Tupelokasveihin kuuluva kyyhkyspuu tunnetaan paremmin englanninkielestä johdetulla nimellään nenäliinapuu. Laji on hyvin vanha.
Nykyään nenäliinapuu kasvaa luonnonvaraisena vain Keski-Kiinassa ja länsimaissa se on varsin uusi kasvi. Puu on myös sukunsa ainoa laji. Ranskalainen luonnontieteilijä ja pappi Armand David löysi sen Sichuanin maakunnasta Kiinasta 1869. Hänen mukaansa puu on saanut tieteellisen nimensä Davidia involucrata. Lajimääre involucrata viittaa suojukselliseen kukintaan.
Nenäliinapuun perustuu pääosin sen ainutlaatuisen näyttävään alkukesään ajoittuvaan kukintaan. Huomiota herättävin piirre on kukintojen kaksi erimittaista, 5–17 sentin pituista valkoista suojuslehteä. Nenäliinapuun suomenkielinen nimikin liittyy näihin suojuslehtiin. Tuulessa lepattaessaan ne muistuttavat kyyhkysen siipiä tai taiteltua nenäliinaa.
Nenäliinapuu on kaunis myös lehtiasussaan. Herttamaiset, 10–15 sentin pituiset lehdet muistuttavat ulkomuodoltaan hieman lehmuksen lehteä. Pitkinä ja lämpiminä syksyinä lehdet voivat ehtiä Etelä-Suomessa saada kelta-punaruskean syysvärin, tosin ruskan esiintyvyys ja voimakkuus vaihtelevat yksilöittäin. Ruskan esiintymiseen vaikuttaa myös se, että lehdet ovat hallanarkoja. Esimerkiksi kolmosvyöhykkeellä sijaitsevassa puutarhassani kaikki lehdet varisevat yleensä maahan vihreinä yhdellä kertaa syksyn ensimmäisten pakkasöiden jälkeen.
Hyvissä olosuhteissa nenäliinapuu saattaa kasvaa vuodessa pituutta jopa 30 senttiä. Kasvutavaltaan se on aluksi kartiomainen, mutta myöhemmin pyöristyvä.
Nenäliinapuu: kasvatus ja hoito
Nenäliinapuun menestyminen
Nenäliinapuu on menestynyt Suomessa III-vyöhykkeellä Vaasan edustalla sijaitsevalla saarella. Talvisuojauksen käyttäminen nuorilla taimilla on suositeltavaa. Nenäliinapuun kylmänkesto kuitenkin paranee iän myötä. Se voi kestää nuoruusvaiheen jälkeen yli 20 asteen pakkasia. Nenäliinapuun kaljulehtistä vilmoriniana-nimistä muunnosta pidetään tässä suhteessa kestävimpänä.
Nenäliinapuun korkeus
Kiinassa nenäliinapuu voi kasvaa yli 20 metriä ja Keski-Euroopassa noin 10 metriä korkeaksi ja yli 6 metriä leveäksi. Myös pohjoisessa, esimerkiksi Tukholman seudulla, nenäliinapuu on kukkinut ja menestynyt hyvin.
Suomessa nenäliinapuu jäänee pensasmaiseksi. Usein osa puun vuosikasvusta paleltuu vuosittain pois.
Nenäliinapuun kukinta
Nenäliinapuun kukinta sijoittuu alkukesään. Suojuslehtien välissä sijaitseva kaksineuvoinen kukinto on melko vaatimattoman näköinen. Se on pyöreän tupsun muotoinen ja parin sentin mittainen. Kukinnosta kehittyy lopulta jalopähkinöiden kaltainen, mehevän suojakuoren ympäröimä kivihedelmä, jonka sisällä on 3–5 siementä. Hedelmä on syömäkelpoinen, mutta pahanmakuinen. Nenäliinapuu kukkii yleensä vasta yli 10-vuotiaana, ja kukinta on jaksottaista. Tosin nenäliinapuusta on jalostettu nuorempana kukkivia, mutta hiukan arempia lajikkeita.
Nenäliinapuun kasvupaikka
Nenäliinapuu tarvitsee aurinkoisen, suojaisen ja lämpimän kasvupaikan sekä ravinteikkaan ja läpäisevän maaperän. Nenäliinapuu ei myöskään siedä kovin hyvin kuivuutta.
Kuvat: Michael Hirschka, Rüdiger Wölk ja Myrabella
