Syksy saa hiipiä Hannele Kokon puutarhaan hiljalleen, ihan omaan tahtiinsa. Lehtiperennojen, heinien, erikoisten pikkupuiden ja pensaiden kasvittamassa laajassa pihapiirissä se näkyy ensimmäiseksi vihreän vähenemisenä. Tilalle tulee kaikenlaisia keltaisia, hehkuvia oransseja ja loimottavia punaisia.

Osa kuunliljojen ja muiden lehtiperennojen hienoista lehdistä kalpenee lähes värittömiksi ja muuttuu lopulta läpikuultaviksi. Maahan varisevat lehdet paljastavat niiden suojissa piilotelleita kiehtovan näköisiä siemenkotia, värikkäitä marjoja ja koristeellisia runkoja. Yöpakkaset vahvistavat ja vauhdittavat II- ja III-vyöhykkeiden rajalla Vesivehmaalla sijaitsevan puutarhan muodonmuutosta, ja Hannele antaa sille työrauhan.

– En leikkele mitään kukintoja, siemeniä tai lehtiä pois enkä muutenkaan puunaa puutarhaa enää syksyllä. Jätän kaiken sellaisen kevääseen. Kun kaikki ympärillä on vihreää ja uutta, puutarhatyöt maistuvat minulle taas paremmin, hän kertoo.

Hannelen mielestä mukavin syysaskare on kierrellä puutarhamyymälöiden ja automarkettien puutarhaosastojen poistomyynneissä. Niistä voi tehdä tähän aikaan vuodesta kiinnostavia löytöjä edullisesti. Usein uudet hankinnat pääsevät talveksi kellariin, koska ne eivät enää ehtisi juurtua kunnolla ennen lumen ja pakkasten tuloa. Hannele istuttaa ne 5 000 neliön puutarhaansa vasta seuraavana keväänä.

Hannele on myös elokuun lopulla Mustilan arboretumissa Elimäellä pidettävien taimipäivien vakikävijä, sillä sinne saapuvilla kasvien myyjillä on usein valikoimissaan juuri sellaisia erikoisuuksia, joita hän janoaa, esimerkiksi uusia lajikkeita imiköistä, rotkolemmikeistä, saniaisista tai happomarjoista. Toivelistan kärjessä on jo pitkään ollut kultahondonvaahtera, pieni kellertävälehtinen japanilaiskaunotar. Se sopisi Hannelen mielestä täydellisesti tummalehtisten japaninvaahteroiden joukkoon.

– Usutin kerran jopa Virossa paljon matkustavan työkaverini metsästämään sitä minulle paikallisista taimistoista, mutta ei vain ole taimea vielä löytynyt.

Kun vaahteran taimi sitten joskus tulee vastaan, Hannelella on jo valmiina suunnitelma sen kotouttamiseksi. Hän on noudattanut samaa konstia menestyksekkäästi myös vanhempien arkajalkakasviensa kanssa. Ensimmäiset vuotensa taimet saavat kasvaa kesät ruukussa, talvet kellarissa. Vasta sitten Hannele istuttaa ne maahan.

Vielä tämänkin jälkeen taimet kokevat erityiskohtelua. Ne saavat kesän päätteeksi päälleen talviturkiksi paksun kerroksen poikkeuksellisen somaa haravointijätettä, jossa on sattumina vaikkapa tuurenpihlajan, kyynelkoivun, samettisumakin tai siipipähkinän koristeellista lehtisatoa sekä katsuran hempeän persikkaisiksi värjäytyneitä lehtiä, jotka tuoksuvat paahdetulta sokerilta.

Talvenarimmat kasvit saavat jatkaa kasvuaan ruukussa. Hannele on etsinyt niille talvetuspaikkoja oman kellarin lisäksi myös työpaikkansa viileiltä ja valoisilta ikkunoilta.

Syyskuukaudet ovat Hannelen puutarhassa heinäkuita. Koristeheinät ovat parhaimmillaan vasta nyt, kun niiden tuppaat ovat kasvaneet täysiin mittoihinsa ja alkaneet kukkia. Niiden sulokkaasti kaartuvat ja tuulenpyörteissä keinahtelevat lehdet ja auringossa kimmeltelevät kukkahuiskat tuovat liikettä ja kepeyden tunnetta kasviryhmiin, joiden muut lajit alkavat jo hiljalleen vetäytyä talvilevolleen.

Viimeiset kukkijat nousevat näyttävästi esille ruskasävyjen seasta. Komeimpia niistä ovat erilaiset hortensiat, joita Hannele on istuttanut varsinkin pergolan suojaaman oleskelualueen läheisyyteen, jotta niitä voisi helposti ihailla myös lähietäisyydeltä. Pergolassa sateensuojassa hohtaa kirkkaankeltaisena iso kulhollinen kypsiä ruusukvittenin hedelmiä. Muhkuraisista vanhanajan hillohedelmistä nouse lämpimään syysilmaan vieno sitruksen tuoksu.

Kuutamo- ja mustilanhortensioiden kukinnot ovat kuin hienointa valkoista pitsiä, syyshortensialajikkeiden upeat kukkatertut vaativat jo liudan superlatiiveja – ne ovat ehdottomasti syksyisen puutarhan muhkeimmat, romanttisimmat ja suloisimman sävyiset. Hannele poimii osan niiden kukista ennen syyssateita kimpuiksi maljakkoon. Kuivatut hortensian kukat saattavat näyttää herkän haurailta, mutta ne kestävät kauniina koko talven.