"Kätevä isoisäni onnistui 1970-luvun lopulla löytämään hienon mökkipaikan perheelleen. Heinolan hiljaisiin järvimaisemiin, sammaleen ja käkkärämäntyjen peittämään niemennokkaan nousi ensin saunamökki, kuten ajan tapana oli. Pari vuotta myöhemmin isoisä rakensi paikalle noin 55 neliön pyöröhirsimökin. Hän teki itse suuren osan myös huonekaluista.

Mökki oli kaikille rakas mutta kävi vuosikymmenten mittaan auttamattoman pieneksi, kun uudet sukupolvet varttuivat. Mietimme jopa paikan myymistä, mutta isoisän kädenjäljen ja vuosikymmenten kesämuistojen vuoksi myynti ei lopulta tullut kysymykseen.

Ajatus kokonaan uuden rakennuksen pystyttämisestä alkoi kiehtoa meitä yhä enemmän. Ideoiden pyörittely kesti lähes kymmenen vuotta, kunnes rakennustaitoinen perhetuttumme teki rohkean mutta kutkuttavan ehdotuksen. Entäpä, jos vanha pyöröhirsimökki saisi olla pohjana täysin uudelle, laajennetulle mökille?

Tartuimme ideaan ja päätimme siirtää ulkoseiniä, nostaa kattoa ja rakentaa erillisen siipirakennuksen. Muutosten myötä pelkästään olohuoneesta tuli 15 neliötä suurempi.

Vanhaa kattoa korotettiin toisesta laidasta, ja nosto toi mökkiin kaivattua tilan tuntua ja valoisuutta. Olohuoneen yhteyteen päätimme tehdä uuden avokeittiön. Vanhasta keittiöstä saatiin tilava makuuhuone.

Lisäsimme myös ikkunoiden määrää. Päämökin vanhat ruutuikkunat ja entinen pääovi hyödynnettiin sivurakennuksessa. Ulkoterassin ja lähiluonnon saa nyt osaksi sisätilaa avaamalla olohuoneen uudet lasiliukuovet.

Laajennuksen toteutus ei ollut aivan yksinkertainen. Sukumme nuorimman polven insinööri innostui projektin puuhamieheksi, mutta suunnitteluun ja toteutukseen tarvitsimme myös rakennusalan ammattilaisia.

Arkkitehtikaverimme auttoi suunnittelussa ja rakennuslupakuvien laatimisessa. Rakennesuunnittelija otti pääsuunnittelijan vastuun ja selvitti vanhojen rakenteiden ja eristysten kunnon niin tarkasti, ettei toteutusvaiheessa tullut suuria yllätyksiä.

Koska mökin laajennus oli poikkeuksellinen, työjärjestys, tuennat ja hirsirakenteen painumisen hallinta uuden ja vanhan rungon liittymiskohdissa vaativat erityistä huomiota.

Rakennusluvan saamisen jälkeen varsinainen rakennustyö käynnistyi syksyllä 2016. Urakoitsijamme muutti vaimoineen työmaalle arkipäiviksi. Onneksi syksy oli vähäsateinen ja aurinkoinen, ja työmaa edistyi rivakasti.

Projektin kriittisin hetki oli katon nosto. Arkkitehtinaapurimme ehdotuksesta päätimme nostaa vain toista katonlapetta – näin saatiin riski puolitettua.

Hankkeen ympärillä riitti kuhinaa, kun paikalliset urakoitsijat levittivät tietoa hurjapäisestä operaatiosta. Lähimmällä huoltoasemalla lyötiin jopa vetoa siitä, tuleeko koko katto ryminällä alas nostovaiheessa.

Näin ei onneksi käynyt. Urakoitsija asensi katonharjalle väliaikaiset saranat, ja kattoa nostettiin kolmella tunkilla varovasti. Toinen katonlape nousi kaksi metriä ylöspäin. Kaikki sujui kuin rasvattu, ja muutama vuosi sitten uusittu huopakatekin säilyi ehjänä.

Katon lappeen noston lisäksi konstikkaampi vaihe oli vanhan hirsirungon jäykistys. Urakoitsija uumoili, että työtä oli hieman arvioitua enemmän. Hirret olivat kuitenkin onneksi terveitä. Olemassa olevia rakenteita voitiin hyödyntää, koska pohjan pilarit oli tehty hyvin eikä routa ollut niitä liikutellut.

Laajennus oli pääosin valmis jo jouluna 2016. Seuraavana keväänä sukulaisemme ja tuttavamme pääsivät auttamaan mökin viimeistelyssä ja sisätilojen kalustamisessa. Kesän lomassa terassit valmistuivat sisätilojen jatkeeksi. Samalla laudoitimme myös alakatot ja aloitimme pihatyöt.

Laajennuksen myötä saimme paitsi lisätilaa myös lisää aikaa mökkeilyyn. Parempi eristys ja etäohjattava ilmalämpöpumppu mahdollistavat nykyään sen, että mökkeilyä voi jatkaa pitkälle syksyyn. Perheemme on huomannut viettävänsä huomattavasti enemmän aikaa mökillä.

Laskimme, että mökin laajennus kannatti myös taloudellisesti. Kokonaan uuden lomarakennuksen rakentamisen kustannuksiin verrattuna laajennushankkeen kulut jäivät noin puoleen.

Tosin rakentamisemme ei taida loppua tähän. Vanhan mökin rungosta jäi yli isoisän veistämiä hirsiä, joista haaveilemme rakentavamme tontille vielä turvekattoisen savusaunan – isoisoisän perintöä kunnioittaen."