

Reseptipankki on päässäni, eikä minun tarvitse etsiä ohjeita. Sen kun avaan pakastimen oven.

Vaikka säästän myös taloudellisista syistä, on tämä silti enemmän elämäntapa. Minulla on paljon annettavaa ja toivon, että voin siirtää tietoa ruoanlaitosta ja hävikin vähentämisestä eteenpäin.

Toivon etenkin sitä, että nahistuneeseen ruokaan suhtauduttaisiin myönteisemmin: sen hyödyntämisessä ei ole mitään noloa.”